Rehelliset ja ystävälliset ihmiset

[Taisteluahven]

Lompakko hävis kaupungilla viime lokakuussa. Onneksi ei mennyt rahaa, mutta ajokortti JA henkilökortti meni. En tiedä mitä ne molemmat sielä teki

Mitä kaikkea epärehellinen henkilö voi papereillani tehdä, muuta kuin mennä teinihelvetteihin sisään? Pankissa ne ei kovin tarkaan sitä paperia katso. Jos näyttää mähän minulta, pysyytkö se menemään ja tyhjentämään tilin?

 

[Raven]

Tässä tarina löytöpalkkiosta, joka vitutti!

Joskus pikkuskidinä olin tulossa lätkämatsista kaverin kanssa, kun nähtiin bussissa penkin alla jonkun vanhan mummelin seutukuukausikortti joka oli vielä juuri pari päivää sitten "aloitettu" eli kortti oli suhteellisen arvokas. Sisällä oli vielä pari pankkikorttia ja mummotyyliin toisen tunnusluku paperinpalalla.

No mitäs me, kelpo pojat, vietiin tietysti kyttikselle vaikka siinä tulikin sitten muutama kilometri ylimäärästä kotimatkaa ja kotiintuloaikakin ylittyi. Ei tullut mieleenkään edes mikään kieroilu sen pankkikortin kanssa. No, poliisisetä sitten otti mun tiedot ylös ja kyseli löytöpalkkiotoiveista. En kehdannut sanoa mitään suoranaista, mutta poliisisetä epäili että kyllä tosta varmaan voisi viisikymppiset pyytää mieheen (Elettiin siis markka-aikaa).

No, parin päivän päästä tuli sitten kyttikseltä kirje. Omistaja oli käynyt hakemassa bussilipun ja pankkikortit ja tunnusluvun. Löytöpalkkioksi oli jätetty ruhtinaalliset 20mk, joka tulisi jakaa kaverin kanssa ja jota ei voisi noutaa lähikyttikseltä vaan pitäisi hakea jostain Helsingin keskustasta (en muista mistä). Kuvalliset henkkarit tuohon olisi tarttenut, joita mulla ei silloin nappulana vielä edes ollut. Matkat tonne olisi maksanut 5mk yhteen suuntaan per mies. Elikä tuo ruhtinaallinen 20mk olisi mennyt jo pelkkiin matkoihin.

Tuo tapaus todella kyrpi ja tavallaan kyrpii tuollainen asenne vieläkin. Saattoihan olla, että mummeli oli jo "katkaissut" pankkikortit eli taloudelliset tappiot eivät olisi olleet kuin yksi seutukuukausilippu (maksoi varmaan lähemmäs 200mk). Mutta silti tuo 20mk jaettuna kahdella ei tuntunut oikein kahden pikkupojan vaivan väärtiltä.

Aika usein se "kattoraja" on 10% arvosta. Itsellä hävisi ajokortti ja joku oli vienyt poliisilaitokselle. Oli laittanut, että 20euroa löytöpalkkio. Toimistotäti sanoi, että eihän siitä noin paljon tartte, kun rajana pidetään max 10%. Korjasi sen sitten 5 euroksi.

 

[Mr. Olympia]

Kerran minäkin feikkasin, että olisin mukamas hyvä mies. Löysin kadulta jonkun kännykän, mistä kukaan lähimaastoilla ei tiennyt mitään. No, soitin sitten yhteen sen muistista löytyneeseen numeroon, mistä sain sellaisen käsityksen että sen omistaja saattaa olla missä vaan taju kankaalla (ei välttämättä enää edes samalla paikkakunnalla). Ajattelin sitten lähteä viemään sitä poliisilaitokselle ikään kuin varmuuden vuoksi.

No, siinä hitaasti pumpit jaloissa löntystellessäni pollariasemalle huomasin, että tien vieressä on ambulanssi (oli tavallaan festarit menossa) ja yritin tarjota puhelinta heille, jos vaikka poliisiaseman ohi ajaessaan heittäisivät sen samalla talteen. Autossa pelkääjän paikalla istunut nainen sanoi, että eiköhän me tuo voida viedä, kun taas kuskin paikalla istunut mies sanoi että etkös sä voisi vaikka itse pitää sen puhelimen... Tai että ainahan sen voisi vaan heittää jonnekin pusikkoon!!! :curs: :curs: Sen verran tulistuin tuosta, että päätin lähteä nopeasti pois paikalta. Tiedä vaikka rauhallinenkin mies olisi päätynyt tekemään typeryyksiä. Jatkoin sitten itse matkaani poliisiasemalle, mutta ennenkuin sinne ehdin, niin puhelimeen tuli soitto. Siellä puhelimen omistajan kaveri soitti ja kysyi sitä puhelinta mitä juuri pidin korvallani. No, ei siinä sitten muuta kuin sovittiin paikka missä tavataan ja että mä palautan sen niille sinne. Ja sittenhän me tehtiin näin.

