Itsellä on joskus tullut jalkatreenissä huono, etova/oksettava olo ja muutenkin heikotus ja ehkä vielä se pyörrytyskin, kun on ollut ensin taukoa treenaamisesta tai treenaaminen hyvin vähäistä monta viikkoa putkeen vaikka sairastelun/opiskelun/töiden/tms takia, ja sitten on mennyt treenaamaan jalkoja kuitenkin "sarjat loppuun asti" -mentaliteetillä. Jonkin aikaa sitten tapasin tehdä joitain muita liikkeitä jalkaliikkeiden välissä, esim. prässissä kovia vitosia ja siihen "superina" sen kanssa vuorotellen vinopenkissä kovia vitosia, kaseja tai kymppejä tjsp, ja varsinkin tuota jos erehtyi tekemään tauon jälkeen niin huono olo oli melkoisen taattu. (ideana oli siis saada vähän ekstraärsykettä rintalihaksille tekemällä tuota jalkapäivänä normaali rintatreenin lisäksi) Tuon huonon olon jos saan aikaan niin se yleensä kestää n.30-60min, ja sinä aikana ei oikein mitään treeniä pysty tekemään, joitain vajaita sarjoja jossain koneessa olen epätoivoisesti yrittänyt räpistelllä 10min palautuksilla tuolloin... Vatsan sisältö on kyllä toistaiseksi jäänyt vielä inventorioimatta noissa tilanteissa.
En juokse lenkkiä tai tee muutakaan aerobista kuin kerran parissa kuukaudessa satunnaisesti, joten ainakin itsellä "happikunto" on aika vahvasti kiinni siitä käynkö salilla vai en. Astmakin löytyy, joten happivaje on mahdollisesti itsellä normaalia ihmistä helpommin saavutettavissa kun uloshengitysteho on avaavasta lääkkeestä huolimatta vain 70-75% normaali ihmisen vastaavasta ts. ilma vaihtuu keuhkoissa vähäsen hitaammin. Mutta siitä huolimatta olen tässä nyt karvan auki 8 treenivuodessa rutinoitunut vetämään 2 tunnin treeneissäni tavallisesti kaikissa sarjoissa juuri niin monta toistoa kun lihakset suostuu tekemään.
Itsekin olen tuota huonoa oloa joskus miettinyt kun sen olen aikaan saanut, että johtuuko se huonosta kunnosta jollain tavalla. Ainakaan huonoa oloa en saa yleensä aikaiseksi silloin, kun "treeniputki" on päällä ts. salilla on tullut käytyä monta viikkoa suunnilleen se 3*2h/vko, vaikka treenien intensiteetti varmasti tällöin on kovempikin kuin tauon jälkeen tehdyssä treenissä. Mutta kuka näistä tietää vaikka heikotus johtuisikin sydämen toiminnasta tai vaikka pikku pullistumasta jossain verisuonessa tuolla pään sisällä tai ties mistä...
Täytyy myöntää etten ole kehon toimintaan perehtynyt kovin hyvin, joten heitetään nyt tämäkin: lihaksissahan syntyy maitohappoa rasituksessa, ja ilmeisesti säännöllinen liikunta lisää jonkinlaista sietokykyä maitohappoa vastaan tai jotain sinne päin, jos oikein muistan jossain Esson baarissa kuulemani lauseen.. Voiko siis liian harvoin tapahtuvassa liian kovassa rasituksessa tulla liikaa maitohappoa ja jonkun sortin "myrkytys"/tms? Voi olla että tämä arvaus meni niin pahasti pieleen että tälle nauretaan vielä vuosienkin päästä että olipa
tekstiä... Mutta katsotaan mitä vastauksia tähän tulee.