Koska kotimaan kesäleirit alkavat olla jo judon osalta kutakuinkin pulkassa ajattelin naputella jonkinlaista pintaraapaisua Rouseyn vaparia edeltäneestä judoilusta. Jotta paremmin ymmärtäisi R.Rouseytä ilmiönä ja huomaisi että kyseessä ei ole mikään tähdenlento niin pitää olla jonkinlainen käsitys neidin läpi elämän kestäneestä urheilu-urasta ja judosirkuksesta.
Promomatskuista saa helposti sellaisen käsityksen, että tämä vain käväisi nopeasti äitinsä opeilla nappaamassa mitskun olympialaisista ennen nopeaa poistumista vapariin ja suunpieksämiseen. Näin asia ei kuitenkaan ole. Pyjamapainin sherdogista eli judoinside.comista (joka sinänsä on äärimmäisen epätäydellinen tietokanta - tuloksiin merkataan vain pistesijoitukset ja mitalisijat maiden omista mestaruuskisoista ja eri kv-tason kisoista) nähdään, että Rouseyn ensimmäinen merkattu kv-tulos on Coupe Canada Cup -kisasta vuodelta 2001 jolloin hän oli 14-vuotias. Kyseessä on ollut käytännössä jonkinlainen jenkkien ja kanukkien keskinäinen (aikuisten) kisa. Käytännössähän homma menee maasta riippumatta siten, että kisaavat junnut ottelevat suurinpiirtein nykyisestä kadetti-iästä (U18) ja junioreista (U21) asti oman ikäluokkansa lisäksi myös aikuisten sarjoissa kokemuksen kartuttamiseksi pl. kovemmat kisat. Rouseyn judouran aikoihin nuo ikäluokat olivat U17 ja U20. Huomionarvoista on, että Rousey on vielä vuonna 2006 otellut junnujen kisoissa.
P-Amerikan judoskene ei koskaan ole kovuudeltaan ollut mikään mainittava verrattuna lähes mihin tahansa maanosaan pl. Afrikka ja Australia - paikallinen kilpajudo lienee vuosia ollut keskimäärin noin Pohjoismaista tasoa. Syy tähän on varmasti pitkälle ulottuvassa ja viedyssä painikulttuurissa joka siis vetää nuoret kukkakaalikorvat syviin riveihinsä jättäen judon varjoonsa. Lähes käsittämätöntä on mm. se, että Jenkeissä taitaa olla tälläkin hetkellä kolme eri judoliittoa. Osaamista ja rahaa maanosan liitoilta ja olympiakomiteoilta silti löytyy kohtuullisesti ja se tarkoittaa sitä, että sarjojen huippuja ja lupaavia junioreita on perinteisesti kierrätetty pitkiäkin aikoja leireilemässä ympäri maailmaa ja näistä onkin tullut monia kv-tason tekijöitä joihin myös Rousey lukeutuu. Periamerikkalaisen dramaattisuuden lisäksi tästä osittain johtunee jenkkijudokoiden rockyhenkinen asenne ja ulosanti; pärjätäkseen kotimaassaan pienessä mutta kansainvälisesti isossa lajissa täytyy viettää pitkiä aikoja kisa- ja leirikiertueilla kaukana eksoottisessa Euroopassa ja Aasiassa jossa kaikki enemmän tai vähemmän tuntuvat haluavan nähdä jenkin häviävän kisasta riippumatta. Oli jälkimmäisin toteamus totta tai ei niin ymmärrän kyllä että monista nuorista P-Amerikkalaisista voi tuntua siltä. Jenkeillä on muutamia omia harjoittelukeskuksia judolle joihin kerätään kovia luita, näitä mm. Colorado Springsin olympiaharjoituskeskus ja Jimmy Pedron (moninkertainen arvokisamitalisti) oma Pedro Training Center. Pedro lopetteli oman uransa vasta Ateenan kisojen jälkeen enkä muista kuviota tarkkaan, mutta nuori -koulut urheilun takia keskeyttänyt- R.Rousey joka tapauksessa pukattiin Pedroille asumaan toiseen osavaltioon jo suht aikaisessa vaiheessa menestyksen tavoittelemiseksi. Rouseyn mitalijahti on siis (kuten pitääkin) ollut äärimmäisen järjestelmällistä ja alkanut jo nuorella iällä maassa jossa judo ei ole isossa roolissa.
Kun edetään Rouseyn tuloslistaa eteenpäin vuoteen 2004 nähdään, että nuori neiti oli jyrännyt itsensä painoluokassaan Amerikan mantereiden parhaaksi aikuisissa. Jo jenkkien parhaana hän käytännössä lunasti itselleen tuolloisella karsintajärjestelmällä menolipun vuoden 2004 olympialaisiin Ateenaan. Jälkikäteen ajateltuna sama vuonna junnujen maailmanmestaruuden voittaneelle Rouseylle asetettiin ehkä hieman liian kova tavoite isoihin kisoihin eli mitalisija mutta 17-vuotiaana olympialaisiin on silti vähintäänkin kelpo saavutus. Taisi olla polvileikkauksensa jälkeen (?) jolloin Rousey vielä viimeisenä juniorivuotenaan kampesi itsensä junnujen MM-pronssille.
Judossa Rousey oli muihin huippuihin verrattuna ihan kohtalaisella liikearsenaalilla varustettu fyysinen perusvääntäjä joka teki omat juttunsa vain paljon keskivertoa paremmin. Hyvän mattopelin lisäksi arsenaaliin kuului isoissakin kisoissa pystyssä melko monimutkaisia kääntyviä heittoja kuten sode-tsurikomigoshi ("sode") ja matala ippon-seoi nage ("polvikieppi") mutta myös yksinkertaisempia liikkeitä kuten kata-guruma ("palomies"), harai-makikomi ja soto-makikomi ("läskiharai ja -osoto").
