Punttaamisen tulokset käytännön tasolla

[Tytteli]

Mulla on myöskin punttailun myötä yleiskunto parantunut, eli riittää energiaa aiempaa huomattavasti enemmän...myös terveellisen ruokavalion ja kuntoilun myötä elimistön vastustuskyky parantunut, en edes muista koska olisin viimeksi ollut edes flunsassa (muut työkaverit sen sijaan ovat jatkuvasti poissa sairaslomien vuoksi ) Ei pidä tietenkään unohtaa esteettistä puolta, eli kroppani näyttää ehdottomasti paremmalta kuin ennen "löysään aikaan" ;)

 

[Iines Ankka]

Pitää tohon flunssa-asiaan nyt tarttua.. Ite sairastin syksyllä kolme kertaa flunssan. Eka oli muistaakseni lokakuussa, sain loppujen lopuksi antibiootti kuurin poskiontelotulehdukseen. Marraskuun lopussa alotin 5 viikon kestävä rankan ohjelman, joka kuitenkin keskeytyi joulukuun alussa kauheeseen flunssaan -siinä kohtaan ajattelin, et "ei taas"!! Noh siihen sain taas lääkekuurin ja parantumista oli jo näkyvissä, mutta eikös sen viimisen tabletin ottamisen jälkeen samantien pamahti kuume ja kurkkukipu TAAS. Voitte kuvitella ärtymystäni. Siinä sitten oli taas sellanen kahden viikon tauko. :itku:

Joten asiani oli se, että vaikka urheilu on parantanut mun elämääni monilla eri tavoin, niin toi sairastuminen flunssaan ei kyllä oo hävinnyt meikäläisellä. Syön kaiken maailman vitamiineja aina aamuisiin ja talvella pipo ja kaulahuivi on vakiovarusteet ulos lähtiessä. Erilaiset flunssat näköjään pitää mua suurenmoisena majapaikkana

 

[Tytteli]

Hmm..mistä lienee sanonta "urheilija ei tervettä päivää näe"...tohon flunssaan ja yleiseen vastustuskykyyn ei varmasti auta liiallinen kuntoilu, söi mitä hyvänsä..päinvastoin..eli monella urheilijalla taitaa vaania ylikunto, kun ei malta odottaa tarpeeksi kauan parantuakseen kunnolla ennen treeniä..Itse en koskaan treenaa edes pienessä nuhassa. Vitamiinitankkaus on varmasti myös kaikille tarpeen.

 

[S-T]

Joten asiani oli se, että vaikka urheilu on parantanut mun elämääni monilla eri tavoin, niin toi sairastuminen flunssaan ei kyllä oo hävinnyt meikäläisellä. Syön kaiken maailman vitamiineja aina aamuisiin ja talvella pipo ja kaulahuivi on vakiovarusteet ulos lähtiessä. Erilaiset flunssat näköjään pitää mua suurenmoisena majapaikkana

Syötkö tarpeeksi? Olen huomannut itsessäni ja lähipiirissäni, että sairastumiset ovat usein yhteydessä siihen. Mitään tieteellistä todistetta tästä mun teoriasta ei nyt ole, mutta tuntuisi ainakin ihan loogiselta, että elimistön puolustuskyky ei voi olla ihan parhaimmillaan, jos ei ravintoa saa tarpeeksi. Tokihan sairastumisherkkyys on varmasti hyvin yksilöllinen ja niiiiin moneta asiasta riippuva asia, että paha tästä on kovin kauaskantoisia päätelmiä tehdä...

Ja ihan itse aiheeseen sen verran, että jo vain jo lyhyen saliharrastelun jälkeen kauppakassit saa kannettua kotiin huomattavasti helpommin - erityisesti näpeissä tuntuu olevan hurjasti enemmän voimia kuin ennen. Ja koko tämän talvikauden olen pysynyt terveenä! Yleensä olen ollut niitä, jotka sairastavat neljä tautia talvessa.

 

[Iines Ankka]

Kyllä mä syön tarpeeksi, et siitä ei oo varmaankaan kyse. Oon myös sisäistänyt sen asian, että salille mennään vain ja ainoastaan terveenä, et jos tällä tyttelillä on yhtääkään kipeä olo, niin kotiin jään. Mut se nyt taitaa olla vaan niin, et mulla on ollut vaan pirun huono tuuri (vrt. viime vuoden flunssat)! Ylikunto on myös mahdollinen syy tuohon sairasteluun. Noh, jos nyt tän kevään pysyis terveenä!

 

[Francine]

Minäkin voisin hehkuttaa tähän ketjuun...

On ollu aivan mahtavaa päästä eroon jatkuvasta ja helvetillisestä sokeriaddiktiosta! Siitä että pitää saada jotain hyvää (suklaata) koko ajan ja sit vielä herkuttelupäivä, jolloin pitää syödä ihan tajuttomasti jotain sokeria. Tässä oon onnistunu vasta ihan vähän aikaa sitte kun tajusin, että mun kohdalla suklaan suhteen pitää olla totaalikieltäytyjä tai kaikki menee päin helvettiä, ennemmin tai myöhemmin. Ja miten hyvältä kaikki "terveelliset ja oikeet" ruuat nykyään maistuu! Joku aamupuuro tai kanan rintaleike :haart: . Sitä paitsi elämä on paljo helpompaa, kun ei tarvii joka herkuttelupäivä miettiä mitä hyvää nyt söis ja onko täs nyt varmasti tarpeeksi.

Tosin nyt vähän kauhistuttaa mennä kesästä alkaen puolen vuoden työharjoitteluun, kun mitä todennäköisemmin sielä uudessa työpaikassa on hyvin paljon näitä "pullaihmisiä". Tähän astisessa työpaikassa (yliopistolla) on ollu aika vapaata touhua ja sielä saa olla tosi omituinen että kattottais pitkään... Mutta varmaan opetan ne uudet tyypit alusta asti siihen, että oon ihan totaalikieltäytyjä kaikkien "herkkujen" suhteen niin ei tuu epäselvyyksiä...

Muut hyvät puolet täälä onkin jo mainittu.

 

[S-T]

On ollu aivan mahtavaa päästä eroon jatkuvasta ja helvetillisestä sokeriaddiktiosta! Siitä että pitää saada jotain hyvää (suklaata) koko ajan...

Tää on kyllä aivan totta! Mä saan hurjaa tyydytystä siitä, että tyynesti voin kävellä kaupassa karkkihyllyn ohi tuntematta mitään tarvetta ostaa jotain, itseasiassa nykyään ei tee senkää vertaa mieli makeaa, että ilmaisistakaan tarjoiluista nauttisin... Mulla tämä on toiminut vielä niin hyvin, että vaikka nappaisin jostain kiposta palan suklaata joskus, mun ei edes tee mieli sitä toista palaa! Oikeastaan karkit ja muu tuollainen maistuvat usein aivan liian makeilta.

Kaverit ihmettelevät aina, että "sulla mahtaa olla tosi hyvä itsekuri!" Ei, ei mulla oikeasti ole. Ei vaan tee mieli. :D

 

[Sasuli]

Monen edellä kirjoittaneen juttuihin voisin yhtyä aivan täysin. Kyllä punttailu tuo elämään paljon positiivista, itselläni numero ykköseksi nousee kuitenkin nuo psyykkiset asiat, päällimmäisenä itsetunto. Joitakin vuosia sitten ajattelin hyvinkin paljon sitä miltä näytän ja mistäköhän kohtaa ne läskit ym. nyt pursottaa eniten. Punttailun myötä ajatukseni ovat tervehtyneet huomattavasti ja pystyn nykyään jopa katsomaan itseäni peilistä ja näkemään siellä jotain mistä pidän. Olen ylpeä leveistä harteistani. Entinen minäni saisi slaagin kun näkisi että paitakoko on nyt L-XL . :D :D

Tämä kaikinpuolinen hyvänolon tunne minkä olen saavuttanut on jotain mitä en enää koskaan halua menettää, aion punttailla hamaan hautaan saakka niin kauan kuin terveys kestää.

 

[Emmah]

Pitää tohon flunssa-asiaan nyt tarttua.. Ite sairastin syksyllä kolme kertaa flunssan. Eka oli muistaakseni lokakuussa, sain loppujen lopuksi antibiootti kuurin poskiontelotulehdukseen. Marraskuun lopussa alotin 5 viikon kestävä rankan ohjelman, joka kuitenkin keskeytyi joulukuun alussa kauheeseen flunssaan -siinä kohtaan ajattelin, et "ei taas"!! Noh siihen sain taas lääkekuurin ja parantumista oli jo näkyvissä, mutta eikös sen viimisen tabletin ottamisen jälkeen samantien pamahti kuume ja kurkkukipu TAAS. Voitte kuvitella ärtymystäni. Siinä sitten oli taas sellanen kahden viikon tauko. :itku:

Mulla oli aika samanlaista joskus 10 vuotta sitten ennen kuin nielu- ja kitarisat poistettiin. Ehdin syödä varmaan 5 penisilliinikuuria, kun aina n. viikko yhden kuurin loppumisesta oli taas kurkku kipeä ja angiina päällä. Eli jos tuntuu jatkuvan sairastelut samaan malliin, niin kannattaisi harkita tuotakin vaihtoehtoa, jollei ole vielä risoja operoitu.

 

[Angelica-82]

Mulla oli aika samanlaista joskus 10 vuotta sitten ennen kuin nielu- ja kitarisat poistettiin. Ehdin syödä varmaan 5 penisilliinikuuria, kun aina n. viikko yhden kuurin loppumisesta oli taas kurkku kipeä ja angiina päällä. Eli jos tuntuu jatkuvan sairastelut samaan malliin, niin kannattaisi harkita tuotakin vaihtoehtoa, jollei ole vielä risoja operoitu.

Ja samaa sanon mä Mulla kans 11-12v oli varmaan 7 antibioottikuuria talvessa (kuka erkki lääkäri ees niitä enää määrää noin paljon!!!) ja pari jotain muuta kunnes joku fiksumpi passitti suoraan kitarisojen poistoon...nielurisatkin on viel tallella mut kurkkukivut, angiinat, poskiontelontulehduksen yms on pysyny siististi poissa sen jälkeen! Ja ainoastaan kerran on tainnut olla kuumettakaan.
Kaikillahan joku leikkaus ei ongelmia ratkaise mut kannattaa harkita, etenkin jos lääkäri suosittelee.

 

[esni]

Mä just itkuisesti ajattelin eilen kaupasta punttiksen jälkeen raahautuessani, ettei mikään ole muuttunut. En mä jaksa ähkimättä ja kättä vaihtamatta vieläkään kantaa sitä kauppakassia. Joudun vieläkin välillä pyytämään miestä avaamaan jonkun jumittaneen purkin jne.

Mutta sitten näin valon. :5: Mä tajusin, etten jaksa kantaa sitä kauppakassia yhtään paremmin siksi, koska nykyisin rahtaan sieltä kaupasta pari kiloa enemmän kamaa kuin ennen. Mun ei tarvitse miettiä kaupassa, että "en ota tota nyt, koska se painaa niin paljon" tai että "otanpa vaan kaksi raejuustoa". Kannoin eilen 1,5 litran maidon, neljä maitorahkaa, kaksi raejuustoa, kilon omenoita, kilon porkkanoita, ruisleipää, lihaa, suolakurkkupurkin, funlightia jne. Tottakai se kassi oli vaikea kantaa, kun se painoi lähemmäs kymmenen kiloa! Lisäksi lyttäsin loput mun punttiskassiin likaisten vaatteiden keskelle. ;)

Musta tuntuu, että aina sitä myötä, kun voimatasot kasvaa, sen alkaa ottaa itsestäänselvyytenä. En varmaan osaisi tehdä yhtään mitään, jos mut nyt yhtäkkiä palautettaisiin kahden vuoden takaiseen tilaan. En jaksaisi mitään.

Olen voimakkaampi, energisempi ja tyytyväisempi itseeni. Olen paljon mielikuvituksellisempi ruoan tekemisessä kuin aiemmin. En koskaan osta kotibileisiin tms. kakku, pullaa, sipsejä ja muuta ennen välttämätöntä. Tarjoan myös ystävilleni kaikkea hyvää ja terveellistä. Uutena vuoten nautimme kanasalaatista, savulohipiirakasta ja viinirypäleistä. Ennen en olisi edes tajunnut, että se on mahdollista. Lisäksi saimme kaikki vatsamme täyteen vähemmillä kaloreilla kuin mitä sipsipussi olisi tarjonnut.

Punttaaminen pakottaa myös syömään tarpeeksi. Eläimellinen nälkä iskee hyvin helposti, jos yrittää pitää itseään liian vähällä kunnon ruoalla. Iho hilseilee pois, jos ei vedä kalaöljyä.

Selkä- ja hartiasäryistä olen päässyt melkein kokonaan ja ehkäpä tuo ryhtikin on jonkin verran parantunut... :thumbs: Eli turhaan itkeskelin.

 

[Taskuamatsoni]

Kävinpä eilen kaupasta ostamassa 7,5 kilon koiranruokasäkin. Heilautin keveästi toiselle olkapäälle ja kannoin kotiin sen kilometrin matkan, toisessa kädessä oli talutushihna koirineen. Ei taatusti olisi tämäkään onnistunut pari vuotta sitten...

 

[MissEvilEve]

- ennen salilla käynnin säännöllistä alottamista kärsin usein ja kovista selkä,- niska,- ja hartiasäryistä, johtuen pitkistä ajoista joita joiduin mm. koulutuksen puolesta viettämään ja istuskelemaan tietokoneella.
-> jo muutaman viikon jälkeen säännöllisen punttailun alottamisesta alkoivat säryt selvästi helpottaa ja nykyään ne ovat vain muisto! Ei ole näkynyt! Ainoat säryt joita näkyy niin on treenijälkeiset lihaskivut, jotka ovat vaan hyvästä.

Ei ole kokonaan lähtenyt mutta mulla onkin ollu aina jäykkänä paikat ja isot rinnat tekee tähän oman osansa mutta SELKEÄ apu on ollut salitreenaamisesta :thumbs:

 

[Jeansi]

Vene nostetaan nykyään broidin kanssa ihan käsipelillä ilmaan ja tukkiensa pälle.

Nyt keväällä ajateltiin koittaa renkaidenvaihtoa ilman tunkkia.

 

[Tuittu]

Joten asiani oli se, että vaikka urheilu on parantanut mun elämääni monilla eri tavoin, niin toi sairastuminen flunssaan ei kyllä oo hävinnyt meikäläisellä. Syön kaiken maailman vitamiineja aina aamuisiin ja talvella pipo ja kaulahuivi on vakiovarusteet ulos lähtiessä. Erilaiset flunssat näköjään pitää mua suurenmoisena majapaikkana

Täällä kans yks joka on kolmatta kertaa flunssassa lokakuun alun jälkeen... Ei oo kivaa. Mä oon tullu siihen tulokseen että oon stressisairastaja. Aina kun töissä on jotain stressaavaa, dead-line tai muuta vastaavaa ni kun se on ohi, mä saan flunssan. Myöskin kahtena vuonna peräkkäin on käyny niin että kun oon aloittanu uudessa työpaikassa niin saan samantien flunssan. Ehkä jotenki se stressin laukeaminen sit päästää flunssan kehoon, en tiedä.

Ja muutenki tuntuu että mitä enemmän liikuntaa harrastan, sitä useammin myös sairastan. Mutta toisaalta tää saattaa kyllä liittyä liian vähäiseen ravinnonsaantiin niinku joku tuolla aiemmin veikkaili, kun lisää liikunan määrää niin ei aina ehkä muista lisätä syömisiä samaa tahtia (ja joskus on ihan tarkoituksella lisäämättä ;) )

Mutta niihin hyviin puoliin, itsetunnon paraneminen on kyllä yks positiivisimpia asioita mitä saleilu on tuonu tullessaan. Ennen sitä aina etti peilistä vikoja itestään, nyt sitä kattelee mielummin niitä hyvinmuodostuneita kohtia ja jättää sen vikojen tuijottelun vähemmälle

 

[Angelene]

Täällä kans yks joka on kolmatta kertaa flunssassa lokakuun alun jälkeen... Ei oo kivaa. Mä oon tullu siihen tulokseen että oon stressisairastaja.

Ja mie oon kolmatta kertaa vuodelle 2005 flunssassa. Tää on ihan uskomatonta! Aina ku saa salitreenit rullaamaan ja pääsee vauhtiin---> vetää sängynpohjalle... Että masentaa ja vihastuttaa tämä!!! :curs:

Mistä voi johtua? Syön minäki vitamiineja, lisärautaa, kalaöljyjä jne. ja muutenki monipuolisemmin kuin esim. vuosi sitte.

Punttaillu en ole kovin kauaa, joten voimat ei vielä ole hirveesti noussu, mutta itsetunto ja itsekuri noussu. Ihana ollu löytää itestä semmonen piirre, että rutistaa salilla viimiset toistot vaikka hampaat irvessä, mutta loppuun asti vedetään (ku ennen oon jättäny kesken monet muut asiat).

 

[Fredrica]

Mulla sama. Aina kehityksen yhteydessä tuli flunssa ja kun kuume ei noussu kuitenkaan tappaan niitä pöpöjä niin se flunssa vaan on ja on ja on.... Mulla oli valitettavasti treenitaukoa tässä jokinaika sitten ja nyt kun taas alotin niin mikäs muukaan, kun flunssa sieltä tuli ja ilman kuumetta... nyt onneksi ei tarvinnu kestää niin kauan sitä flunssan jyräämistä : ) Toi ruokavalio on varmasti yksi vaikuttaja. Nyt ihan vasta, juuri äskettäin oon nostanu kalorimääriä, panostanu rasvan saantiin ja tarkkailen hiilareita. Proteiinia oon laskenu alemmas koska sitä oon toisinaan saanu ihan turhaa. Odottelen tuloksia...
Mitä mieltä ootte malton käytöstä? (asiasta toiseen) käytättekö ite ja jos niin missä yhteydessä ja paljonko???

 

[Trinity]

Mitä mieltä ootte malton käytöstä? (asiasta toiseen) käytättekö ite ja jos niin missä yhteydessä ja paljonko???

Maltoa vain ja ainoastaan palautusjuomaan. Siihenkin 20-35g vähän sen mukaan mikä vaihe on menossa. Kevyellä viikolla vähän vähemmän ja samoin dieetillä.

 

[Milotta]

Hyviä pointteja olette nostaneet esille

Toisessa ketjussa otinkin esille, että punttaaminen auttoi minua tuplasynnytyksessä! :D Jo ensimmäistä ponnistaessa välillä musteni silmissä ja monesti tuntui, etten enää jaksa yhtään. Olen sitä mieltä, että kuntosaleilun ansiosta jaksoin loppuun asti. Otin sen asenteen, että vaikka tuntuu, ettei enää jaksa, niin jaksaa vielä n kertaa. Samaan tyyliin kuin ajattelen puntin nostossa . Toisen tenavan punnertaminen meni täysin tahdonvoimalla. Ekan synnyttyä ajattelin, että saas nähdä, mutta niin se vaan tuli toinenkin 5 minuutissa ulos.

Lääkärit kehuivat jälkeenpäin ponnistamistani oppikitjasuoritukseksi, joka olisi pitänyt saada opetusfilmille. Pitäiskö alkaa koeponnistajaksi synnärille :P

 

[Gillyanne]

Totesin jo aikasemmassa postissani, että tekisi mieli printata tämä ketju ja luettaa se vähän yhdellä jos toisellakin. Nyt tekisi mieli sen lisäksi levittää tätä kuntosalien, VARSINKIN naistensalien pukkarien seinille, sen toivossa että nämä ikiaerobikkaajat ja 100-toistoa-lähennys-loitonnus-kevyt-ja-kiinteyttävä-treeni -lätkyttäjät kenties näkisivät valon... :evil:

Itse huomasin tuossa muuttoa touhutessa konkreettisesti sen, miten kiva on, kun jaksaa nostella ja kantaa. Raskaat muuttolaatikot nousivat kuin itsestään, ja hyvin jaksoin kantaa myös painavan lipaston ja sängyn alas viidennestä kerroksesta, kun eivät hissiin mahtuneet (noh, en nyt toki yksin sentään kuitenkaan... :D).

Mitä mieltä ootte malton käytöstä? (asiasta toiseen) käytättekö ite ja jos niin missä yhteydessä ja paljonko???

Palkkariin laitan desin eli 50 g, muuten en käytä. Dieetillä varmaankin vähennän ensin 3/4 dl:n ja myöhemmässä vaiheessa 1/2 dl:n.