Pari aihetta sivuavaa linkkiä:
YLE: Vaurastuneet suomalaiset juovat yhä kalliimpia viinejä
HS: Ruuan hinta nousi ja kiihdytti inflaatiota
Olenkö väärässä jos väitän, että inflaatio ei ole hyväksi ja sitä tulisi välttää?
En tiedä taloudesta juurikaan enempää kuin mitä olen lehdistä lukenut, mutta eikö se mene karkeasti mietittynä hyvinkin pitkälti tällä tavalla:
- Ruoan hinta nousee
- Tästä johtuen nostetaan ihmisten palkkoja
- Tästä seuraa inflaatiota
- Ruoka on edelleen kallista, koska kaiken muunkin hinta on noussut
Tai vaihtoehtoisesti:
- Ruoan hinta nousee
- Ruoan hintaa lasketaan verohelpotuksin
- Veroja nostetaan, jotta saadaan katettua puuttuvat verotulot
- Tästä johtuen nostetaan ihmisten palkkoja
...
Voisiko se mennä näin:
- Ruoan hinta nousee
- Ihmiset käyttävät enemmän rahaa ruokaan ja tarkastavat ruokailutottumuksiaan
- Inflaatio pysyy paremmin kurissa
Ajaako ihmisten ahneus tämän meidän talouden perseelleen, riittävätkö lain sallimat keinot inflaation hallitsemiseen? Eikö ole kuitenkin selviö, että ihmisten toimintaa ohjaa keppi ja porkkana, ei niinkään haihattelu jostain vakaammasta taloudesta? Ammattiliitot haalii jäseniä lupailemalla suurempia palkkoja ja lakkoilemalla kiukuttelee palkat aina vain korkeammiksi. Joku ala on ja tulee aina olemaan palkkakuopassa. Sitä kuoppaa ei saa tyhjäksi, kun pääsee sieltä pois, tyrkätään samantien yksi tai useampi ala pohjalle takaisin.
Kun palkkoja korotetaan yli indeksien, nostetaan korotuksen saaneiden ihmisten elintasoa. Missä kulkee se elintason raja, jonka talous kestää? Mulla on sellanen kutina persreiän ympärillä, että se raja on ylitetty aikaa sitten. Jos näin todellakin olisi, että elintaso on maksimissa, mitä hyötyä on enää palkankorotuksista, kun inflaatio syö ne samantien? Onko inflaatio vain hyvä keino pitää ihmiset tyytyväisenä, kun palkka nousee silloin tällöin ja vaikuttaa lyhyellä aikavälillä elintasoon positiivisesti?
Luettelin ekassa postissa elämän perustarpeita, joita on suomalaisille kertynyt jo melkoinen lista. Tuleekohan tuo lista tuosta vielä kasvamaan? Mitä tapahtuu, kun elämän perustarpeiden tyydyttämiseen vaadittavat kustannukset ylittävät sisään valuvan kassavirran? Jossain vaiheessa on pakko ruveta tekemään melko kovia päätöksiä. Onko tässä vaiheessa ihmiset tarpeeksi fiksuja ja pitkäkatseisia äänestääkseen kohtuuden nimissä? Osaako kansa huutaa ensimmäisen persoonamuodon sijaan vaihteeksi neljättä? Joudutaanko tallomaan demokratian varpaille, että pysytään mukana tässä elämän Monopolissa?
Onko nykyinen tilanne korjattavissa millään tapaa? Onko tässä tilanteessa edes mitään vikaa? Mua ahdistaa tämä aihe tällä hetkellä aikamoisesti ja ahdistusta lisää se, ettei elämänlaatuun tyytyminen riitä Suomessa, vaan tätä samaa linjaa pitäisi ajaa varmaan vähintäänkin euroalueella. Minä en tiedä mitään, mutta tämän pohtiminen vie kyllä melko suuren lohkon aivokapasiteetistani tällä hetkellä. Auttakaa! :itku:
Onneksi kuitenkin tällaisten ongelmien kanssa painiskellessa saa tiedotusvälineistä lukea kansanedustajien keskittyvän samankaltaisiin ongelmiin:
http://www.iltalehti.fi/uutiset/200803137384715_uu.shtml