Punttaamisen tulokset käytännön tasolla

[ZannaZ]

Tässä yksi päivä kaupasta kantamuksineni vaappuessa pohdin ja yllätyin siitä kuinka paljon hyötyä ja tuloksiakin punttauksesta on ollut ihan käytännön tasolla. Mielenkiintoista olisi kuulla muiden mimmien kokemuksia.

Tässä muutama omani, joka tulee nyt häthätäseen alkuyöstä mieleen:
- ennen muutamankin kilon esim. juuri ruokakassi tuntui perin painavalta ja kättä piti vaihtaa tuon tuostakin ja tottakai kaikilla sormilla kantaa, vaikka painoa kantamuksella olisi todellisuudessa vain muutama hassu kilo jos sitäkään
-> Nykyään sitä kantaa ilman mitään tuskia monta monta kiloa kanaa, tonnikalaa, jauhelihaa, riisiä, pastaa, fun lightia, rahkaa, raejuustoa jne. bodarin perussafkoja.

- alotellessani harrastusta tuommoisen rahka-laatikollisen (12 Ehrmaan rahkapurkkia) kantaminen kotiin oli aika tuskaa vielä, kaksin käsin sitä vielä kannettiin (käsien varassa kannatellen).
-> nykyään sitä kantaa kohtuullisen matkan yhden käden varassa, eikä tunnu missään, vaikka käytännössä yhden käden hauiksen varassa on 3kg pelkkää maitorahkaa .

- ennen salilla käynnin säännöllistä alottamista kärsin usein ja kovista selkä,- niska,- ja hartiasäryistä, johtuen pitkistä ajoista joita joiduin mm. koulutuksen puolesta viettämään ja istuskelemaan tietokoneella.
-> jo muutaman viikon jälkeen säännöllisen punttailun alottamisesta alkoivat säryt selvästi helpottaa ja nykyään ne ovat vain muisto! Ei ole näkynyt! Ainoat säryt joita näkyy niin on treenijälkeiset lihaskivut, jotka ovat vaan hyvästä.

- ennen blaablaa ryhtini oli huono, kävelin kumarassa, ja tuli istuttuakin tosi "lytyssä".
-> salitreenin varsinkin selkä ja hartiaseudun treeni on tätä parantanut. Jotenkin sitä haluaa myös kantaa sitä kroppaansa ylpeästi ja tottakai lihakset tukevat enemmän rankaa ettei tarvitse "kyyhöttää"

- ennen blaablaa söin järkyttävän vähän ja mitä sattuu, melkein aina oli nälkä.
-> salilla käyminen ja säännöllinen ja ennenkaikkea TERVEELLINEN ruokavalio on poistanut tämän ongelman kokonaan. Mikä parhainta syön paljon ja voin hyvin! Eikä niitä liikakilojakaan ole paljon kertynyt kun harrastaa säännöllisesti liikuntaa.

- kaikki tietävät varmasti varsinkin naisille tyypillisen "rasvakammon". Myös itse omistin sen joskus... Ei mitään rasvoja ikinä hyihyi! Ne on vaan pahasta!
-> punttiksen ja Pakkiksen lyödettyäni olen oppinut että hyvät rasvat ovat todellakin hyvästä mm. hiukset voivat silminnähden paremmin (näin olen kuullut sanottavan).

No tätä listaa voisi jatkaa... Pakkis ja punttailu on selvästi parantanut elämänlaatuani. Hyväkuntoinen kroppa takaa myös terveen mielen yleensä. Voin sanoa että olen paljon paremmassa kunnossa kuin monet kaverini, jopa urheileviakin paremmassa (he eivät tajua syödä oikein, urheiluun nähden). Käyn kuntosalilla säännöllisesti, JA HALUAN LIHAKSET! KYLLÄ! Olen "bodari" (ainakin wannabe-tasolla) ja perkele ylpeä siitä! :D

 

[Lilith]

Kyllähän kunnon paranemisesta on ollut muutakin hupia kuin että jaksaa isompia rautamöhkäleitä nostella, onneksi. Muutokset on vaan niin hitaita ettei niitä tahdo oikein huomata, varsinkin kun salilla on tullut aika kauan roikuttua.

Isoin muutos on kyllä tullut ruokavalion parantumisen myötä. Ennen kun söin mitä sattuu milloin sattuu (yleensä päivällä ei juuri mitään ja illalla sitten kauhee satsi hiilareita) Huomattavasti parempi ja energisempi olo nyt. Vaikka joskus kyllästyisinkin lihasten kasvatukseen (epätodennäköistä) niin en palaisi vanhoihin ruokatottumuksiin mistään hinnasta, riittävä proteiininsaanti ja monta pientä ateriaa päivässä pitää verensokerin tasaisena ja nälän poissa.

Mulla on luonnostaan notkoselkä joka tykkää kipeytyä helposti, eikä päivittäinen tietokoneen ääressä nysvääminen tee sille kovin hyvää. Mutta sitä mukaa kun selkä- ja vatsalihakset on vahvistuneet, selkäkivut on vähentyneet ja ryhti on parantunut.

