Sama täällä. Jos bodausskene ei itseäni kiinnostaisi/miellyttäisi, niin en todellakaan notkuisi Pakkiksella.
Ihan lajista riippumatta, isoin kritiikki tulee aina lajin sisältä tai lajia seuraavilta. Esim. Lätkää seuraavat tietävät, että lätkätoimittajat, osa valmentajista, suuresta yleisöstä puhumattakaan, antavat tilaisuuden tullen ns. palaa. Pahinta bodauksen kannaltakin olisi välinpitämättömyys ja täydellinen hiljaisuus.
Itse alun perin ihmettelin väitettä "vaihtaisin ronnien elämän omaani koska vaan". Epäselväksi jäi, että vaihtaisiko ronnien elämän kokonaisuudessaan vai ottaisiko vain rusinat pois päältä? Ja kuka meistä ko herran yksityiselämästä oikeasti mitään tietää? Ronnien kohdalla ei ole kiistetty hänen bodaussaavutuksiaan vaan kauhisteltu/valiteltu siitä maksettua hintaa. Mies itse toki sanoo, että mitään ei kadu, mutta tarkoittaako hän sitä oikeasti? Savolainen ei ole katunut itse bodausta, mutta kylläkin siihen liittyneitä ilmiöitä.
Ei ole olemassakaan mitään keskivertoihmistä tai perustallaajaa, ne ovat pelkkiä mielikuvia. Elämänsä tylsyyden/mielekkyyden jokainen määrittelee itse. "Parempi yksi päivä leijonana kuin sata vuotta lampaana" on omasta mielestäni uskomattoman lapsellinen lause ja sopii vain "jonnelle". Jos oikeasti niin ajattelet, niin ole hyvä vaan, mutta älä tule selittämään että olet "parempi" ja muut halveksuttavia Elämä kyllä tavalla tai toisella tuo eteen haasteita jokaiselle eikä niistä "lampaana" selviä.
Nuori ihminen kuvittelee olevansa kuolematon. Ei hän välttämättä ajattele tekojensa seurauksia/hintaa, on sitten kysymys urheilusta, rikosten teosta, extremetempuista yms. Mielessä on kuva "päivästä leijonana", arvostuksesta, rahasta, maineesta, kauniista naisista. Useimmat selviävät, ihme ja kumma ja onneksi, kuivin jaloin.