Sählääjät kunniaan

Liittynyt
30.6.2003
Viestejä
2 702
Olen tässä lueskellut jos jonkinlaista threadia ja huomannut että salibandynpelaajat eivät ole kovin suuressa :piis: huudossa :piis: tällä foorumilla, vaikka uskoisin että muitakin sählääjiä täällä vierailee. Taitaa suurimmalla osalla Pakkiksen asiakkaista olla salibandyn pelaajista aika stereotyyppinen kuva, eli lökäpöksyinen velliperse lämimässä jossain hallilla puuhelmet kaulassa ja lippis väärinpäin päässä. Muutama vuosi sitten olikin totta että keskiverto sähläri oli 185 pitkä ja painoa semmoset 65 kiloo. Väittäisin kuitenkin että laji on muuttunut parissa vuodessa huomattavasti. Pelaajat ovet edelleen pitkiä, mutta voimaa ja massaa on tullut huomattavasti lisää. Myös pelin luonne on muuttunut roimasti. Enää ei voida puhua että kontaktia ei olisi ollenkaan. Vauhti on kovaa, taklata saa jo aika paljon ja screenipeli on jo melkein koripallon tasolla. Vaikka itse on yrittänyt pysyä lajin kehityksesssä mukana 183 / 62 -> 183 / 79, niin jalkoihin tahtoo jäädä. Omassa jengissä on silti monta jätkää paljon timmimmässä kunnossa vaikka itselläkin vielä paneelit ja palikat paistaa. Sarjassa on mukana jengejä joiden pelaajamateriaali muistuttaa enemmän rugbyn vastaavaa. Väittäisinkin että esim. futiksenpelaajat ovat jääneet jo "jälkeen" tässä asiassa, mikä on ymmärrettävää, koska kenttä on suurempi ja liikkuvuus on tärkeämmässä roolissa. Tuskin kukaan mielipidettään muuttaa, mutta ainakin yritin (jos vaikka liitto palkitsisi).

ps. tarkoituksena ei ole aloittaa mitää futis vs sähly sotaa. Fudis on kuitenkin pelien kuningas.
 
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
No, toivottavasti salibandyn säännöt pysyvät sellaisina, että lajin vaatimat ominaisuudet karsivat "luonnollisesti" pois liian massiiviset kaverit. Kaukalopallollehan on meinannut käydä hieman samansuuntaisesti, kun sitä on alettu muokata jääkiekon suuntaan(pidempi maila, lämäri, kolme erää). Myllyksen Jamon veli kai se näistä kaukiksen sääntökikkailuista jo joskus taannoin sanoi, että "Mitä niillä tekee, kun lätkä on jo keksitty?" :eek:
 
Pakkiksen tyyppien luulisi tietävän kuinka ärsyttäviä stereotypioita on joistakin lajeista. Esim. painonnostosta.

Joten älkää itse tehkö samaa virhettä ja pilkatko jotain tiettyä porukkaa heidän harrastuksensa takia.

Läppää nyt tietenkin aina heitetään, mutta sehän kuuluukin asiaan... :D
 
No on noita pelejä tullut sen verran seurattua että voin sanoa sen olevan mielestäni melkoisen neitimäinen laji edelleen. Mutta mielipiteethän on tunnetusti sallittuja. :piis:
 
Viime viikolla katselin telkkarista Ruåtti-Suomi-peliä. Ruotsalaiset kun pelaa hihattomilla paidoilla niin huomioni kiinnittyi siihen että ne taitaa treenata muuallakin kuin parketilla. Suomen "Tank Top"(Espoon OiLERSSI)-joukkueesta taas Sami Kuronen on oikeastaan ainoa joka näyttää urheilijalta. Esim. Tero Karppasen kädet roikkuu hihoista kuin ne legendaariset pulkannarut, silti hän on yksi Suomen parhaista pelaajista(ellei paras). Luultavasti Suomi kuitenkin alkaa seuraamaan Ruotsia pelin fyysisyydessä, mikä on pelkästään negatiivista.

(Kaverini pelaa salibrandya ykkösessä ja kertoi nostavansa joukkueesta eniten penkistä; 85kg :eek: .)
 
Tiedän aika monia entisiä jääkiekon pelaajia, jotka ovat kiekon lopetettuaan siirtyneet salibandyyn. Ja nämä ovat siis kavereita, jotka ovat pelanneet SM-tasolla nuorissa tai aikuisissa. Joten ainakin tätä kautta salibandyyn tulee pelaajia, jotka ovat tottuneet hieman erilaiseen kontaktiin.
 
