Runo Thread

Syksy kaunis
Mieli kuin nauris
Kuljen itään
Tiedä en mitään
Määränpääni tuntematon
Kohtaloni arvaamaton

Sinne menen
Minne kuljen
Raskas on matka
Pitkä on tie
 
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Kuuset heiluvat
kallion kielekkeellä
haukka liitelee

Pitkäkorvainen
vilahtaa heinikossa
silmät kääntyvät

Ääneti liitää
kohti pumpulihäntää
sydän innoissaan

Tappajan kynnet
harovat turkkiin iskien
heinät värjääntyy

Viillot nahassa
ne ristiturpa tuntee
metsä huoahtaa

Taakka kynsissä
haukka jatkaa lentoaan
mahat kurnivat

Puro solisee
lehti lipuu pinnalla
sydän pysähtyy
 
Makia, oikein runothread. Harmi vaan ku jotkut pölvästit puskee jotain paskaa tänne :( Laitan ite ekana runon joka pari kesää sitten luettiin radio Rockin juontajien toimesta Rakkauden Luurin ohjelmassa kahtena päivänä. Tämä on tosin ihan huulihomma mut enivei. Käytin tässä yhteydessä monimerkityksellistä nimimerkkiä "Tunteiden palomies"

Hiuksillasi päällystäisin takapenkkini
silmilläsi kattokruunun
kasvoillasi tyynyn
huulillasi wc:n kannen
 
No laitetaan nyt vielä toinenkin. Pahoittelen erikoista tyyliäni, olen oikeasti tervejärkinen normaali heppu enkä vihaa maailmaa ja arvostan naisia :D

Revin tuuheat hiuksesi
kaivan kauniit silmäsi
raavin pehmeän ihosi
poltan herkät sormesi
kusen sielusi päälle

vihaan sinua niin

katselen nyljettyä vartaloasi
näytät vieläkin kauniilta
veren valuvassa asussa
tanssimme vielä viimeisen tanssin
se tanssi on kuoleman valssi

vihaan sinua niin
 
Since you passed away
I've stop drinking whey
every protein shake
every carb intake (taustalaulu: every single day)

Everytime awake (nananaanaa-naa)
every rep I make (nananaanaa-naa)
every pound I gain, everytime I train
I'll be missing you.

Everytime awake (nananaanaa-naa)
every rep you make (nananaanaa-naa)
every pound you gain, everytime you train
Zee is watching you.

Lyhyt mutta kaunis. :itku: (no homo)
 
Omistettu eräälle trollille:

'Kaveri, älä netissä trollaa,
olet oikeasti täysi nolla.
Pettääkö polla,
onko verenpaine koholla,
vai miksi purat pahaa oloasi asiallisesti keskusteleviin Pakkislaisiin,
tai pihalla temmeltäviin natiaisiin?
Menitkö väärän naisen kanssa naimisiin,
vai eikö luonteesi edes vetoa naisiin?

Älä pura Pakkiksella kiukkua,
senkin pelle,
osaatko edes käyttää pilkkua?
Ja älä sille dösäkuskille valita,
kun itse et edes näytä vilkkua!

Kaltaisesi nyhverö pilaa tulevaisuuden Suomen,
ja takiasi toivottomalta näyttää huomen.
Toivottavasti ennen sotia kuolen,
sillä sodassa ei trollista ole hyötyä,
kun teilläpäin ei taida kokiksen ja mikropizzan lisäksi tulla mitään syötyä.
Pitääkö äiti sodassakin sinusta huolen,
ja kuitulisiä ostamalla pitää kunnossa suolen?

Mikä on provosi motiivi?
Mene sillan alle,
eli oikeaan kotiisi.
Muuten moderaattori laittaa sut ahtaalle.'
 
