Rehelliset ja ystävälliset ihmiset

[Willie]

Tämän olisi voinut laittaa tuonne kaikkiin iloisiin asioihinkin mutta olen niin tohkeissani että aloitan oman threadin.

Hävitin puhelimeni torstaina. Kuvittelin tiputtaneeni sen kallioille kiipeillessäni Viikissä, mutta sinne palatessani en puhelinta löytänyt. Numerooni soitettaessa puhelu yhdistyi vastaajaan, mikä sinänsä oli hyvä asia. Ainakaan ennen liittymän sulkemista kukaan ei ehtinyt tekemään suurtakaan laskua. Puhelin sinänsä on arvoton, vanha Nokian 3310 jonka olin vaihtamassa toiseen puhelimeen lähikuukausina. Sim-kortilla olevien numeroiden ja muiden tietojen menettäminen sen sijaan otti päähän sitäkin enemmän.
Tänään aamulla töihin tullessani puhelimeni odotti minua pöydällä. Löytäjä oli soittanut työpaikkani keskukseen (omasta kännykästään), mistä puhelin oli edelleen toimitettu minulle. Puhelimestani on soitettu ainoastaan yhteen numeroon, entinen työkaverini on ilmeisesti kertonut nykyisen työpaikkani.
I :haart: rehelliset ystävälliset ihmiset!!!1 Löytäjän numero oli kiinnitetty kännykkäni päälle ja ajattelin soittaa tänään myöhemmin ja kiittää. En viitsi aivan näin aamusta häiritä pyhäpäivänä.

Millainen löytöpalkkio muuten olisi pakkislaisten mielestä sopiva tälle rehelliselle ihanalle ihmiselle?

 

[Elcaco]

Kyllähän tuommoinen mieltä lämmittää. Minullekin tuli hyvä mieli
Ei todellakaan vaatisi hirveästi ihmisiltä ja ihmisten väliseltä kanssakäymiseltä, että jokaisella olisi hieman parempi mieli. Tuollaiset ihanat ihmiset, jotka eivät välttämättä ajattele sitä omaa napaansa aivan joka hetki, ovat mielestäni valo muidenkin ihmisten elämässä. Minun päiväni saa ainakin paremmat lähtökohdat onnistua, jos joku ihminen osoittaa esimerkiksi juuri tuollaista kokemaasi vilpittömyyttä.

En usko, että tämä ihminen teki mitä teki löytöpalkkion toivossa. Eli vaikka et antaisikaan rahaa, en usko, että hän pahastuisi. Soitat ja kiität ja kerrot kuinka tapahtunut lämmitti mieltäsi.

 

[protsku]

Millainen löytöpalkkio muuten olisi pakkislaisten mielestä sopiva tälle rehelliselle ihanalle ihmiselle?

Soitat hänelle ja kerrot että ihanaa kun pelastit päiväni, sitten jos kyseinen ihminen liikkuu teillä päin niin voisit vaikka tarjota kahvit!

:haart: :piis:

 

[Bad Karma]

Tarjoa löytäjälle kahvit jossakin kivassa kuppilassa. Pääset samalla kiittämään tätä ihmistä kasvokkain. Tällainen käytäntö ei tosin ole kovinkaan yleinen täällä härmäläisten maassa, mutta pirauta kumminkin kuten Elcaco tuossa ehdottikin.

 

[protsku]

Kahvit ja lämmin kiitos 2-0 !!

 

[Raven]

Itsekin löysin puhelimen noin kuukausi sitten, tai itseasiassa koira sen löysi.
Otin kotiin ja pidin päällä, jos vaikka soittaisi siihen. Ilta kun oli, niin en viitsinyt alkaa soittelemaan enää. Soittihan sieltä sitten kyseinen henkilö ja sanoi juuri sim-kortin olevan erittäin tärkeä, ei niinkään puhelin.
Tuli sitten samantien hakemaan ja olisi tarjonnut löytöpalkkiota, mutta en viitsinyt ottaa kun siitä ei vaivaakaan ollut ja kiitteli muutenkin kovasti.