Hieman :offtopic:
Kun nyrkkeilin niin me lämmiteltiin aluksi n.20 min pelaamalla "salibandya" se oli hauskaa. Siinä oli sekotusta mm. vapaapainista, jääkiekosta, taitoluistelusta ja nyrkkeilystä. Oli aika vaikea sitten koulussa pelata salibandyä kun otteet oli "hieman" kovemmat, mitä ne saisi olla.
Itse en pidä ollenkaan salibandystä juuri tuon takia koska siinä ei saa oikeastaan olla minkäälaista kontaktia, mutta kukin tekee mitä haluaa.
 
Ite aloin viime kesänä käymään kaveriporukalla pelaamassa sählyä pari kertaa viikossa. Veskarina pelailen, olisi mukava saada hiukan hartioihin leveyttä, että peittäisi maalin paremmin...
 
Onpa tullu pelattua kaukalopalloa ja salibandya oikeen tosissaankin välillä. Älkää nyt haukkuko mua sen takia jatkossa puuhelmipojaksi(puuhelmet ois mun niskan ympärillä niin kireällä ettei henki kulkis) sillä painoa oli yleensä aktiiviaikoina yli 90kg "lähes koripalloilija mittaisessa" (170cm) varressa. Ja kaukalopallosta sen verran, että meni hermot kun joku luisteli mun päälle ja se kaatu, niin kukapa muu kuin meikkis komennetaan jäähyaitioon.
 
RikuRiuku sanoi:
Hieman :offtopic:
Kun nyrkkeilin niin me lämmiteltiin aluksi n.20 min pelaamalla "salibandya" se oli hauskaa. Siinä oli sekotusta mm. vapaapainista, jääkiekosta, taitoluistelusta ja nyrkkeilystä. Oli aika vaikea sitten koulussa pelata salibandyä kun otteet oli "hieman" kovemmat, mitä ne saisi olla.
Itse en pidä ollenkaan salibandystä juuri tuon takia koska siinä ei saa oikeastaan olla minkäälaista kontaktia, mutta kukin tekee mitä haluaa.

Fudis tatamilla ja ns. judoliiton säännöillä on ehkä hauskin joukkuepeli mitä tiedän. Pallon tulee vaan olla sellainen sopivan pehmeä, jotta voi pelata avojaloin ja vauhti on tarpeeksi hiljainen niin lyhyelle kentälle. Sellainen kevyt kontakti(repiminen, heitot jne.) kuuluu asiaan.
:hyper:
 
meillä on kaveripiirissä sählyjengi ja pelaamme paikallisen mailapelihallin 2.divisioonassa. Kivaa on ja on lähinnä huvittaa katella kun kun 40vuotiaat koti-isät purkaa kiukkuaan meihin alle 18v pojan kloppeihin :hyper:
 
Sorry, mutta itse en osaa arvostaa (ainakaan kovin pitkälle) MITÄÄN joukkuelajia. Siihen koko lopputulokseen on kuitenkin itse (mahdollisesti) vain osallinen tai ei ollenkaan (istuu esim. vaihtopenkillä koko pelin ajan).
Itse olen aina harrastanut/kilpaillut yksilölajeissa (yleisurheilu/kehonrakennus) ja niissä kiehtoo juuri se, että kaikki on vain itsestä kiinni. Vähän niinkuin mies miestä vastaan. Ja mahdollisesta kilpailuissa pärjäämisestä saa kaiken kunnian itselleen.

Eli pointtina... pelit on vähän sellaista lasten ja akkojen hommaa.. :D
 
Joo kehonrakennus.. varmaan tuomarit löytää sisäisen kauneuden niinkuin missikisoissakin... salibandyssä ole mitään vikaa.

Yksilölajeissa on kyllä se hyvä puoli että voittaja ja vika löytyy aina peilistä kävi miten kävi. Samoin kilpailun psykologinen paine pitää kantaa itse mikä voi useillekkin tehdä voittamisen vaikeammaksi vrt esim lavakauhu artisteilla... moni ei yksin uskaltaisi esiintyä mutta kun on toinen vierellä niin sitten onnistuu.
 
IsoDino sanoi:
Sorry, mutta itse en osaa arvostaa (ainakaan kovin pitkälle) MITÄÄN joukkuelajia. Siihen koko lopputulokseen on kuitenkin itse (mahdollisesti) vain osallinen tai ei ollenkaan (istuu esim. vaihtopenkillä koko pelin ajan).
Itse olen aina harrastanut/kilpaillut yksilölajeissa (yleisurheilu/kehonrakennus) ja niissä kiehtoo juuri se, että kaikki on vain itsestä kiinni. Vähän niinkuin mies miestä vastaan. Ja mahdollisesta kilpailuissa pärjäämisestä saa kaiken kunnian itselleen.