Judoinside.comiin on listattu Rouseylle tulos 49 eri kisasta. Oma täysin perätön arvaukseni systeemiä jonkin verran tuntevana on, että listaamatta lienee kv-tasolta ainakin parisenkymmentä kisaa joista hän on karsiutunut jo alussa ja pentuna hän on varmaan ottanut 1,5-2 kertaa tuon listatun määrän kisoja kotimaassa. Joka tapauksessa arvioisin Rouseyn yksittäisten judomatsien määrän välille 300-500kpl alarajan ollessa vähimmäismäärä ja ylärajan hieman yläkanttiin. Mikäli jaksaisin kaivella niin varmaan saataisiin vähän tarkempaa haarukkaa selville mutten todellakaan jaksa. Rousey kiersi loppupäässä judouraansa kisoja omaan tasoonsa nähden melko paljon eikä hirveästi jaksanut herkistellä. Esimerkiksi Finnish Openit joissa hän kisasi vuosina 2006 ja 2007 olivat entiselle olympiakävijälle ja maailmancup-osakilpailuvoittajalle läpihuutojuttuja vaikka takana oli jo pitkän Euroopan turnee. Triviana mainittakoon, että vuonna 2007 Rousey veti herneen nenään Vantaalla hotellissa sillä koki tulleensa kaltoin kohdelluksi kisajärjestäjän puolesta joka käski kisan jälkeen pitämään pienempää meteliä (mikä sinänsä
on vähän hassua
kisajärjestäjältä) - nuoret naiset Rousey, Martin ja Mocco kun olivat kisan ja Euroopan kiertueen päätteeksi päästelleet höyryjä huoneessaan tyhjentäessään baarikaappia. Niin tai näin, Finnish Openissa ei ole sittemmin USAn joukkuetta kovin isona nähty. Joku irvileuka voisi väittää, että Suomen judoväellä on melko paljon opittavaa suhdetoiminnasta etenkin kun harvat arvokisamitalistitkin saadaan karkotettua paikallisista kisoista pois mutta jätänpä itse ottamatta kantaa asiaan.
Kovimpia kilpakumppaneita Rouseylle olivat mm. Bosch (NED), Ueno (JPN), Emane (FRA), Decosse (FRA) ja Zolnir (SLO) jne - kaikki arvokisamitalisteja ja omien, kovien judomaidensa järjestelmien muokkaamia helmiä ja vähintäänkin kohtuullisilla voimatasoilla varustettuja aikuisia naisia. Näiden lisäksi Rousey on pistänyt kisoissa pinoon myös vinon pinon entisen itäblokin leidejä, korealaisia, kuubalaisia jne. Mainittujen maiden järjestelmät eroavat rajusti P-Amerikan ja Pohjoismaiden vastaavista ja eikä niitä voi yhtäkään käydä yhdessä postauksessa läpi. Rouseyn mankeloimiksi ovat joutuneet aikanaan myös suomalaiset Paula Pöyry ja pariinkin kertaan Elina Paulman joka sittemmin tippui pois Lontoo 2012-ryhmästä.
Muistan erään Rouseyn ja manitun Paulmanin välisen ottelun hyvin. Rouseyllä ei edes väsyneenä mennyt paria minuuttia kauempaa niputtaa fyysisesti varsin lupaavaa ja koko ikänsä kamppaillutta Paulmania vaan voidaan puhua jonkin sortin pahoinpitelystä.
Bosch
Zolnir
Emane
Rouseyllä oli siis vapariin siirtyessään täysimittainen urheilu-ura takana. Muualla maailmassa vastaavat saavutukset johtaisivat suojatyöpaikkoihin joko paikallisessa opetus- tai urheilujärjestelmässä, PR-tehtäviin, kontribuoisivat sotilasuraan tai jopa mahdollisesti liike-elämään. Rousey siis tavallaan tippui kaikkensa antaneena Pekingin olympialaisten jälkeen tyhjän päälle - mitalisti parhaassa iässä (judossa olympiamitalistien keski-ikä on n.25v.) ilman latin latia. Koska uusi olympiarääkki ei enää kiinnostanut niin tilanne on tämä jonka nyt tiedämme.
Sitten puhtaasti omia mielipiteitäni; Rouseyn korkeahko omanarvontunne kamppailijana on mielestäni hyvin perusteltu. Naisten vaparin taso nousee varmasti erittäin nopeasti sillä uusia ihmelapsia tulee naisissa pikavauhtia lähes lajissa kuin lajissa kun vain näkyvyyttä on, mutta siltikään potentiaaliset haastajat eivät edes oman loppu-uransa aikana tule saamaan kiinni Rouseyn kellottamia harjoitustunteja, saati teknis-fyysistä ylivoimaa kisapäästä puhumattakaan vaikka tämä välillä kävisikin kuvattavana johonkin julkaisuun. Toivon Rouseyn jatkavan vaparia mahd. pitkään mutta ymmärrän kyllä mikäli urheilu alkaa maistumaan puulta etenkin kun uusia ovia aukenee helpompiin ja parempipalkkaisiin töihin jatkuvasti. Sillä välin mikäli fanina haluaa kannattaa ahkeraa, douppaamatonta ja ominaisuuksiltaan huippuluokan kamppailijaa jota omassa verrokkiryhmässään voi pitää suoranaisena tappajana niin mielestäni Rousey on kelpo vaihtoehto.
PS. En jaksanut hirveästi tarkistella asioita joten jos joku asiavirhe on eksynyt joukkoon niin uskon sanomattakin.
No ei todellakaan. Hollywoodissa ei ole kuin muutama ihminen joka tienaa näyttelemällä sen mitä maailman parhaat nyrkkeilijät.
