Punttailusi historia?

[Estel]

Yritin tässä selailla keskusteluja, mutta en oikein osannut etsiä / löytää sopivaa... Joten uskaltaudun aloittamaan keskustelun. Saapi heitellä pienillä kivillä ja poistaa jos höpisen toisen keskustelun päälle...

Eli näin uutena aloittelijana (siis oikeasti aloittelija, 2kk treeniä takana) kiinnostaisi tietää, miten aloititte punttailun. Ja miten jatkoitte sitä.

Itse olen tehnyt ohjelmaa salin laitteilla, ja pidän tästä. Olen innostunut tosiaan, ja kaiken angstiaerobicin jälkeen (oikeasti, mä en jaksa laumassa pomppimista intomielisen ohjaajan edessä) tunnen löytäneeni lajini.

Ei siinä, meidän salilla on se laiteosasto, ja sitten sivummalla äijäosasto - levytangot painoineen, tiedättehän. Mä kiltisti treenaan laitteilla - uskon siihen, kun sanotaan, että aluksi voi rikkoa itsensä vapailla painoilla jne. Mutta hei, olenko omituinen vai onko mulla ekstra-testosteroni-eritys kun musta ne tangot painoineen ovat kiinnostavampia. Ei sillä, en mä sinne vielä edes kehtais äijien sekaan mennä, mutta ehkä joskus?

Mies virnuilee hitusen, kun selitän tätä. Onkohan mahdollista käsittää, jos nainen tahtoo nostelemaan ihan oikeita painoja, eikä niitä laiteversioita...

Miten teillä on harrastus / intohimo mennyt? Aloititteko laitteilla ja siitä tie vei (kuten meidän salilla näyttää) äijäosastolle? :D Vai saako laitteilla aikaan jotain oikeita tuloksia? Miten teillä punttailu alkoi - ja miten eteni? Tämmöisiä olisi tosi kiinnostava lukea!! Olen nimittäin täällä lukenut juttujanne, ja wau, miten asiantuntevaa ja innostunutta porukkaa! Aloittelijana en ole kehdannut kirjoittaa edes, mutta nytpä sit rohkaistun...

 

[rocket]

Sä olet mitä pikimmiten äijäosastolla;) Se on hyvä merkki kehityksestä.

Mä itse jatkoin urheilua luonnollisesti edellisen luistelu-urani perään salilla, ja lähes samantien se nousi suureksi intohimokseni. Se miten sä saat itsepintaisesti tehä juuri niin paljon kun susta just sillä hetkellä lähtee irti, ja kehityksen seuraaminen, ja se sairas euforinen tila ..se tosiaan vie mukanaan.

Ei niitä laitteita ja vapaapainoja niin kovin kannata miettiä. Laitteita käytetään paljon vapaapainojen ohessa. Vaikka tottakai, kuten puhutaan, vapaapainoissa on haastetta, tärkeintä on kuitenkin se, mitä lihas saa treenistä irti.

Böö. Ja moi Estel, mä olen rakettispagetti

 

[Estel]

Niin, en mä ajattele silleen totaalista jakoa laitteiden ja vapaapainojen välillä... Mietin vaan, että jjos sitä joskus uskaltais niitäkin kokeilla. Kiinnostais kovin.

Ja kiinnostaa kuulla muiden "harrastushistoriaa". Itse olen hämmästynyt tästä - olen ollut mitä täydellisin antiurheilija nuoruusiästä asti (nyt ikää on kypsät 31v.). Ja nyt, yhtäkkiä, heti ekalla salikäynnillä totesin, että tässä se on. Mun laji. Kuten Rocket sanoit tavallaan sanoit, tai ehkä mä rivien välistä luin, niin siinä on se vapaus ja oma valinta, noin niinkuin. Eli ei ole ketään hyppimässä siellä ja huutamassa, että "grapevine ja jee ja jaksaa" vaan mä saan tehdä itse niinkuin tahdon, ja voin itse asettaa rajani. Sillä tavalla kuin itse tahdon. Ja mä tykkään, ja tahdon ihan jotain muuta kuin olla vain slimmi ja kiinteä... tahdon lihakset, sellaiset kuin täällä voi joidenkin avassa nähdä. Mutta siis, vasta aloitin, katsotaan n. vuoden päästä joko sitä jotain on saanut aikaan!

 

[Hippa]

Kuulostaapa hyvältä! Hienoa, että täällä on muitakin oikeita aloittelijoita (Oikea aloittelija = ei mitään salitaustaa, kun aloitti). Mullakin taustalla aerobiciä sun muita ohjattuja tunteja, joihin olin totaalisen kyllästynyt.

Mä olin joskus 17-vuotiaana kerran salilla ominpäin ja se oli niin kamalaa, että meni tosiaan 5 vuotta ennen kuin uskaltauduin uudelleen. Tästä kiitos miehelleni, joka on intohimoinen salitreenaaja ja onnistui houkuttelemaan mut kokeilemaan. Hän teki ohjelman ja minä menin kaverini kanssa naisten salille treenaamaan.

Me aloitettiin tosi pienillä painoilla ihan vaan kokeilemalla liikeratoja ja tuntumaa. Aika nopeasti se sitten lähti siitä etenemään. Oltiin niin varovaisia, ettei tullut mitään vammoja tai haavereita. Tehtiin heti alusta asti aika paljon vapailla painoillakin, vaikka oli noita laitteitakin mukana (esim. reiden lähentäjät ja loitontajat ;) ).

Parin kuukauden treenin jälkeen huomasin, että mulla on haba kasvanut! Siitä lähti into. Monen vuoden ahkera aerobicaaminen ei ollut tuonut kovinkaan paljon tulosta, joten tuollainen pieni näkyvä edistys sai mut ihan onnesta sekaisin

Sen jälkeen rupesinkin treenaa ihan tosissaan ja antaumuksella. Kaveri ei ollut niin innostunut ja pikkuhiljaa rupesin treenaa yksin.

Huimaa kehitystä tapahtui aina talveen (n. 7kk) asti, kunnes siskoni synnytti vakavasti sairaan lapsen ja sen jälkeen kehitys on ollut jumissa. Tuolla tavalla se stressi sitten näkyy, vaikka ei itse tiedostakaan kovin hyvin.

Nyt olisi tarkoitus saada tulokset nousuun ja uuden sali-intoutuman päälle.

 

[Nate]

Moi Estel ja tervetuloa joukkoon!
Meitä "myöhemmällä iällä" aloittaneita on täällä muitakin. Minä olin nuorempana myös oikea urheilun inhoaja. YO-kirjoituskeväänä kävin salilla aktiivisesti, sitten se jäi vuosikausiksi. Ohjattuja jumppia olen vihannut aina, enkä ole koskaan sellaisissa käynyt. Eipäs, kävin kerran Pacessa, mutta sielläkin siksi että hommat tehtiin salilta tutuilla laitteilla.
Eron jälkeen ja pienen lapsen äitinä tapasin miehen, joka sai salikärpäsen puremaan uudestaan. Olemme siitä lähtien käyneet salilla yhdessä ja erikseen, myös poika on joskus mukana. Siitä on nyt reilut neljä vuotta, ja ikää mulla on siis pian 31 v. Tuosta neljästä vuodesta treenasin ensin vuoden, laihduin sinä aikana raskauskilot, sitten poika sairastui vakavasti, tuli 9 kk tauko, ja nyt on reilut pari vuotta mennyt aktiivisena harrastajana ilman pitempiä taukoja.
Pikkuhiljaa harrastus on edennyt niin, että ensin oli kiva vain treenata, sitten alkoi miettimään ohjelmat vähän tarkemmin ja vaihtelemaankin niitä kausittain (tein esim. viime syksynä voimapainotteista treeniä muutaman kuukauden), sitten mukaan tuli ravinnon tarkkailu. Lisäravinteita olen käyttänyt alusta saakka, palautusjuomaa aina ja viimeisen parin vuoden ajan myös lisäproteiinia ja kreatiinia. Minäkin olen huomannut, vaikka mulla ei minkäänlaista syömishäiriöhistoriaa olekaan, että massan ja samalla lihasten kasvattaminen on itse asiassa paljon haastavampaa kuin painon tiputtaminen. Viime talvena vedin oikein tarkoituksellisesti kalorit ylös, ja täytyy sanoa, että vuoden aikana tapahtunut kehitys on ihan silminnähtävää. Se vain täytyy takoa itselle päähän, että vain syömällä voi kehittyä, ilman sitä on salilla käyminenkin "turhaa" jos lihakset eivät saa polttoainetta.
Suosittelen sinullekin lisäravinteita, ainakin palautusjuomaa ja mahdollisesti proteiinia, jos sinun on joskus vaikea syödä kiinteää ruokaa tarpeeksi. Tulee tarvittavat kalorit taatusti terveellisessä muodossa, vähärasvaisesti ja helposti juoman muodossa.
Tsemppiä treeniin!

 

[Lilith]

Jo ala-asteella käytiin uimahallireissuilla joskus kuntosalilla ja mä tykkäsin kauheesti, kun kerrankin liikunnassa tehtiin jotain missä ei otettu aikaa, mitattu pituutta tms. Yleensä kun liikuntatunnit tuntuivat pelkältä nöyryytykseltä, mulla kun ei tuntunut olevan minkäänlaisia lahjoja yleisurheiluun eikä pesikseen. Mutta muutamia vuosia siinä meni, kun ei oikein rohkeus riittänyt mennä yksistään sähläämään isojen ihmisten sekaan.
Lopulta sain aikaiseksi hiippailla salille, kun lukiota aloitellessani syksyllä -96 tajusin että oon ihan surkean heikko rimpula. Varmaan olisi kehitys ollut paljon nopeampaa jos olisi ollut joku osaavampi kaveri neuvomassa. Tein mitä liikkeitä osasin enemmän tai vähemmän oikein, enimmäkseen koneilla kun ei oikein ollut tietoa mitä niillä tangoilla ja irtopainoilla tekisi. Muutaman viikon rimpuilun jälkeen hommasin peräti salipastuksen, jälkeenpäin naurattaa mulle silloin tehty ohjelma. (kyllä, ohjelma sisälsi reiden lähentäjien ja loitontajien vemputusta koneessa ynnä muuta yhtä hyödyllistä) Sitä ohjelmaa sitten tein tunnollisesti lopun vuotta. Aloin käydä jumpallakin. Mutta sapuskapuoli oli ihan päin honkia, välillä päivän sapuskana pari omenaa ja sitten taas pari paketillista jaffakeksejä, possumunkki ja jäätelöä. Jostain kumman syystä kehitystä kuitenkin tuli, ilmeisesti nollakuntoinen aloittelija kehittyy vaikka tekisi kaiken pieleen.

Sittemmin aloin lukea punttiaiheisia lehtiä ja opettelin treenaamaan asiallisesti. Oikeastaan viimeiset viitisen vuotta salitreeni onkin mulla ollut kohtuullisen asiallista. Paljon vaikeampaa on ollut saada sapuskapuoli kuntoon. Jotenkin on ollut pirun vaikeeta hyväksyä painon nousu ja se etten enää mahdu ihan teinikokoisiin vaatteisiin.
Lisäravinteet tuli kuvioihin kolmisen vuotta sitten, aluksi palautusjuoma ja sitten muita sitä mukaa kun rahatilanne on antanut myöten.

 

[Hyzenthlay]

hienoa, että sinäkin Estel olet löytänyt salin ja liikunnan ilon

mulla menee suurin piirtein näin:
-helmikuu 2003: kirjoitusten alla aloitin salilla käymisen siskon innostamana. Treenasin aika kovaa, mutta ihan väärin. koko kroppa tuli tehtyä pahimmillaan 5 kertaa viikossa ja toistot tms. oli ihan pielessä (esim. 3*40 reiden sisentäjillä- ja loitontajilla). Painoja: hauiskäänto kp 3kg, olkapäät kp 5kg, ylätalja eteen 10kg, rintalihakset koneessa 5kg... :D

-toukokuu 2003: kehitystä tapahtunut selvästí (?) ja ohjelma muuttuu järkevämmäksi. Koko kroppa edelleen kerralla ja kaksi kertaa viikossa. Rasvaprossamittari näyttää 9,2. Heheh, niin varmaan.

-heinäkuu 2003: rasvaprossamittari näytti 14,2, eli toisin sanoen lihasta tullut lisää...

-syksy 2003: ensimmäiseen kertaan kiinnitän ruokavalioon huomiota. Yritän syödä proteiineja mahdollisimman paljon ruoasta. Vaihdan treeniohjelman kaksijakoiseksi niin, että kroppa treenataan kerran viikossa.

-vuoden 2004 alku: ostan proteiinijauhetta ja otan palautusjuoman käyttöön. Yritän edelleen saada mahd. paljon ruokavaliosta protskua. Rasvaprossa 22, eli lihasta tullut taas :D Oon selkeästi tiukemmassa kunnossa kuin aloittaneena.

nyt: harkitsen ohjelman muuttamista kolmijakoiseksi ja hyviä rasvoja tulisi syödä enemmän. Harkitsen kreatiinin ostamista. Tavoitteena ehkä fitness 2006 tai jotain.

Joo, alkuun treenasin ihan perseelleen, mutta eiköhän aika moni aloittelijoista :D kehitystä tapahtui aluksi, mutta jos olisin jatkanut tuollaisella ohjelmalla, olisi se tod. näk. hidastunut aika pian...

edit: ai niin, loppupainot vertailuksi alkupainoihin: hauskääntö kp 9kg, olkapäät kp 10kg, ylätalja taakse 35kg, rintalihakset koneessa 17,5kg.

 

[elektra]

Oikeassa olet Estel, näitä on mukava lukea, varsinkin näin aloittelijana! Minun tarinani on tällainen:

Sali ei ole ikinä kiinnostanut. Koulun liikunnantunneilla koko touhu tuntui tylsältä ja turhalta. Aerobiciä olen aina harrastanut jossain muodossa.

Viime keväänä tapasin sitten nykyisen avomieheni. :haart: Alkuun kävimme yhtäaikaa minä Pump-tunnilla, hän salilla, mutta sitten aloin kyllästyä siihen, että pitää olla aina tiettyyn aikaan tiettynä päivänä tietyssä paikassa. Hän ehdotti minulle salia kanssaan. Epäillen lupasin kokeilla. Ja sille tielle jäin!

Nyt käymme yhdessä salilla samalla ohjelmalla kolme kertaa viikossa. Ja kivaa on! Ei minua enää salilta pois saisi... Olen yllättänyt itseni sillä, miten hauskaa salilla on käydä. Miten kiva on seurata kehitystä niin painoissa kuin kropassakin! Nyt keväällä on ollut pienimuotoinen dietti käynnissä, jospa joku kesällä huomaisi, että salilla on tullut käytyä...

Palautusjuomat yms. ovat olleet "sali-urani" alusta asti mukana. Ja ruokailukin on muotoutunut varsin hyväksi pikkuhiljaa. Syksyiset jokailtaiset leffakarkit on vaihtunut protskupatukkaan silloin tällöin ja kermantäyteisistä aterioista on tullut terveellisempiä ja proteiinipitoisempia. Alan lehtiä ostan myös säännöllisesti.

Että näin. Kilpailuista en uskalla haaveilla muuten kuin katsomon puolella, mutta mistä sitä ikinä tietää..

 

[Wendy]

Nuorempana olin pyöreähkö lapsi ja liikunta ei kiinnostanut yhtään. Mä aloin käydä salilla joskus lukioaikoina isoveljen kanssa. Sali oli testoa tihkuva kellarisali väestönsuojassa, ei juurikaan laitteita. Treeni oli kohtuullisen asiallista, mutta ravintopuoli mitä sattuu. Jumppailin myös säännöllisesti. Lukion jälkeen tuli vuoden tauko, mutta toisena opiskeluvuotena liityin jäseneksi salille enkä ole katunut hetkeäkään. Aluksi painotus oli noin 5 jumppaa viikossa ja kerran salilla, nykyään kolme salitreeniä ja jumppaa jos ehtii. Ehkä osittain taustasta johtuen treenaan mieluummin "miesten puolella" ja vapailla painoilla, siellä on enemmän asennetta. Ravintopuolessa on edelleen eniten kehitettävää, treeni on kehittynyt Pakkiksen myötä viimeisen vuoden aikana huimasti.

 

[MillaMagia]

Lapsena/nuorena harrastin kyllä satunnaisesti muuta liikuntaa, mutta enemmänkin olin semmoinen makeasta tykkäävä pullero. Opiskeluajan alussa samoin pelailin joukkuepelejä, uin, lenkkeilin tms. epäsäännöllisesti, mutta enemmän kiehtoi se opiskelijaelämä baareineen.

Sitten silloinen poikakaveri sai houkuteltua mut mukaansa salille, kun uimahalli oli kesätauon vuoksi kiinni. (Olin kyllä joskus yläasteen liikuntatunneilla käyny salilla, ja muistan tykänneenikin. Silloin tai lukioaikana vaan asuin niin kaukana saleista, et ei sit oma-aloitteisesti tullu mentyä.) Sit jäinkin koukkuun miltei samantien ja sillä tiellä ollaan edelleen jo viidettä vuotta. Aluks se treeni oli tietty mitä sattuu, ja varsinkin ruokavalio vielä enemmän hölmöä, kun lähinnä vahdin hysteerisesti kaloreita, mut sorruin kuitenkin jatkuvasti kaikkeen roskaruokaan. Pikkuhiljaa on kuitenkin niin treeniohjelmiin kuin ruokavalioonkin tullu enemmän järkeä, ja pari vuotta on jo semmosta "fiksumpaakin" harjoittelua takana. Nälkä vaan tuntuu koko ajan kasvavan, eli motivaatio ei ole ainakaan hiipumaan päin

 

[Tikari]

Meikäläinen oli oikea rimpula-sohvaperuna.
Koululiikunta oli pilannut totaalisesti meikäläisen liikkumisen ilon, aina oli opettajat kiljumassa korvan juuressa, nopeammin, pidemmälle, enemmän... :curs: Voi että sitä pakkopullaa vihasi oikein totaalisesti.
Avokki alkoi käydä salilla kaverinsa kanssa parin vuoden tauon jälkeen, ja puolihuolimattomasti alkoi pedata mullekin tietä: " tuu kokeilemaan / et sä mitään häviä / sali noin lähelläkin / siellä on naistenpuoli erikseenkin / Ja mikä parasta; kukaan ei ole komentamassa. " Koitin aina vedota siihen että kun tulee niin kalliiksi... Juupa juu, kalliiksihan se toisaalta nykyään tuleekin, kaikki tämä liikkuminen, mutta en vaihtaisi takaisin sohvaperuna-aikaan.
Loppusyksystä 2002 sitten kokeilin ensimmäistä kertaa mennä punttikselle. - tämähän on kivaa ! Aluksi tein vähän mitä sattuu, pitkiä sarjoja ja käytännössä koko kroppa läpi kerralla. Eli muutakin kuin ulontaja-lähentäjä -vimputtimella. Tulosta kuitenkin tuli pikkuhiljaa, ja se sai innostumaan enemmän. Aluksi tein vain käytännössä laitteilla, vapaisiin painoihin en koskenut kuin muistaakseni vasta keväällä 2003.
Ruokapuolen vielä kun saisi viilattua paremmaksi alkaisi ehkä kehitystä tulemaan vähän parempaan tahtiin... Jos vähän saisi lihaa luiden ympärille, oon aina ollut tämmöinen pieni hankihyttynen, toivottavasti joskus saisin ne kauan toivomani lihakset ;) . Vaikka järki sanoo että syötävä on kasvaakseen, huomaan aina välillä vahtivani liiaksikin kalorimääriä. Syöminen ei oo tasolla näkkileipä ja ylähuuli leivänpäällä, mutta enemmänkin ja järkevämminkin voisi syödä. Makeasta en käytännössä pidä ollenkaan, mutta juustot on heikkous. En saa tarpeeksi proteiinia ruoasta, joten protskudrinkki kuuluu asiaan. Hyviä rasvoja pitäisi lisätä ruokavalioon, ja jaksottaa syömiset paremmin pitkin päivää.
Paino noussut jonkin verran, mutta koska farkut mahtuu vyötäröstä kiinni, on ainakin osa painosta tullut lihaksena... Syksyllä aikeena ottaa kreatiini lisäksi...
Koskaan en aio lavalle kiivetä, treenailen omaksi iloksi ja hyvän olon ja itsensä voittamisen vuoksi. Ja saadakseni lihakset... Motivaatio aina vain huipussaan, ja koko päivän odottaa että pääsee illalla taas salille vääntämään...

 

[Mäyräkoira]

Minä taas olin "löysä". En ollut minkään mittarin mukaan lihava, mutta pari vuotta sitten, kun kävin ensimmäistä kertaa vuosiin salilla, olin löysä. Harrastin aerobista tiuhaan tahtiin, mutta lihaksesta tai voimasta ei ollut tietoakaan. Olin ostanut läheiselle salille yhdistelmäkortin - joka oli samanhintainen kuin pelkkä 30 päivän jumppakortti - ja sain sieltä koko vartaloa kehittävän yksijakoisen ohjelman. Pian puri salikärpänen, ohjelmasta tuli ensin kaksijakoinen ja lopulta nelijakoinen. Kroppa ei ole täydellinen, mutta voimaa ja kestävyyttä on alkanut löytyä ja ennen kaikkea olen löytänyt homman, josta tykkään. :D

Aluksi söin mitä sattui, mutta pikkuhiljaa ravinto alkoi muuttua proteiinipitoisemmaksi ja erilaiset lisät tulivat kuvioihin. Sokeripitoisten "hyvien" leikkaaminen oli yllättävän helppoa, kun hankki lisäravinnejuomia jotka maistuivat niin imelälle ettei makeata tehnyt enää mieli. :D

Vapaista painoista vielä... Itse olen käyttänyt alusta asti hartioihin ja haukkareihin, nyt kun voimaa on tullut lisää niin myös muihin liikkeisiin. Osan liikkeistä teen edelleen laitteilla - esimerkiksi etureisiin Davidin laite on vaan niin kätevä. Vapaat painot ovat omasta mielestäni vaan paljon "siistimpiä" kun laitteet, vaikka laitteilla saa ohjelmaan kivaa vaihtelua. :D Tykkään paljon myös taljasta.

 

[Bizz]

Tjaa no mulla taas on rankka joukkuepelihistoria takanani, ringetteä 11 vuotta pelasin ja valmentelinkin ja sitten jääkiekkoa muutama vuosi päälle. Siinä sitten tietty peruskuntokaudella tehtiin jäähallilla tankojen kanssa painoharjoittelua silleen tyyliin kyykkyä, maastavetoa ja tollasia perusvoimaliikkeitä. Sitten kerran viikossa saattoi olla kuntosaliharjoittelu lähinnä circuit training-tyyliin. Sillon jo huomasin olevani vahva ja tottakai se sellainen sitten motivoi vähän enemmän.

Sitten teininä myös silloinen poikakaverini kävi salilla säännöllisesti ja houkutteli sitten mutkin mukaan. Se treenaili itsekin kyllä vähän päin mäntyjä, mutta onneksi tekniikat oli ihan kohdillaan ja niinpä sainkin sitten ihan alusta asti ne oikeiksi. Mutta muistelenpa vain kun taisin olla 17-vuotias ja poikakamuni pisti silloin jo testailemaan penkkiennätyksiä...se oli silloin 50 kg, tai sain jopa kaks toistoa tolla määrällä. Mietinpä aika haikeana sitten nyt, että voi kun sitä oiskin tohon samaan malliin kehittynyt...kylläpä oisin aikamoisessa kunnossa näin 26-vuotiaana...

Jouduin lopettamaan noi jääpelihommat sitten 20-vuotiaana kun nilkka rikkoutui täysin. Urheiluahan siinä ei kuitenkaan osannut lopettaa, vaan meninpä sitten salille kaverini houkuttelemana. Sali sattui olemaan aivan mahtavan nykyisen personal trainerin omistuksessa ja siellä ei saanut alkaa treenaamaan, ennenkuin omistaja oli tehnyt sulle oman ohjelman. Siitä se sitten alkoi. Silloin sain ensimmäisen henkilökohtaisen ja iiiihan itselle räätälöidyn ohjelman. Kehitys oli sillä tavalla melkoisen näkyvää...lähinnä nyt siis nostopainojen nousuna, ei niinkään ulkoisesti näkyvää jo muutenkin vahvassa kropassa, plaah. Sen jälkeen olen sitten treenaillut kovaa, joskin jotain muutaman kuukauden paussijaksoja on väliin mahtunut. Mutta tosiaan tuo oma ohjelma ja asiantunteva apu oli se sysäys, jonka rohkaisemana minäkin uskaltauduin niitä äijäjuttuja testailemaan enemmältikin. Tai että jos tiedän jonkun salin olevan ns. naisten sali, niin tiedän että sen paikan ovea on turhaa lähtä availemaan, there´s nothing for me....Mutta saliharrastus on kyllä juuri 100%sti se the harrastus itselleni. En voisi kuvitellakaan eläväni ilman sitä ja tunnen kyllä olevani niin kotonani omalla salilla tangon alla :D

 

[Sulimaani]

Aika perinteisesti oon tainnut aloittaa eli poikaystävän opastuksesta kaikki on lähtenyt. Taisin kyllä itse alun perin kinua salille mukaan. Oon pelannut futista n.10 vuotta ja pelaan edelleen. Oon löytänyt hyvän kakkoslajin ja lajin, jonka parissa jatkaa, kun "peliura" jostain syystä loppuu.

Eli kuinka aloitin... Läksin poikaystävän mukaan salille ja hän opetti suoritustekniikat ja teki ensimmäisen 2-jakoisen ohjelman, jota sitten tein omin päin työpaikan salilla. Työpaikan sali oli luonnollisesti pieni sali. Laitevalikoima oli lähinnä prässi, penkki, ristikkäistalja, käsipainot ja hur-laitteita. Alusta alkaen tein kyllä prässiä ja penkkiä ym, mut luonnollisesti mukana oli paljon noita hur-laitteita.

Nykyisellä salilla on tavallaan naisten puoli erikseen hur-laitteineen, mut eipä sillä puolella tule enää käytyä.

 

[Q.Bijou]

Liikunnalliset harrastukset ovat olleet aina keskeinen osa elämääni. Kakarana tuli harrastettua talvisin hiihtoa jopa kilpailumielessä ja kesäisin tennarit olivat kovassa kulutuksessa ihan vain sen vimman voimasta, että aloilleen ei malttanut jäädä. Tulipa tässä nyt mieleen, että montakohan polkupyörääkin olen saanut loppuunsa poljettua, taitaa olla ainakin neljä.

Salikuviot tulivat mukaan vähän alle parikymppisenä, siinä tulisin sitten useampi vuosi punttien kanssa hikoiltua. Tarkemmin ajateltuna se taisi olla kuitenkin sellasta onnetonta räpellystä periaatteella hirveellä vimmalla koko kroppa läpi. Voima kyllä kasvoi, mutta treenauksen laatu ja saati sitten ruokavalio olivat huteralla pohjalla. Ehkäpä juuri sen takia saliharrastus jäi useaksi vuodeksi hiljaiseloon. Muuta liikkumista kuitenkin jatkoin hyvällä asenteella. Juoksu oli yksi suosikki lajeista ja juoksukilometrejä kertyi aika tavalla.

Totaalinen repsahdus tapahtui viime vuosituhannen loppupuolella. Ulkomailla oleskelu ja rento elämä toivat mukanaan hirmuisen määrän liika kiloja. Onneksi koin kuitenkin jonkinlaisen herätyksen ja otin itseäni niskasta kiinni. Uusi elämä alkoi heti vuosituhannen vaihduttua.
Aloitin pitkillä kävelylenkeillä, jonka ansiosta löllökilot lähti pois. Pian sen jälkeen tein palaamisen saliympyröihin. Ensimmäisen treenin jälkeen kaikki paikat olivat niin jumissa, etten päässyt oikein kunnolla edes kävelemään moneen päivään. En kuitenkaan lannistunut, sillä olin päättänyt tällä kertaa keskittyä paremmin punttiharrastukseen. Tympääntymistä tai hanskat tiskiin meininkiä ei ole ollut todellakaan havaittavissa.
Nyt on mennyt salia jo usempi vuosi ja tällä kertaa laatu on ollut se joka on ratkaiseva. Olen kiinnittänyt siihen erityistä huomiota jo senkin takia, ettei tule mitään ikäviä rasitusvammoja, joka taas vaikeuttaisi harrastusta. Saliohjelma on tätä nykyä jaettu neljään ja näyttä toimivan mainiosti. Lepo- tai ainakin löysäilyjaksoja pidän silloin tällöin esim. bodypump-viikon. Himospinnaajan käyn tunneilla pari kertaa viikossa, joskus käyn jopa stepissä. Uimassa käyn myös aina kun siltä tuntuu. Liikkuminen monessa muodossa on mun juttu. Täytyy vielä lopuksi mainita, että jossakin vaiheessa elämääni harrastin jopa umpihankijuoksua. :D

 

[Akikonomu]

Pakkoliikuntaa koulussa. Sitten pitkä onnellinen kausi ilman joutavaa ähellystä, kunnes erehdyin aloittamaan kyudon, jousella ampumisen taidon, ja sitä kautta päädyin eri budolajien harjoittelijaksi.

Punttaaminen taas alkoi ihan vahingossa. Olihan meitä toki käytetty koulun pommisuojasalilla :curs:, muuten vain pistin merkille hajamielisesti salien olemassaolon. Kunnes sitten päräytin taas polveni päreiksi. Ja edistyksellinen lääkärisetä antoi lähetteen fysioterapiaan (niin mitä? onko tuosta muka jotain hyötyä?) ja kuinkas sitten kävikään? ukkohan suunnilleen nappasi minua niskasta kiinni ja raahasi kunto(utus)salin puolelle. Istutti reisipenkkiin: potki tuota. ??? No, vakuutus korvasi kolme kuukautta tuota onnea ja autuutta: olin kuolla sekä ikävystymiseen että kipeisiin reisilihaksiin.(mutta ei, prkle, periksi anneta). Tuloksia alkoi kuitenkin tulla sitä vauhtia, ja kun treenailin muutakin kuin pelkkiä jalkoja, aloin viihtyä salilla liiankin hyvin. Lopputestissä jalat todettiinkin erittäin vahvoiksi (tiedä sitä sitten). Käsky oli kuitenkin se, että treeniä pitäisi jatkaa jouluun. Kiertelin siis saleja - syksyn avoimien ovien päiviä - ja löysin salin joka oli sekä viihtyisä että hintatasoltaankin sopiva. Ja kun tarjous oli koko vuodesta (sähköavain kaupan päälle) niin minähän ostin vuosikortin vaikka pidinkin itseäni vähän hulluna - vaikka eipä kai kukaan jouluna treenaamista lopeta? Ah, samalla salilla potkin rautaa yhä vieläkin.

Olisi voinut enemmänkin kirjoitella, mutta treenit kutsuvat. Adios.

 

[Faidra]

Joskus yläasteikäisenä eksyin ensimmäistä kertaa salille ja aerobicceihin - salista pidin heti, mutta jumppiin totuttelu oli minulle aika hankalaa, kun ei ollut mitään tanssillista taustaa. Salilla kävin yläasteelta lukion ensimmäisen luokan loppuun, kunnes lähdin vaihto-oppilaaksi Jenkkeihin. Siellä kuntosalille en enää päässyt, jostain syystä koulun saliakin sai käyttää vain johonkin urheilujoukkueeseen kuuluvat. Joukkuelajeista kun en koskaan ole ollut kiinnostunut, niin en tuon vuoksi sitten mihinkään joukkueeseenkaan kuulunut. Jenkkivuoden jälkeen, taisi olla 2000-vuoden kesä, palasin jälleen salille Suomessa. Vuoden aikana sulattelin n. 10kg läskiä pois opettelemalla uudelleen terveellisen ravinnon aakkoset.. salilla käynti oli epäsäännöllisen säännöllistä 2001 vuoden loppuun.

Vuoden 2002 vaihtuessa päätin, että yo-juhlien aikaan ja 20-vuotissynttäreilläni olisin elämäni kunnossa, ja treenasinkin todella ahkerasti seuraavat puoli vuotta - ja kunto oli sen mukainen (juuri tuossa sovitin yo-juhlamekkoa.. nyyh, en ole ihan niin timmi enää :itku: ). Tuolloin tutustuin myös ensimmäistä kertaa lisäravinteiden maailmaan, ja siitä lähtien olenkin käyttänyt mm. proteiinijuomia säännöllisesti. Samana kesänä muutin pois kotoa, ja kuntosali jäi jälleen. Ensimmäisen vuoden aikana yliopistossa kävin jumpissa kyllä ahkerasti, salillakin satunnaisesti, mutta jatkuva sairastelu teki aika paljon hallaa kehitykselle.

Nyt toisen vuoden ajan, viime syksystä lähtien, olen ollut suht terve ja treenannut jatkuvasti salilla 3-4 kertaa viikossa. Olen rakastunut :haart: saliharjoitteluun jälleen niin totaalisesti, että nyt vihdoin uskallan asettaa jo hieman suurempia tavoitteita kuin aiemmin. Hankin asiantuntija-apua niin ravinnon kuin treeninkin suhteen. Haaveena on kisat, jos kantti kestää, pysyn terveenä ja kroppa suostuu aikanaan luopumaan rasvavarastoista :D

 

[BettyBlu]

Kiva lukea näitä
Aloittelijalle neuvoisin www.stumptuous.com sieltä löytyy todella hyviä neuvoja ja ohjelmia.
Itse olen nostellut painoja 2 vuotta. Olen aina ollut urheilullinen ja lukiossa aloitin punttitreenailun. Sen jälkeen se aina välillä jäi muutamaksi vuodeksi, harrastin kuitenkin, juoksua, pyöräilyä, joogaa ja ratsastusta.
Nyt nostelen puntteja 3-5 kertaa viikossa, vatsatanssia 1-2 kertaa viikossa, streetdancea 1 kerta viikossa ja rakastan hyöty liikuntaa.
Punttitreenauksen myötä olen paljon tyytyväisempi kehooni ja jaksan paremmin opiskella ja hoitaa lapsiani.

 

[Estel]

Punttitreenauksen myötä olen paljon tyytyväisempi kehooni ja jaksan paremmin opiskella ja hoitaa lapsiani.

Tuon voin allekirjoittaa. Jo nyt parin kuukauden jälkeen alkaa tuntua siltä, että itseni rasittaminen piristää. Siis kun treenaan ja kunto nousee (herranjestas, onko mulla kunto jossain piilossa olemassa!) niin samalla jaksamistaso nousee. Vaikka on niitä päiviä, että tarttis sen yhden paidan, missä on teksti "Äiti on vähän väsynyt", mutta nyt lamaantumisen sijaan olen ajatellut, että ha! pääsen kyllä illalla purkamaan stressiä salille.

Jotain outoa mulle on tapahtunut.

 

[Tikari]

Tuon voin allekirjoittaa. Jo nyt parin kuukauden jälkeen alkaa tuntua siltä, että itseni rasittaminen piristää. Siis kun treenaan ja kunto nousee (herranjestas, onko mulla kunto jossain piilossa olemassa!) niin samalla jaksamistaso nousee. Vaikka on niitä päiviä, että tarttis sen yhden paidan, missä on teksti "Äiti on vähän väsynyt", mutta nyt lamaantumisen sijaan olen ajatellut, että ha! pääsen kyllä illalla purkamaan stressiä salille.

Jotain outoa mulle on tapahtunut.

Samaan listaan laittaa tämäkin allekirjoituksensa ;) .
Töissä kun on hirveä stressi ja tekisi mieli mennä köyttä rasvaamaan, olo piristyy totaalisesti kun käy salilla vääntämässä itsensä oikein kunnolla hikeen. Montakohan murhetta ja stressimöykkyä on salille noihin rautoihin jäänyt ?! Olisisin ollut varmasti moneen otteeseen lataamolla, jos en olisi salille päässyt.
Muutaman päivän flunssatauon jälkeenkin huomaa, kuinka jotkut pikkuasiatkin saa räiskähtelemään turhan helposti; kiroilua ja manaamista ja hampaiden kiristelyä. Treeniaikana mokomat kuitataan syvään hengittämisellä ja uudella yrityksellä.