Eli pointtina... pelit on vähän sellaista lasten ja akkojen hommaa.. :D

Samoilla linjoilla...No,tunnustan kyllä, että tulee harrastettua joukkuepeliä lähes päivittäin. Nhl2004 :D
 
Mä tykkään itse ottaa kunnian onnistumisistani ja kantaa vastuun epäonnistumisistani. Senpä vuoksi yleisesti pidän yksilölajeista joukkuelajeja enemmän, koska lopputulos riippuu yksin minusta.

Onhan sitä tullut sählyä aikoinaan pelailtua. Voimanostoseuran kanssa meillä oli vuoro, jossa käytiin kerran viikossa vähän pelleilemässä porukalla ja olihan se ihan kivaa.

Salibandy on lajina suht uusi verrattuna muihin suosittuihin joukkuelajeihin. Siksi se ja myös urheilijat sen parissa kehittyvät melko kovaa tahtia. Jonkunlainen henkilökohtainen salibandypelaajien arvostamattomuus on mulle jäänyt tuosta 90-luvun loppupuolelta, kun kotikaupunkini salibandyjoukkue alkoi menestymään ja kuitenkin nämä SM-tason urheilijat veti röökiä ja ryyppäs pari päivää viikossa. En tiedä olisiko se ollut mahdollista jatkuvalla syötöllä esim. futiksessa tai lätkässä. Luulenpa ettei. Ainakin paikalliset futaajat ja kiekkoilijat elivät ja harjoittelivat kurinalaisemmin, vaikka pelailivat mutasarjoissa. Silloin laji ei ainakaan paljoa urheilijalta vaatinut. Nyt tilanne saattaa olla toinen ja voisi olla itsellänikin asenteen tarkastus aika.
 
Kiva peli, enkä halua sählynpelaajia dissata mitenkään. Samat heikkoudet ja vahvuudet siinä on, mitä muissakin joukkuelajeissa. Vahvuuksia: hauskuus ja vaihtelevuus, joka tulee pallon pyöreydestä ja siitä, ettei ikinä voi tietää, mihin se pomppii, sekä hyvän joukkueen henki. Heikkouksia: huonon joukkueen henki sekä se, että on muista riippuvainen (tämän voi nähdä myös vahvuutena, oppii yhteistoimintaa), paljon kiihdytyksiä, pysähdyksiä ja nopeita käännöksiä, jopa mun vähäinen massa alkaa olla liikaa, kevyempänä pärjäisin paremmin (seliseli).

Yksi erityinen vahvuus sählyssä on se, että se sopii kuntoilulajiksi heti alusta alkaen, koska sitä on jo aloittelijankin helppoa pelata siten, että hikoilee ja puuskuttaa. Esim. pesäpallossa ja lentopallossa tämä on mahdotonta. Niitä on pakko osata teknisesti aika hyvin, ennenkuin peli kulkee.
 
iivili sanoi:
...paljon kiihdytyksiä, pysähdyksiä ja nopeita käännöksiä, jopa mun vähäinen massa alkaa olla liikaa, kevyempänä pärjäisin paremmin (seliseli).

Sama ongelma. Välillä tuntuu että mullakin on liikaa massaa tähän lajiin, vaikka sitä tuntuu peilin edessä olevan aivan liian vähän (173/78). Vituttaa kun peleissä meikää pidemmät ja 20 kg kevyemmät kynäniskat juoksee ohi. Kulmaväännöissä massasta on sentään jotain hyötyä, eikä tarvii pelätä tilanteisiin mennessä, että tulisi kovin paljon painavampia jannuja vastaan (ainakaan juniorisarjoissa). Junnupeleissä vaan tuomarin pilli tuntuu olevan vähän turhan herkkä kun pienemmät miehet hyppii laitojen yli pienimmästäkin hipaisusta.

Liigassa isoimmat miehet tuntuu olevan jo aiemmin mainittu Sami Kuronen (176/80), Sami Strömsten (188/90) ja Tedy Salutskij (178/86). Niin ja kannattaa kiinnittää huomiota myös Vesa Punkarin jalkoihin, jotka näyttävät siltä miltä urheilijan jalkojen pitääkin.

Tiedot www.salibandy.net
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom