Ja olennaistahan on se, että jos ja kun markkinat ovat "väärässä" niiden annetaan itse korjata itsensä. Eli tyhmyydestä sakotetaan ja tämä pitää nähdä luonnollisena kiertokulkuna joka tervehdyttää tilannetta. Ei ole poliitikkojen tehtävä mennä sotkemaan markkinoiden toimintaa.
Meinasin etten kirjoita mitään, mutta kirjoitetaan nyt sitten kuitenkin. Varmaan tulee toistoa, so not. Mihin kohtaan vedetään se raja, ettei näiden markkinoiden toimintaan saa koskea? Hyvinvointiteoreemat omat oma lukunsa, todellinen maailma taasen eri asia, jossa on välttämätöntä puuttua markkinoiden toimintaan. Julkisen vallan puuttuminen voi parhaimmillaan rajoittaa ylilyöntejä niin nousukaudella kuin laskukaudella, kuitenkin niin, että pitkän aikavälin suunta on ylöspäin. Tähän mm. uuskeynesläisyys tällä hetkellä nojaa.
Esimerkki: ohjauskorkojen nostaminen nousukaudella voi saada jonkun harkitsemaan asunnon ostamista ja peräti jättämään sen välin. Tämä nostaa siis kauppojen kokonaishintaa ostajan näkökulmasta ja jos asiaa katsotaan hinta/kysyntä-käppyrän näkökulmasta, tämän pitäisi rajoittaa kysyntää. Ja jos kysyntä laskee, hinnan pitäisi laskea. Tämän keinon pitäisi siis estää hinnannousuja ja järjettömien kuplien muodostumista. Korkoaseen käyttäminen on kuitenkin poliittisesti riskaabelia, koska markkinat huutavat AINA matalampien korkojen perään ja lyhyellä aikavälillä (nousukaudella) matalat korot ovat näppärä tapa saada aikaiseksi talouskasvua (todellista ja fiktiivistä, enemmän kuitenkin jälkimmäistä).
Saako mitään lakeja sitten kirjoittaa, jotka vaikuttavat markkinoiden toimintaan? Saako esimerkiksi monopolit (julkiset tai yksityiset) kieltävää lainsäädäntöä olla olemassa? Tiedetään kuitenkin, että mittakaavaetujen vuoksi järjestelmä ohjautuu kohti oligopolistista tai monopolistista järjestelmää. Jopa Milton Friedman vastusti yksityisiä monopoleja. Jos piti valita yksityisen ja julkisen monopolin puolesta, Friedman kannatti julkista. Varmaan pierisi tulta, jos tietäisi miten Fortumin osalta toimittiin...
Nykyinen systeemihän on joku kummallinen välimuoto:
Markkinoiden vapautta ylistetään niin kauan kunnes kriisi iskee. Tällöin toisten yritysten annetaan mennä konkkaan kun taas toiset pelastetaan, koska ovat "too big to fail".
Capitalism: When it uses the carrot, it's called Democracy. When it uses the stick, it's called Fascism. Kirjoittamasi on ihan totta, mutta ongelma on tietyllä tapaa johtunut yllä mainitsemastani, eli mm. yritysfuusioiden kautta järjestelmä ohjautuu kohti kohti entistä suurempia yrityksiä. Sama pätee tilintarkastus/konsultointi/kirjanpito-firmoihin (KPMG etc.) Näitä kohtaan ei uskalleta enää edes nostaa syytteitä, kun pelätään että kohta on enää kaksi suurta lafkaa jäljellä. Pelkkä syytteen nostaminen johti mm. Arthur Andersenin menemiseen nurin. Ylipäätään koko rahoitussektorin koko on 80-luvulta lähtien kasvanut ja muodostunut jättiläiseksi, joka ei enää palvele vain tehokasta rahoituksen välitystä ja yritysten toimintaa vaan on muodostunut joksikin erilliseksi oliokseen itseään varten (für sich).
Ja miten Madoff ja WinCapita-Hannu sopivat tähän markkinoiden vapauteen? On totta, että julkinen valta ei näitä pystynyt estämään, mutta sentään näistä voidaan asettaa sanktioita jälkikäteen.
Taloudessa ne parhaat systeemit yleensä toimii vain teoriassa jolloin täytyy tyytyä siihen vaihtoehtoon joka on "second best". Ja tämä on nykytietämyksenkin valossa vapaat markkinat ja järjestelmä jossa on mahdollisimman suuri läpinäkyvyys. Tällöin hyvät firmat ja fiksut sijoittajat pärjää kun taas huonot ja tyhmät ottaa takkiinsa.
No tämä on ihan totta, mutta eihän tämä taas ole sitten enää millään tavalla yhtenevä niiden oletusten kanssa, joiden täytyy toteutua että hyvinvointiteoreemat pitäisivät paikkansa. Tiedon pitäisi olla täydellistä, tämän täydellisen pitää olla kaikkien tiedossa, riskejä vastaan voi ottaa vakuutuksen jne...
Itse en täysin käsitä millaista vapaakauppaa Ron Paul tarkoittaa. Hän peräänkuuluttaa Yhdysvaltain kansallista itsemäärämisoikeutta ja maiden välistä vapaakauppaa ilman trade-blockeja (Nafta, EU jne). Maapallolla ei ole tainnut koskaan olla vapaakauppaa, eikä sitä tälläkään hetkellä ole. Edes näiden vapaakauppa-alueiden sisällä.
Jenkit kohdistavat mm. tukiaisia omaa maatalouttaan kohtaan ja näitä erilaisia tukiaisille viljeltyjä (ja usein geenimanipuloituja) viljaa, rehuja yms. floodataan ympäri mualimaa. Lisäksi tuontitulleista ei todellakaan olla päästy eroon, ei niin länsimaissa kuin muuallakaan.
Lisäksi firmat harjoittavat sisäistä hintasääntelyä (siirtohinnoittelua), joka on monikansallisissa firmoissa sääntö eikä poikkeus. Julkisella (kansallisella) sääntelyllä tähän on mahdotonta puuttua, mutta ylikansallinen sääntely voisi auttaa. Tämä kuitenkin vaatisi niin monen valtaapitävän ja hyvinvoivan ihmisen nykyaseman karsimista (ainakin lyhyellä aikavälillä), että tuskin tulee tapahtumaan. Ihmiset haluavat edelleen käyttää sitä kansallisvaltion tarjoamaa suojaa, vaikka se todellisuudessa sotisikin itseään vastaan.
Haluaako Ron Paul, että jenkit lopettavat kansallisen tuotannon tukemisen? Käytännössä jos Ron Paul haluaa tätä, hän vastustaa Yhdysvaltain kansallista etua. Toki olisi hienoa että valtiot eivät käyttäisi tukiaisia ja käytäisiin todellista vapaakauppaa, mutta kun maailma ei toimi tällä hetkellä niin. Mun puolesta Ron Paul saisi vaikka olla jenkkien ykkösmies. Hän hyvin todennäköisesti romuttaisi Yhdysvaltain nykyisen jokseenkin hegemonisen aseman maailmantaloudessa (dollari, JVK:t), ellei hän sitten puhu paskaa vapaakaupan osalta, ja käyttäisikin todellisuudessa tuontitulleja ja valtion tukiaisia.
Ja sanotaan nyt vielä loppuun, että en siis vastusta markkinoita ja kannata mitään kommunismia, mutta julkisen vallan potkiminen pois areenalta olisi käsittämättömän lyhytnäköistä ja typerää. Ei kannata unohtaa, että maailmassa on kyllä ollut olemassa vapaampia markkinoita kuin mitä tällä hetkellä on. Ne kuitenkin synnyttivät yhteiskunnallista kuohuntaa, koska valta keskittyi tällaisessa järjestelmässä omistavalle luokalle, keskiluokkaa ei oikeastaan ollut ja köyhät olivat todella köyhiä. Näiden seurauksena syntyivät erilaiset labour-puolueet, sosialismi ja pyrkimys kommunismiin oli sitten tämän suuntauksen ylilyönti. Sittemmin operoitiin pitkään jossain välimuodossa, mutta nyttemmin pyrkimys on ollut ohjata talouspolitiikkaa entistä enemmän "oikealle", josta syystä erilaisia klassisia liberalismin ja taloustieteen opuksia on alettu uudelleenlämmittelemään ja markkinoimaan ainoana Totuutena.
Hmm, tulipa sekava postaus.
