Follow along with the video below to see how to install our site as a web app on your home screen.
Huomio: This feature may not be available in some browsers.
Lähtökohdat on eri mutta ei välttämättä siten että ammattilainen olisi edellä. Siinä on eroa, optimoiko tekemistä 3 erän sprinttisuoritukseen vai 10 erän kestävyyssuoritukseen.Mikähän idea että ammattilaiset saa osallistua?
Lähtökohdat ihan eri kuin amatööreilla.
Muistanko ihan väärin että aiemmin ammattilaiset eivät saaneet osallistua thai eikä potkunyrkkeilyn amatöörikisoihin.
Daniel Forsberg voitti miesten EM-kultaa. Kisat jäivät vähän tyngäksi, kun finaalivastustaja ei ilmaantunut vaa'alle, mutta semifinaalista tuli siis 1. erän keskeytysvoitto.
Veeti Liimatainen iski EM-pronssia. Puolivälieristä voitto ja semifinaalissa tappio.
Nämä ovat Suomen ensimmäiset otteluvoitolla saadut miesten arvokisamitalit yli 10 vuoteen.
Mietin lähinnä sitä onko reilua nuoren amatöörin lähteä vaikkapa doupattua ammattilaisten maailmanmestaria vastaan, jos vedetään mutkat suoriksi.Missään muussa lajissa kuin vapaaottelussa ei ole kielletty ammattilaisten osallistumista amatöörien arvokisoihin ja hyvä niin. Parempi kysymys olisi se, miksi vapaaottelussa on tehty näin?
Syitä siihen että ammattilaisottelijat saavat osallistua on kaksi:
1. On vähintäänkin outo näkemys, että ammattilaisilla olisi jotenkin paremmat resurssit harjjoitteluun kuin amatööreillä. Jos suomalainen insinöörinä päivätyötä tekevä kaveri ottaa ammattilaismatsin jossain Tampere Fight Nightissa ja saa siitä 200 € tai thaimaalaisessa baarissa ja saa siitä 20 €, niin miten se tekee hänestä paremmin resursoidun kuin vaikka Uzbekistanin maajoukkue-ottelija, joka harjoittelee täysipäiväisesti valtion rahoittamana?
2. Miten ihmeessä olisi mahdollista selvittää, kuka on ammattilainen ja kuka ei? Maailmassa on hillitön määrä ammattilaisotteluita, eikä niitä tai niiden tuloksia raportoida mihinkään. Kävisikö joku joka ilta keräämässä nimilistat jokaisesta Thaimaan baarista, missä käydään ammattilaismatseja?
Esimerkiksi olympialaisissa on ollut useita huipputason ammattilaisia. Esimerkiksi Mira Potkonen on olympialaisissa voittanut ammattilaisten maailmainmestarin. Myös potkunyrkkeilyn ja thainyrkkeilyn arvokisoissa on otellut todella kovia ammattilaisia, eivätkä he suinkaan aina voita.Mietin lähinnä sitä onko reilua nuoren amatöörin lähteä vaikkapa doupattua ammattilaisten maailmanmestaria vastaan, jos vedetään mutkat suoriksi.
Ammattilaisia ei välttämättä edes testata, kun taas amatööri ollut testauksen alla varsinkin suomessa.
Joten tässä ei mennä urheilu edellä, toki harva huippu varmaan kehtaa mennä mihinkään amatöörikisoihin?
Tiedän toki että tietyissä maissa treenataan olympialajeja varsinkin täysin ammattimaisesti.
Olen nähnyt boxing iltojakin missä amatöörit parempia kuin ammattilaiset, ei suomessa tosin.
Voi olla että Thaimaalaiset pitävät sitä joko epäkunnioittavana, tai heitä ei vain yksinkertaisesti kiinnosta. Heille monesti suurin tavoite on isot matsit Thaimaassa. On myös monesti elanto mikä ajaa ottelemaan, ei kerätäkseen mainetta.Aikoinaan kun itse vielä ottelin niin ero ammattilaisiin oli valtava, ei puhettakaan että olisivat osallistuneet amatöörikisoihin.
En ainakaan tiennyt yhtään huippua joka näin olisi tehnyt.
Tää oli aikaa jolloin eräs suht tunnettu ottelija siihen aikaan voitti em hopeaa potkunyrkkeilyssä.
Kaveri sit lähti hollantiin treenaamaan pienten sattumien seurauksena kahden ammattilaisten maailmanmestarin kanssa.
Tulos oli että tämä em hopea mitalisti lopetti uransa koska meni usko, hänestä tosin myöhemmin tuli suomen maajoukkueen päävalmentaja.
Sit tiedän thainyrkkeilyn mm kisoissa mitalin saaneen suomalaisen, joka ennen turnausta treenasi täyspäiväisesti pattayalla, otti ammattimatseja sekä vitamiinit toki mukana, jätän kertomatta minkälaisia mutta on tiedossa.
Kyseisiin kisoihin ei osallistunut thaimaan huiput, käsittääkseni olisivat pitäneet sitä epäurheilijamaisena. Voi olla että olen väärässä.
Pointti vaan että erot oli ainakin ennen todella isot.
Kuten tuossa ylempänä mainittiin, ainakaan thainyrkkeilyssä ei ole oikeastaan olemassakaan mitään "amatöörikisoja" paitsi toki SM- EM- ja MM-kisat, oletettavasti huiput näihin haluavat. Salikisoissa voidaan otella myös ammattilaissäännöillä, toki se on harvinaisempaa mutta ihan mahdollista. Ja monet suomen tason huiput käyvät ihan säännöllisestikin noissa salikisoissa pitämässä tuntumaa, toki vastustajat katsotaan sopiviksi. Thainyrkkeilyssä ei tehdä perinteisesti mitään ammattilainen/amatööri jakoa ollenkaan, kyseessä on vain eri säännöt joilla otellaan ja toki lähes aina aloitetaan IFMA (amatööri)säännöillä ja vähän kokeneempana sitten ekan kerran ilman suojia, mutta tosi monet aktiiviset ottelijat ottelevat näitä molempia sekaisin. Syynä sekin, että suojattomat pro-säännöillä olevat ottelut tekevät usein sen verran kipeää että tulee herkästi treenitaukoja niiden jälkeen. Suojien kanssa otetuilla matseilla säilyy ehjempänä ja niitä voi ottaa useammin.Mietin lähinnä sitä onko reilua nuoren amatöörin lähteä vaikkapa doupattua ammattilaisten maailmanmestaria vastaan, jos vedetään mutkat suoriksi.
Ammattilaisia ei välttämättä edes testata, kun taas amatööri ollut testauksen alla varsinkin suomessa.
Joten tässä ei mennä urheilu edellä, toki harva huippu varmaan kehtaa mennä mihinkään amatöörikisoihin?
Tiedän toki että tietyissä maissa treenataan olympialajeja varsinkin täysin ammattimaisesti.
Olen nähnyt boxing iltojakin missä amatöörit parempia kuin ammattilaiset, ei suomessa tosin.
Thainyrkkeilyssä tuo pointti ei ehkä ihan päde, kun lajin kotimaassa ei oikeastaan mitään amatöörisääntöjä edes tunneta. Paikalliset salikisat pikkustadioneilla ja baareissa vedetään ilman suojia kokemuksesta tai sen puutteesta riippumatta. Vastaava esimerkki thainyrkkeilystä voisi olla vaikka Daniel Forsberg, jolla on pitkä ammattilaisura ja titteleitä vaikka mihin lähtöön mutta hän käy silti säännöllisesti myös SM-kisoista pystit hakemassa kotiin. Thainyrkkeilyssä ei myöskään perinteisesti ihan hirveän isoja rahoja ole ollut saatavilla, nyrkkeily on ottelupalkkioista ja lajikulttuurin puolesta kyllä erilainen juttu.Itse näkisin asian että ammattilaiseksi siirtyneet ovat jo voittaneet amatööreissä, antaa muiden otella niissä.
Kuvitellaan vaikka joku amin asikainen tai robbe aikoinaan kun olivat huipulla, heillä on jo arvokisamitalia.
En usko että heille tuli mieleen mennä sm kisoihin vaikka olisivat ne helposti voittaneet.
Sit hyvällä tuurilla joku kisojen enskertalainen vastaan jonka tyrmäävät ekassa erässä.
Sit fiksu olo kaikilla osapuolilla.
Asikainen ja Helenius olivat kv tason iskijöitä niin amatöörinä kuin ammattilaisena. Minusta olisi reilumpi vertaus että mitä jos he olisivat osallistuneet amatöörien arvokisoihin tai olympiakarsintoihin. Luulen että kumpikaan ei olisi ainakaan voittanut noita em. Kisoja jos olisivat lyhyellä siirtymäajalla ilmoittautuneet sellaisiin.Itse näkisin asian että ammattilaiseksi siirtyneet ovat jo voittaneet amatööreissä, antaa muiden otella niissä.
Kuvitellaan vaikka joku amin asikainen tai robbe aikoinaan kun olivat huipulla, heillä on jo arvokisamitalia.
En usko että heille tuli mieleen mennä sm kisoihin vaikka olisivat ne helposti voittaneet.
Sit hyvällä tuurilla joku kisojen enskertalainen vastaan jonka tyrmäävät ekassa erässä.
Sit fiksu olo kaikilla osapuolilla.
Amatööreissähän tulee väkisinkin isoja tasoeroja vastaan turnauksissa, kun joku arvokisoihin nippanappa päässyt ensikertalainen saattaa saada vaikka olympiamitalistin /MM-mitalistin vastaansa. Ammattilaispuolella jokainen ottelu järjestetään ja sovitaan erikseen, jolloin voidaan hakea tasaisia ottelupareja, niin haluttaessa.Itse näkisin asian että ammattilaiseksi siirtyneet ovat jo voittaneet amatööreissä, antaa muiden otella niissä.
Kuvitellaan vaikka joku amin asikainen tai robbe aikoinaan kun olivat huipulla, heillä on jo arvokisamitalia.
En usko että heille tuli mieleen mennä sm kisoihin vaikka olisivat ne helposti voittaneet.
Sit hyvällä tuurilla joku kisojen enskertalainen vastaan jonka tyrmäävät ekassa erässä.
Sit fiksu olo kaikilla osapuolilla.
Ja näinhän sen pitääkin olla. SM- EM- ja MM-kisoissa ottelet siitä että oletko Suomen, Euroopan tai Maailman paras thai- tai potkunyrkkeilijä. Ei sinne kuulu mennä pelkän ottelukokemuksen takia ottelemaan, nämä otellaan salikisoissa ja vastaavissa tapahtumissa.Ei tuota ammattilaisten osallistumista amatöörikisoihin ole mitään järkeä ajatella sen pohjalta, mikä on ollut tilanne joskus 30 vuotta sitten, vaan mikä se on nyt.
Ei se tilanne MM- tai EM-kisoissa ole se, että siellä olisi jotain ihan aloittelijoita, joita ammattilaiset sitten kävisivät hakkaamassa. Tilanne on se, että siellä on pelkkiä huippu-urheilijoita, joista suurimmalla osalla on myös ammattilaisotteluita. Ainakin miehissä, naisilla pro-matseja on tietenkin vähemmän.
Esim. vuonna 2019 WAKO:n MM-kisojen alle 91-kiloiset voitti Sergej Maslobojev, joka myöhemmin voitti ammattilaisena Gloryn mestaruuden. Hän on myös voittanut potkunyrkkeilyssä Alex Pereiran. Ei hän silti ollut mitenkään ylivoimainen ja joutui tekemään täyden päivätyön. Kaikki neljä matsia menivät pisteille. Hyviä ne muutkin olivat.
Mitä SM-kisoihin tulee, niin tietyt kovat ottelijat aiheuttavat kyllä sitä, että osa heikommista kyvyistä ei lähde mukaan. Nämä ovat siis sellaisia, jotka kykenisivät kohtaamaan turvallisesti perustason SM-ottelijoita, mutta kansainvälisen tason ottelijat ovat liikaa. Kuitenkin esim. Niko Korventaus sai kolme matsia tämän vuoden SM-kisoissa, vaikka on Suomen kärkeä myös ammattilaisena ja KOK:n maailmanmestari.
Salikisoissa otteluparit sitten katsotaan, eikä kukaan päästä jotain kahden matsin kundia ottelemaan Nikoa tai Lauri Suomelaa tai Daniel Forsbergia vastaan, koska se olisi teurastus.
Suomen tilanteen tarkastelu on kyllä sikäli hedelmätöntä, että WAKO:n tai IFMA:n päättäjiä ei kyllä kiinnosta yhtään se, miten Suomen kansalliseen kisatoimintaan vaikuttaa joku heidän tekemänsä sääntömuutos.