Vielä näkyy valo haalea
Koko ajan kauempana
Kumpi vaisumpaa?
Valosi sumussa vai huutoni tuulessa?
"Miksi toisemme tukahdutimme?"
"Miksi liekkimme sammutimme?"
Ei enää edes valo vastaa

Vaikka vielä kohtaisimme
Vilkkaan risteyksen kulmassa
Ei kaksi pimeää tee yhtä valkeaa
Vaan toisiaan entisestään tummentaa
 
Hurmaan sinut leviksilläni
Tukehdutan sinut isolla penikselläni
Varmistatko penkkimaksimini, jotten sorru hairaamaan
Se on kohta ohi,mennäänkö kairaamaan
Lävistän sinut sauvallani
Paska lentää kaaressa perseestä
Ja sinä vain maiskuttelet sitä.
Aamen.
 
Vitutus ei se oo asia uus,
sitä tapahtuu enemmän ku kerran kuus.
Vitutusta on monenlaista, on pienempää ja suurempaa,
silti se aina jaksaa masentaa.
 
Maassa

Näen hahmon kyynelten takaa
Lapsi harmaanuttuinen maassa makaa
Itkua kuultu ei, eläimelliset vaistot
Ihmisrodun julmuuksiin vei
Kärsimyksessä marinoitu
Kaikki viattomuus ruumiista hakattu
Sielu tuhottu, ja minkä vuoksi
Ahdistus, pahaolo sietämättömäksi kasvoi
Mies sisältä rikki revitty, empatiaansa tukehtuva
Mielikuviensa pakottamana alas jyrkänteeltä juoksi
Maassa, verilammikossa makaa
Kipu on poistunut
 
Satutat minua

Sanoillasi kidutat minua, yhä uudelleen haavoitat
Et pimeää puoltasi edessäni rajoita
Kuin polttomerkin huulesi minuun painat
Puret minua
Silti verenmaku suussa haluan sinua
Pidät minua allasi kunnes maailma räjähtää
Ja silmäsi täyttyvät kyyneliin
Näin poikaa herkkää hyväksi taas käytettiin
Ja vaikka sanot että kaipaat minua,
Saattaa muodollinen este syntyä siitä,
Että minä taidan vihata sinua
 
Vihansiemen sisälläni iti,
Kukkaan puhkesi, teki mitä piti,
Repi rikki rinnan ja maksoi seurauksen
Kivun vapauttaman padotun raivon,
Ja haavasta pirskahtavan veren antaman
Vavahduttavan nautinnon

Vihani ilmoille vihdoin huusin,
Myrkkysäiliön tyhjensin,
Huusin kädet nyrkissä ja kyyneleetkin silmissä
Vihaan kietouduin ja raivoon pakahduin,
Vihaan kiinni kasvaneena, vihan viljaa korjanneena,
Sadonkorjuusta voipuneena,
Maahan sydänkylmään ja routaiseen lakastuin
 
Vapauteen

Elämääni olen vain kaukaa katsellut,
sen vaiennut, etäännyttänyt, näännyttänyt
rautaiset kalterit ympärilleni luonut,
vanginvartijana itseni vanginnut
Oman häkkini avaimia taskussa kantanut,
En niitä toisille antanut

Vaan kauan katselin taivaalle mieleni mietiskeli
Kuulenko ilon ja kuulenko naurun
Onko minullakin lupa kuulla ja tuntea
Näenkö käden lempeän kurottavan minuakin kohti
Uskallanko tarttua siihen, menolippuuni
johon on leimattuna sanat

"Uskalla, uskalla, elämään ja vapauteen, älä elämää
pelkää vaan hyppää sen selkään anna sille mahdollisuus
lievittää kipua ja älä huoli arvista, niitä aina syntyy vankilassa
oman mielen sopukoissa mutta tänään nekin näyttävät kauniilta
Tule, tule kanssani avaimesi lukon ruosteisen vihdoin kohtaa
Ja tiesi pois vankilasta, portista avoimesta yli muuriesi murtuneiden
tien tietoisen valinnan ja päätöksen oikean ja lujan voimalla kuljet
jalat haavoilla mutta vakain askelin se polkusi vapauteen johtaa"
 
Pysähtynyt kello seinällä kierrän kehää ympyrää omaa pientä ja kulunutta sitä aina vaan ja asunto kuin suvanto syvä mielen niin saatanan syvä ajatus kuinka syvällä voi käydä vielä hengittämättä kunnes syvyys musertaa ja valo katoaa liian syvällä silmät kuin pimeys syvältä ja peili sielun kuristaen ympärille kiertyvä ja tukehtumisen tunne tuntuu niin hyvältä.
 
Värit elämäni

Joskus elämä on niin mustavalkosta,
Kaikki kyltit samaa vaan tarkottaa,
Samaan suuntaan ne mua ohjaa,
Joskus ylöspäin ja joskus kohti pohjaa.

Joskus taas yhtä ruskeeta kuin aito paska,
Varsinkin sillon, kun ei yhtään enää jaksa,
Ja niskaan lisää tippuu vaan aina,
Kai siihen asti, kun oon vainaa.

Joskus yhtä vihreetä kuin metsä, joka vastaa,
Kuin lapsuuden kesä, joka ei koskaan lakkaa.
Liikennevalot jotka aina mennä antaa,
Nää hyvät hetket, hienot muistot vaikeuksissa kantaa.

Eteenpäin vaikka mieli tummana tyrskyää,
Ulkoa päin tyyntä, silti sisällä myrskyää,
Mielen reunamilla aallot joskus vaahtopäinä hakkaa,
Oli myrsky tai tyyni, on vaan jatkettava matkaa.

Värit... Värit elämäni,
Joissain asioissa on niin paljon kestettävää, ne hajottaa... hajottaa mun elämäni, makaan polvillani maassa tänään.
Värit... Värit elämäni,
Läpi erämaiden, nyt ei oo enää estettäkään, Nostaa... nostaa ylle ongelmien,
Nousen maasta ylös tänään.

Joskus keltasta, kun on kusessa,
Odotat helpotusta sateessa ja tuiskussa, Alkaa lehdet jo puussa punertua,
Ei tippunut mistään ymmärrystä tai lohtua, tähän alkaa tottua.

Näen punaista, kun on verta naamassa, saappaissa tai maassa,
Osumaa joskus saa ja joskus antaa, koetan aina ristini kantaa.

Joskus taas elämä on niin tasasen harmaata,
Ei muuta varmaa ku epävarma,
Silti koettaa eteenpäin taapertaa,
Sitä kaipais jotain varmempaa.

Joskus taas näkee vaan mustaa,
Kun kaikki on aina yhtä tuskaa,
Hokee pimeässä samaa mantraa, Katkeruutta sisäänsä tankkaa.

Toivottavasti joskus kaikki valkoista kuin taivas,
Kaikki värit tasapainos aina,
Ja joka ainoossa värissä näkisin taustalla toivoa,
Ei kaikki värit ole niin loisteliaita, mut jälkeenpäin voin vasta sen loiston havaita, Ja kasvaneena keskeneräisenä jatkan taas,
Valo värjäämässä värejäni, minne tahansa mä matkaan.

Värit... Värit elämäni,
Joissain asioissa on niin paljon kestettävää, ne hajottaa... hajottaa mun elämäni, makaan polvillani maassa tänään.
Värit... Värit elämäni,
Läpi erämaiden, nyt ei oo enää estettäkään, Nostaa... nostaa ylle ongelmien,
Nousen maasta ylös tänään!
 
Katseeni tyhjä suuntana horisontti, poissa on vilske, meteli, hiljaisuus lähelläni on.

Välillä kaipaan seuraa, häntä jonka kanssa jakaa ja jolle antaa, häntä joka tarvittaessa auttaa.

Katse horisonttiin, laskee aurinko, koskettaa sen yläreuna horisonttia, valo viimeinen häikäisee silmiäni tuo lämpöä.

Taustalla merituuli, aallot hakkaavat kevyesti kalliota, kesäilta metsän tuoksu.

Totean, on kiva myös olla välillä rauhassa, hengähtää, olla yksin.
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom