Sairasteluputki - ahdistaa!

[fifiona]

Oon tosi harvoin kipeenä, ehkä kerran kahdessa vuodessa joku flunssa iskee. Nyt mulla on ollut yli kuukauden yskää, joka liittyy keuhkoputkentulehdukseen (paha yskä, viikon kuumeilu, ääni pois monta päivää, viikon antibioottikuuri..). Nyt on muuten huonot oloilut ohi ja tekisi ihan hirveesti mieli liikkumaan ja palaamaan normielämään. Yleisenä nyrkkisääntönä kuitenkin on, että ei voi harrastaa rasittavaa liikuntaa, jos oireet ovat kaulan alapuolella; eli esim. yskä ja keuhkoputkien limaisuus/rohina, jota mulla vielä lievästi on.

Mua ahdistaa ihan hirveesti tää jumittaminen. Mulla on nyt jo mennyt yli kuukausi hukkaan kotona lorvien. Oon alkanut lihomaan ja syömään pa*kasti alakuloisuuteen ja ahdistukseen. Haluaisin säilyttää normi arjen ja rytmin, mutta nyt kaikki on ihan sekasin. Valvon myöhään ja unirytmi sekaisin (osittain yskän valvottamien öiden seurauksena) ja tajusin juuri, etten osaa syödä normaalisti ilman säännöllistä liikuntaa ja treenejä. Olen tavallaan heittänyt hanskat tiskiin ja ajattelen, että sitten kun pääsen ekan kerran lenkille tai futistreeneihin, alkaa normi elämä.

Miten mä saisin itteeni niskasta kiinni tän syömisen ja ahdistuksessa vellomisen suhteen? Yskä voi kuulemma jatkua monia vikkoja ja kuukausia - mistä tiedän, milloin voin taas aloittaa liikunnan? Ja voiko mulle kehittyä jopa astma? Lekurit ei osaa sanoa mitään, tyhjänpäiväistä hymistelyä ja toistelevat, että liiku sitten kun oot parantunut...ööö... Koskakohan sen sitten tietää??

 

[no-body]

Tuollaisen isomman sairastelun jälkeen olon palautuminen normaaliksi voi kestää hyvinkin pitkään, vaikka periaatteessa olisikin jo kunnossa. Pari kertaa kun olen keuhkokuumeessa ollut vuosia sitten, niin lievä yskä ja rohina jatkui ties miten pitkään vaikka periaatteessa olikin jo muuten terve. Ehdottaisin, että jos tunnet olevasi jo kunnossa, niin lähde ottamaan vaikka kevyitä ja rauhallisia kävelylenkkejä ensi alkuun. Se ensinnäkin tuo vaihtelua tuolle sohvalle hajoilemiselle ja toisekseen siinä näkee, tuntuuko ylimääräisiä oireita kevyessä rasituksessa tai sen jälkeen. Jos ei tunnu, niin sitten voi vähän ottaa reippaammalla tahdilla ja/tai pidempään seuraavalla kerralla ja jos tuntuu, niin tietää että täyslepoa on syytä jatkaa vielä vaikka viikko ja kokeilla sitten uudestaan. Jos odottaa, että tuntee olevansa sataprosenttisessa kunnossa ja alkaa sitten suoraan urheilemaan normaalisti, niin sitä saa odottaa pitkään kun jo liikkumattomuus vie normaalin puhdin pois vaikka olisikin terve ja jos aloittaa liian raskaasti ennen aikojaan, niin siitä voi hommata ikävästi lisää jälkitauteja ja pitkittää toipumista. Vähitellen ja kevyesti liikkeelle siis ja samalla sitä omaa oloa seuraten.

 

[JTre]

luultavasti sama tauti täällä. Kolme viikkoa tulee maanantaina täyteen. Kyrsii....

 

[fifiona]

Juu, tuo hissukseen aloittelu on varmasti ainoa ja järkevin tapa saada liikunnasta taas kiinni. Minä vain oon sellainen, että inhoan puuduttavia kävelylenkkejä ja pilatesjumppailua. 5km kauppareissut kävellen/pyöräillen ovat ihan arkipäivää, joten jään kuitenkin kaipailemaan sitä kunnon tehokasta liikuntaa. Tiedän, olen kärsimätön ja lievästi pakkomielteinen. Mulla tää ongelma on näköjään psyykkeestä kiinni, sillä jotenkin menen mentaliteetilla "kaikki tai ei mitään". Siksi sitten luovutan kokonaan. Noh, ehkä jo tämän tiedostaminenkin auttaa jotain...? Jännä, miten mielettömän itsekurin löytää, kun saa sen flown päälle, mutta sitten pikku vastoinkäymisen tullessa se katoaa ihan kokonaan. :|

 

[Feel the pain]

Vaikka tulis pelkkä nuha ilman kuumetta niin voi viedä viikosta kahteen viikkoa ennen kuin salille kannattaa lähteä kovia treenejä tekemään. Itellä pelkkä nuha ja yskä vie helposti kymmenkunta päivää pois salilta ja auta armias jos ei ole kunnolla parantunu ja erehtyy hiukanki puolikuntoisena jumpalle niin sairastelu vain jatkuu.

Melekonen aasi saa olla jos yhtään kurkkukipuisena ja nuhaisena lähtee rääkille. Ja ne on just niitä hölmöjä jotka sairastuttaa sitte muitakin!