 

[MJ45]

Mulla kävi täs muutama vuos silleen että kävin nostamassa automaatilta 1000mk. tossuja varten. Ja kun pääsin kotiin(matkaa n.150m.) niin lompakkoa ei enää löydy mistään, iski tietty aivan sairas paniikki ja lähdin sit ettimään sitä et jos se ny viel sattuis olemaan matkan varrella... eihän sitä teitenkään löytynyt.
Sit oleskelin kotona varmaan n.20min. ja ajattelin että kaipa sitä vois soittaa poliisilaitoksel et jos joku olis vaiks vienyt lopmsan sinne. Siellähän se sit jo oli ja viel kaikki rahat tallella!

Sit se automaattii oli viel todella ruuhkaisella alueella, että kävi aika mielettömän hyvä mäihä että niin rehellinen ihminen löysi sen.

Annoin hänelle muistaakseni sit 70mk. löytöpalkkiota vaikkei hän sitäkään oikein halunut. Olin sillon niin köyhä ettei pystyny enmpää antamaan!

 

[Kusimato]

Anna se vanha nokia sille.

 

[Force]

Mopoaikana kävi sillä tavalla, että kännykkä oli tipahtanut taskusta ajaessa. Kotona huomasin asian mutten ehtinyt kissaa sanoa kun ovikello soi ja oven takana oli noin 40-vuotias naishenkilö kännykkäni kanssa. Sanoi, että oli löytänyt kadulta ja selvittänyt omistajan osoitteen ja tuli samantien tuomaan kännyn. Olin erittäin ilahtunut ja annoin reilun löytypalkkion.

Toinenkin juttu sattui yläasteaikana. Lompakko hävisi ryyppyreissulla valleilla (suosittu nuorison ryyppypaikka). Vitutus oli paha, niinkuin yleensä kun kaikki kortit ym. häviävät. Ehdin jo mitätöidä pankkikortinkin. Sitten ajattelin huvikseen käväistä poliisiasemalla vaikken uskonutkaan, että lompakko olisi siellä, koska olin nähnyt kuinka yleensä porukka ottaa lompakosta rahat ja heittää sen mäkeen. No perhana siellähän se oli, ja kaikki rahat ja kortit tallella!

 

[rintafile]

Kannattaa ehdottomasti käydä kattomassa se tyyppi, joka sen löys, ja vasta sen jälkeen harkita tota kahvien tarjoomista. Saattaa jäädä kahvikeskustelut aika hiljaseks, kun molemmat istuu vaivautuneina pöydässä, jos löytäjä siis on hiljasempaa sorttia. Tietysti, jos löytäjä on mukava naisihminen niin mikäs siinä ;)

Vaikka toi puhelin nyt ei mikään kauheen arvokas olekaan, niin ite antaisin kyllä kaiken lisäks kakskymppisen. Joskus, kun oon ite löytäny jonkun hukkaamia tavaroita ja toimittanu tavarat omistajalleen, niin kyllä se omistaja antaa aika paskamaisen vaikutelman ittestään, jos ei millään tavalla arvosta tällasta rehellisyyttä. Siis en mä niitä ikinä sen takia toimita, että saisin löytöpalkkion, vaan se on periaatekysymys. Kaks kertaa oon jopa kieltäytyny ottamasta vastaan jotain vähän isompaa löytöpalkkiota. Varmaan sellanen, joka ei anna löytöpalkkiota, olis ite pitäny sen puhelimen, jos olis löytäny.
Jos ite hukkaisin puhelimeni, jossa ois kaikki puhelinnumerot, valokuvat, velkakirjat, kalenterimerkinnät ja muistutukset, niin kyllä sitä ainakin siinä vaiheessa, kun puhelimesta ei vielä kuulu mitään, ois pikkasen enemmän kuin yhet hikiset sumpit valmis tarjoomaan, että sais puhelimen takasin.

Jos tietää jotain löytäjästä, niin voi kehitellä jotain muuta kuin rahaa: esim. viskipullo tai protskusäkki

 

[Hippa]

Äippä kans kadotti kännynsä joskus vuosia sitten vappuna.

Yllätys oli suuri, kun kotipuhelimeen soitettiin ja kerrottiin, että känny oli löytynyt ja palautettu spr:n hoiviin.

