Rehellistä keskustelua raskausajan/vanhemmuuden negatiivisista puolista

10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Tietysti on vielä yleinen riittämättömyyden tunne.

Kolmekymppisenä vielä jaksaisi ja kiinnostaisi treenata, olla ja mennä.
Sitten kun olet treenaamassa on mielessä että pitäisikö sittenkin olla sen pirpanan kanssa sadatta kertaa siellä kalliolla lapiomassa lätäkköä viereiseen.
Ajattelet että vain hyviä treenejä niin käy harvemmin.

Baarissa klo 03 - onkohan tässä mitään järkeä? Silti on koko viikon poltellut lähteä...

Muutama päivä putkeen kotona ja tulee mieleen että perhe hommat ei ole mulle...

Eli missä tahansa oletkin niin semmoinen riittämättömyyden tunne seuraa.
 
Tyhmä lapseton ( =minä) ei ole ikinä tuota edellä sanottua ymmärtänyt. Pakko siis nyt tilaisuuden tullen kysyä, ja tämä ei ole vittuilua tms:

Miksi sitä lasta ei voi jättää yksin vessassakäynnin ajaksi? Siihen mennee 1-5 minuuttia, ja lapsen voi siksi aikaa jättää siihen kaukaloon, kehtoon tms. reunalliseen systeemiin, jos se meinaa karata jonnekin. Ja eihän se muutamassa minuutissa itkuunkaan kuole... Eli mikä estää sen vessassa käynnin?

Jos kyseessä on yksi lapsi niin totta kai sen voi jättää hetkeksi yksin, mutta jos kyseessä on kaksi alle kolme vuotiasta... Aikaisemmin vaimo otti pienemmän lapsen vessaan sen takia kun pelkäsi ettei se pääse karkuun isoveljeään. Minuutti on aika pitkä aika jos isoveli päättää opettaa pikkusiskoa nyrkillä... Nykyään lapset pystyy jättämään vessan ulkopuolelle keskenään, mutta silloin pienempi pitää laittaa ensiaskeltuoliin jotta se ei kiipeile ja kaadu.
 
Näin niinkun biologisesti ajatellen tavallinen perhe-elämä ei ole ihmiselle luonnollista. Siitä se perheenpidon vaikeus johtuu kun moraaliset arvot ei vastaa sitä mikä on luonnollista.

Verratkaa muihin kädellisiin ja ihmisen historiaan. Isä ei osallistu lasten hoitoon, eletään laumassa ja kaikki harrastaa seksiä kaikkien kanssa.

Luontoaan vastaan ei voi tapella :david:

Ja mainittakoon vielä että ei se mikään itsestäänselvyys ole että lapset on aina hyvä juttu.
 
Tietysti on vielä yleinen riittämättömyyden tunne.

Kolmekymppisenä vielä jaksaisi ja kiinnostaisi treenata, olla ja mennä.
Sitten kun olet treenaamassa on mielessä että pitäisikö sittenkin olla sen pirpanan kanssa sadatta kertaa siellä kalliolla lapiomassa lätäkköä viereiseen.
Ajattelet että vain hyviä treenejä niin käy harvemmin.

Ton allekirjoitan kyllä täysin. Minulla on aina kun käyn yksin treenaamassa aivan helvetin huono omatunto siitä etten vietä sitäkin aikaa lasten kanssa. Asian olen ratkaissut siten että treenaan aikapaljon työajalla kesken päivää ja viikonloppuna otan lapset mukaan aina kun on mahdollista.
 
Minulla on vuoden ja neljän kuukauden ikäinen tyttö. Alkujärkytyksestä (koliikki-itkuista, omasta väsymyksestä), jota kesti pari kuukautta, selvittyäni elämä on ollut tytön myötä niii-in ihanaa.

Nyt edessä on kuitenkin uusi sopeutumisen paikka. Uhma on herännyt tytössä, ja olen ensi kertaa joutunut kohtaamaan pettymyksen tunteita itseäni kohtaan äitinä sekä lastani kohtaan.

Edes alkuaika lapsen kanssa ei nostanut pintaan varsinaisia pettymyksen tunteita, epävarmuutta ainoastaan. Nyt näitä tunteita on vaikea hyväksyä. Ja tieto siitä, että kunnon uhmaikä on vasta edessä päin aiheuttaa pientä paniikkia ja horjuttaa tätä vanhemmuuden ihanuutta. Tyttö on edelleen niii-in ihana, mutta vanhemmuuden myötä elämä välillä rankkaa.

Silti ajatus toisesta lapsesta työntyy mieleen vähän väliä. ;) Hassua tämä elämä.
 
Ton allekirjoitan kyllä täysin. Minulla on aina kun käyn yksin treenaamassa aivan helvetin huono omatunto siitä etten vietä sitäkin aikaa lasten kanssa. Asian olen ratkaissut siten että treenaan aikapaljon työajalla kesken päivää ja viikonloppuna otan lapset mukaan aina kun on mahdollista.

Mä ostin kellariin salivehkeet joten saan tehtyä kaksi treeniä siellä, jää yksi salitreeni viikossa jäljelle mutta pitäähän sitä nyt jumalauta kerran viikossa tuulettua...
 
Näin niinkun biologisesti ajatellen tavallinen perhe-elämä ei ole ihmiselle luonnollista. Siitä se perheenpidon vaikeus johtuu kun moraaliset arvot ei vastaa sitä mikä on luonnollista.

Verratkaa muihin kädellisiin ja ihmisen historiaan. Isä ei osallistu lasten hoitoon, eletään laumassa ja kaikki harrastaa seksiä kaikkien kanssa.

Luontoaan vastaan ei voi tapella :david:

Ja mainittakoon vielä että ei se mikään itsestäänselvyys ole että lapset on aina hyvä juttu.

Itse asiassa aika monen eläinlajin uros hoitaa jälkeläisiään. Älä kysy mitkä, kun en muista, mutta luin Tieteen Kuvalehdestä kerran artikkelin asiasta;)
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom