Onko sulla tietoa mistä toi johtuu? Tietty nopeampi kontrata kun ottaa potkun käsille, mutta silloin kun itse lajia harrastin olin siinä käsityksessä että potku käsille on pistesuorituksena lähes yhtä hyvä kuin puhdas vartalo-osuma. MM-kisoissakaan ei enää vartalopotkujen sääriblokkeja juurikaan nähdä, mutta Thaimaan stadioneilla tilanne ei kai ole muuttunut? Treeneissä sillon drillattiin usein vartalopotku->sääriblokki->kontraus vartalopotkulla->sääriblokki-kuvioita, joka nyt ei ehkä kaikkein yleisöönmenevää tyyliä otella ole (eikä toimi vaparissa :D). Hyvä jos laji kehittyy.
Se taktinen perustelu käsillä blokkaamiseen on tietysti juuri tuo, että vastahyökkäys on nopeampi. Sääriblokissa jalka on ilmassa ja se pitää laskea maahan ja siirtää painoa sille ennen kuin vastahyökkäykseen voi ponnistaa. Käsiblokissa taas yleensä painoa viedään samalla alas molemmille jaloille, jolloin vastahyökkäys on mahdollinen niiltä sijoiltaan ja usein jopa molemmin puolin. Yusupovhan pyrkii tuossa yleensä käsiblokilla poimimaan jalan ja horjuttamaan vastustajaa, jolloin vastaiskulle olisi vielä parempi paikka.
Thainyrkkeilyn säännöistä ja pistekriteereistä ei ota kukaan kunnolla selvää. Joidenkin liittojen säännöissä sanotaan että käsiin osunut tekniikka ei ole piste. Toisen liiton säännöt taas sanovat että käsillä tehokkaasti torjuttu osuma ei ole piste. Kolmannen liiton säännöissä asiaa ei mainita ollenkaan vaan pistesuoritus on sellainen joka vahingoittaa vastustajaa. Ja sitten lukuisat liitot ja organisaatiot eivät edes julkista sääntöjä joilla matseja arvostellaan - ONE on yksi näistä.
Thainyrkkeilyn pistekriteerit voivat muutenkin eri paikoissa poiketa toisistaan mielivaltaisesti ja esimerkiksi kaikkein arvostetuimmalla thainyrkkeilystadionilla Lumpineella ei käytetä 10-points must -järjestelmää ollenkaan vaan erävoittaja saa 5 pistettä ja toinen vähemmän puolen pisteen välein minimissään 3 pistettä.
Samoin clinchin kestoa ei ole määritelty oikein mitenkään, että milloin tuomarin tulisi keskeyttää se ja milloin ei. ONE:ssa tuomarit tulevat todella nopeasti väliin verrattuna Thaimaan stadioneihin, mutta olen siinä käsityksessä, että myös esimerkiksi Lumpineen ja Rajadamnernin välillä olisi eroa käytännöissä.
Eri tekniikoiden "arvot" ovat myös täysin perimätiedon varassa, enkä ole löytänyt niistä mitään järjestettyä listaa ainakaan länsimaisilla kielillä kirjoitetuista säännöistä. On silti yleinen käsitys, että tietyt tekniikat olisivat thainyrkkeilyottelussa arvokkaampia kuin toiset. Samoin että iskujenvaihdon viimeinen tekniikka olisi tärkeämpi kuin sitä aiemmat.
Tämä kaikki tekee taktiikoiden ja niiden kehityksen arvioinnin vähintäänkin haastavaksi, kun yleensä ei IFMA:n amatöörimatsien ulkopuolella tiedä edes millä säännöillä otellaan. Ja IFMA:kin teki aika perusteellisen sääntöuudistuksen viime elokuussa niin että erävoitot määritellään suoraan osumien määrän perusteella.