Kyllä siinä oltiin yhtä hymyä sen jälkeen

 

[Willie]

Puhelinta en kyllä anna löytäjälle, tarkoitus kun on kiittää eikä olla riesaksi Luuri vetelee viimeisiään, kun nyt vielä kestäisi pari kuukautta että haluamani malli tulee markkinoille.
Kahvit toki tarjoan jos vain kelpaa, löytäjä ei vain välttämättä lähde erikseen tapaamaan kun mitään palautettavaakaan ei enää ole. Tässä kohtaa pitää tosiaan myös miettiä ovatko kahvit seurassani kiitos vai ylimääräinen riesa
Kännykän numero näyttää kuuluvan jollekin yritykselle, soittelen iltapäivällä ja kiitän tarjoten samalla löytöpalkkiota vaikkapa rahaa, viski/konjakkipulloa tai kukkasia. 20-50€ lienee sopiva summa vaikkakin vielä kovin pieni kiitos.

 

[Arvid]

Lompsani on myös kerran palautettu bussista löytyneenä. Rahaa siellä ei ollut alunperinkään, mutta kaikkien korttien uusiminen olisi suorastaan perkeleellinen homma.

Viime viikolla olin lähdössä junalla kiireessä ja puolikoomassa ja hukkasin lipun todennäköisesti jättäen sen lippuautomaattiin :wall:. Joku ystävällinen ihminen oli palauttanut sen tiskille ja se oli hyvitetty tilille... lippu olisi ollut myös löytäjän käytettävissä jos olisi ollut tarpeeksi röyhkeä tyyppi (ja kiinnostusta lähteä helsinkiin). Jonoa siinä oli reilusti joten olisi se jollekin kelvannut. Kiitos löytäjälle!

Lupaan omasta puolestani toimia vastaavasti jos koskaan kenenkään omaisuutta löydän.

 

[iivili]

että haluamani malli tulee markkinoille.

Mielenkiinnosta: mikä malli?

 

[AnaMaki]

Itse joitakin vuosia sitten autolla reissatessa tankkasin autoni automaatilla ja onnistuin tietysti unohtamaan lompakkoni siihen. Kotona perillä 200 km päässä vasta huomasin lompakon puuttumisen ja v*****s oli suunnaton. Rahaa lompakossa oli jonkun verran, mutta eniten harmitti pankkikortit ja muu sälä. No heti muutaman päivän päästä tuli postissa iloinen yllätys - joku paikalla tankannut rekkakuski oli löytänyt lompakon ja postittanut sen minulle käyntikortin osoitteen perusteella. Päivä oli pelastettu ja postitin löytöpalkkion kiitoksien kera lähettäjälle. Tällainen lämmittää aina mieltä. :kippis1:

 

[Proteos]

Mulla on pysynyt tavarat aika hyvin hallussa mutta sitä vastoin kaverin kamoja on välillä saanu hakea ympäri kaupunkia.

Kerran ryyppyreissulla soitin kaverin kännykkään ja sieltä vastasi täysin eri ääni mitä odotin. Tyttö oli löytänyt puhelimen ja koittanut soittaa joihinkin numeroihin tuloksetta. Sovittiin sitten tapaamispaikka ja annoin kunnon löytöpalkkiota kaverin puolesta.

Kyseisen kaverin työhuonekin on kuin bermudan kolmio. Riittää kun laittaa paperin pöydän kulmalle ja katsoo vartin päästä uudelleen -> ei jälkeäkään paperista ja suuri todennäköisyys ettei sitä koskaan löydy. :thumbs:

Olen päätynyt siihen lopputulokseen, että taiteilijat hukkaavat keskimääräistä enemmän tavaraa...

Muutaman kerran olen myös löytänyt kadulta jotain ja onnistunut selvittämään kuka "uhri" on. Löytöpalkkiota en ota ikinä, koska mulle on kotona opetettu että toisen hädästä ei saa ikinä hyötyä (bensat korkeintaan jos pitäisi ajaa helvetin kauas viemään).

 

[Willie]

Onnistuin saamaan löytäjän langan päähän. Kotini edestä kadulta oli löytynyt, ilmeisesti tippunut kaverin autoon noustessa. Kiitin tuhannesti ja tarjosin löytöpalkkiota pariin kertaan, mutta mies sanoi ettei sellaista kaivannut, oma kännykkä oli kuulemma palautettu kahdesti ja mielellään toimi samoin itsekin.
Palstallakin keskustellaan paljon rikoksista ja epärehellisyydesta. Onneksi aina välillä jokin tapahtuma muistuttaa että niitä rehellisiä ja ystävällisiäkin löytyy ihmisten keskuudesta useampi kuin yksi. Pitää yrittää entistä lujemmin kuulua tuohon joukkoon ja tehdä kanssaihmisille pieniä mutta kuitenkin niin suuria palveluksia.

Mielenkiinnosta: mikä malli?

Nokian simpukkamallisia meinasin, olin jo vaihtamassa merkkiä mutta voin odotella hetken tuttua, turvallista ja kotimaista. Toisen tuollaisen pitäisi kai ilmestyä kolmen kuukauden kuluttua 7200 seuraksi.

 

[Sierraz]

Mulla on pysynyt tavarat aika hyvin hallussa mutta sitä vastoin kaverin kamoja on välillä saanu hakea ympäri kaupunkia.

Sovittiin sitten tapaamispaikka ja annoin kunnon löytöpalkkiota kaverin puolesta.


:thumbs:

 

[Dragon]

Mulla katosi kanssa tossa talvella puhelin kun juoksin aamulla bussiin. Luuri oli varmaan tipahtanut taskusta hötäkässä.

Koulussa melkoinen vitutus, kun puhelinta ei löytynyt mistään. Kotiin palatessa oli ilmoitustaululla lappu löydetystä puhelimesta ja sehän se oli. Sponsoroin rehellistä opiskelijatoveria 20 eurolla.

 

[Zonked]

Tässä tarina löytöpalkkiosta, joka vitutti!

Joskus pikkuskidinä olin tulossa lätkämatsista kaverin kanssa, kun nähtiin bussissa penkin alla jonkun vanhan mummelin seutukuukausikortti joka oli vielä juuri pari päivää sitten "aloitettu" eli kortti oli suhteellisen arvokas. Sisällä oli vielä pari pankkikorttia ja mummotyyliin toisen tunnusluku paperinpalalla.

No mitäs me, kelpo pojat, vietiin tietysti kyttikselle vaikka siinä tulikin sitten muutama kilometri ylimäärästä kotimatkaa ja kotiintuloaikakin ylittyi. Ei tullut mieleenkään edes mikään kieroilu sen pankkikortin kanssa. No, poliisisetä sitten otti mun tiedot ylös ja kyseli löytöpalkkiotoiveista. En kehdannut sanoa mitään suoranaista, mutta poliisisetä epäili että kyllä tosta varmaan voisi viisikymppiset pyytää mieheen (Elettiin siis markka-aikaa).

No, parin päivän päästä tuli sitten kyttikseltä kirje. Omistaja oli käynyt hakemassa bussilipun ja pankkikortit ja tunnusluvun. Löytöpalkkioksi oli jätetty ruhtinaalliset 20mk, joka tulisi jakaa kaverin kanssa ja jota ei voisi noutaa lähikyttikseltä vaan pitäisi hakea jostain Helsingin keskustasta (en muista mistä). Kuvalliset henkkarit tuohon olisi tarttenut, joita mulla ei silloin nappulana vielä edes ollut. Matkat tonne olisi maksanut 5mk yhteen suuntaan per mies. Elikä tuo ruhtinaallinen 20mk olisi mennyt jo pelkkiin matkoihin.

Tuo tapaus todella kyrpi ja tavallaan kyrpii tuollainen asenne vieläkin. Saattoihan olla, että mummeli oli jo "katkaissut" pankkikortit eli taloudelliset tappiot eivät olisi olleet kuin yksi seutukuukausilippu (maksoi varmaan lähemmäs 200mk). Mutta silti tuo 20mk jaettuna kahdella ei tuntunut oikein kahden pikkupojan vaivan väärtiltä.