Ei tarjottu mitään rahallista löytöpalkkiota, mutta sen sijaan lupasivat juottaa minut oikein kunnon känniin. No, kieltäydyin kuitenkin kohteliaasti tuosta ehdotuksesta, kun on sitä elämässä tärkeämpiäkin asioita kuin viinan juominen ;) Loppu hyvin kaikki hyvin

 

[VelttoV]

Mulle kävi festareilla myös noin, että kaveri soitti kännykkäni ja sain puhelimen näin takaisin.

Ai niin, ja yks juttu sitten vielä...

Nuorempana tuli pelastettua moni tyyppi palelluskuolemalta jne. Tietysti enemmän näitä nuoria naikosia... Mutta enisten ärsytti se, että joku oli aina yrittämässä käyttää hyväkseen näitä sammuneita... :curs:

 

[Zonked]

Aika usein se "kattoraja" on 10% arvosta. Itsellä hävisi ajokortti ja joku oli vienyt poliisilaitokselle. Oli laittanut, että 20euroa löytöpalkkio. Toimistotäti sanoi, että eihän siitä noin paljon tartte, kun rajana pidetään max 10%. Korjasi sen sitten 5 euroksi.

Juu, tiedän, mutta pidin tuota silti melko naurettavana. 10% on varmaan ihan jees jostain kännykästä, mutta noin pienestä jutusta pitäisi ottaa järki käteen. Vaiva oli todellakin isompi kuin 10mk (ajatelkaa miten pieni summa, alle 2€!) mieheen, siis oikeesti. En tehnyt tota tietenkään rahan tähden mutta tommonen pikkumaisuus kyrpii. Toisaalta, eihän joku pankkikorttikaan ole rahallisesti varsinaisesti minkään arvoinen, vaikka siellä on tunnusluku messissä

 

[Bad Karma]

Olin aikoinaan merivoimissa työssä. Eräänä perjantaina tuli ilmoitus, että paikallisen mökkiläisen purjevene oli irronnut poijusta kovan tuulen vuoksi. Päivystäjä soitti minulle ja pyysi meitä lähtemään merelle erään kessun kanssa etsimään tuota purtta. Tuulen nopeus oli muistaakseni jotain 14 metrin luokkaa ja meillä oli veneenä 60hv iso Buster.

Eteneminen aallokossa oli yhtä helvettiä ja muutaman tunnin kuluttua löysimme tämän ajelehtivan purjeveneen. Alus oli todella upea ja saimme hinattua sen tämän mökin rantaan aivan helvetillisen urakan jälkeen. Välillä hinattava pursi vei meitä eikä päinvastoin. Olimme kaverin kanssa tietenkin aivan läpimärkiä...itseasiassa jo puolen tunnin kuluttua siitä, kun lähdimme kotisatamasta.

Purren omistaja oli tyytyväinen ja meillä oli perjantainen työpäivä venahtanut iltamyöhään. Piti lähteä vanhempien luokse sinä viikonloppuna, mutta se sitten jäi. Seuraavalla viikolla purjeveneen omistaja toi varuskunnan portille meille palkkiot tuosta "etsi vene henkesi kaupalla"-operaatiosta. Olimme tietenkin iloisia ja olimmekin aivan varmoja, että perästä kuuluu. Esimiehemmekin sanoi, että tuntee kyseisen ihmisen ja että tämä on erittäin äveriäs. No, palkkioksi saimme kumpikin suklaarasian ja sekin oli sellaista mistä en itse tykännyt. Wiener nougatit jäi syömättä ja asiasta jäi todella paha fiilis. Tosin sotilas on kuin kyrpä...menee sinne, minne työnnetään. :whip:

 

[protsku]

Pitäisikö löytöpalkkion olla pakollinen, ts. jos ei maksa vähintään 10% löytöpalkkiota kadonneen tavaran löytäjälle niin sitten joutuisi maksamaan korvauksia jopa tuomioistuimen päätöksellä? Minusta nykyinen käytäntö on hyvä eli voi maksaa jos siltä tuntuu mutta ei ole kuitenkaan pakko. Epäilemättä toista osapuolta voi hieman ärsyttää jos tekee päivän hommia lompakon tai kännykän palauttamiseksi ja saa siitä jonkun 2 euroa karkkirahaa.

 

[Bad Karma]

Tai sitten kukkaron löydettyään ottaa itse löytöpalkkion sieltä. Tokaisee vaan kukkaron omistajalle, että "otin löytöpalkkion jo itse, kun niitä on kaikenlaisia hörhöjä kukkarojen omistajina".

 

[Wildemar]

Hei c'mon. Otetaan se löytöpalkkio etukäteisperintänä lompsan seteliosastolta niin ei tuu ikäviä yllätyksiä kitsaiden mummojen kanssa. Eiksje. ;)

Edit. Penneck prkls.

 

[Bad Karma]

Vigilantismi kunniaan siis tässäkin casessa. Nyt sitten kaikki pikkuiset mummelit pitävät rahamasseistaan oikein hyvää huolta tai iso paha podari vie kirkolle tai hedelmäpeliin tarkoitetut kymmenykset. PÖÖÖ...