- Liittynyt
- 8.8.2007
- Viestejä
- 143
Annetaan esimerkki tästä suunnattomasta voimasta mitä kutsutaan kritiikiksi. Otan valokuvan.
Kriitikko A: Kuva olisi parempi ilman kuuta taivaalla.
Kriitikko B: Kuva on parempi kuu taivaalla.
Kuvaaja: Tein siitä semmoisen kuin halusin.
Kriitikko A: Etkö kestä kritiikkiä.
Nämä kriitikot ovat kummatkin mielestään oikeassa ja ultimaalisia totuuksia mielipiteinensä kanssa, mutta vain ja ainoastaan ainoastaan negatiivinen sana katsotaan arvokkaaksi ja jotenkin täysin vammaisesti ainoaksi tavaksi kehittyä kuvaajana. Ikäänkuin positiivinen kommentti ei voisi kehittää tekijää paremmaksi, antaa intoa, lisää motivaatiota. Ei, ei missään nimessä. Vain ja ainoastaan lannistava dissaaminen on sitä aitoa ja oikeaa kritiikkiä, joka kehittää paremmaksi.
Tuleeko F1 maailmanmestarista jotenkin parempi ajaja, jos haukun miten ruma sen auto on? Ei tule, se tekee musta vain idiootin.
Mitä helvettiä mä just luin?