 

[Kuki]

samoja juttuja olen huomannut, etenkin selkä ja hartiat ovat huomattavasti paremmassa kunnossa, kuin ennen treenaamisen aloittamista. Varsinkin kahden raskauden jälkeen( raskaudet vielä lyhyellä aikavälillä) alaselkä oli aivan romuna, mutta heti kun aloitin treenit uudestaan, olo ihan erilainen.
Syöminen oli mullakin ihan päin seiniä: ensin kuilotettiin päivä syömättä ja illalla sitten työnsin suusta alas kaiken moskan suklapatukoista lähtien. Nykyään suklaata ei edes tee mieli, vaan herkutteluun syön rahka-pilttimössöä, protskupatukkaa jne. Oikeastaan herkutteluun riittä hyvä, kunnon safka ilman mitään kermalillukastikkeita.
Vaan kyllä treenaamisen huomaa myös kasvaneessa ruokalaskussa ja salikortteihin, palautumisjuomiin ym juttuihin saa uppoamaan ihan kiitettävästi rahaa, vaikka järkevästi nämäkin pyrin tekemään.

 

[reinhardt]

Kiitos, zannaz, hyvästä aloituksesta! Lähti tämäkin päivä mukavasti käyntiin. :D

Itselläni nyt on muutenkin liikunnallinen tausta, joten suhteellisen hyvässä kunnossa olen ollut aina, mutta ihan perusvoima on kasvanut huomattavasti. On helpompi auttaa isää vaikkapa metsätöissä, eikä tarvi aina pyytää miehiä nostamaan painavia esineitä. (En kyllä ennenkään usein pyytänyt, mutta nykyään nostamiseen tarvitaan vähemmän perkeleitä kuin ennen. )

Tärkeintä on varmaan kuitenkin se, että olen oppinut syömään. Ennen ajattelin useimpien wannebe-tanssijoiden tapaan, että mitä vähemmän syö, sen parempi. Siis en mitenkään vahdannut ruokavaliotani eikä minulla ollut mitään syömishäiriöitä, mutta oli kovin helppo kuitata ateria kahvikupillisella kiireessä. Nykyään priorisoin; niin kiire ei voi olla, ettenkö ehtisi syödä. Piste.

Arviolta sanoisin, että päivittäiset kalorimäärät ovat nousseet sellaisen 500 kcal ainakin, eikä painoa ole tullut lisää (lihaserottuvuus on kyllä parantunut, ja selvästi osa lihaksista on kasvanut-->läskiä on häipynyt, vaikkei sitä järin paljon ole ollutkaan.) Olen aina syönyt hiukan terveellisemmin kuin monet, nykyään olen entisestään vähentänyt herkkuja ja lisännyt oikeaa kunnon ruokaa.

Sitäpaitsi punttiharrastuksen myötä saan enemmän RISPEKTIÄ! Äitini katseli kerran ruokapöydässä kyynärvarsiani ja totesi hyväksyvästi: "On sulla noita lihaksia vähän tullut ja sen olen huomannut, että voimasi on kasvaneet."

 

[Helga]

No, ainakin vaatteet ovat alkaneet kiristämään paitsi perseen ja reisien kohdalta, myös hartioista

Suurin merkitys lienee punttaamisen aloittamisella ollut syömiseen. Ennen ruokailujen välit olivat järkyttävän pitkiä ja annokset megasuuria (ovat sitä kyllä vieläkin..) ja tavoittelin mahdollisimman laihaa kroppaa. Nyt on elämäntavat ja -ajatukset paljon terveemmät

Ja ihan konkreettisena koin tämän huiman voimanlisääntymisen saliharrastuksen myötä, kun pari kolme vuotta sitten jouduin sattuneesta syystä muuttamaan yksin. Silloin olin vilpittömästi iloinen, että olin älynnyt sentään salilla ruveta joskus käymään!

 

[Tiger Girl]

Kyllä, kyllä, tästä on todellakin ollut hyötyä mulle.

Selkä, hartia ja polvikivut on huomattavasti vähentyneet, toisaalta menin sitten rikkomaan jalkapöytäni treeneissä ja kiertäjäkalvosin on kipeä...Noo, kyllä ne siitä paranee. ;)

Ruokakassien kantaminen on todella helpompaa nykyisin.

Voimien kasvamisesta on ollut hyötyä myös esim. kuvauskeikoilla, jossa joutuu roudaamaan paljon painavaa kalustoa. Ja 570(iso tuotantokamera) pysyy nätisti olalla ilman että heti alkaa käsi tärisemään. :D

Niin ja tietysti muutoissa siitä on ollut apua. Helpompaa kanniskella jotain sohvaa/sänkyä kun on voimaa enemmän kun ennen. Taitaa tässä kohta taas olla muutto edessä kun alakerran naapurini ei jätä mua rauhaan. Syyllistää mua kaikesta, vaikka olenkin syytön. En taida enää kauan jaksaa tällaista häiriköintiä ja ahdistelua. :(

Ja sitten vielä yks juttu, ainakin omasta mielestä :D tuntuu et pystyn antamaan vähän kovampaa vastusta krav magassa kuin ennen, jos esim. painitaan. Siis omasta mielestä...

 

[reinhardt]

Niin, ja tuli sellainenkin mieleeni, että jotenkin tunnen itseni viehättävämmäksi/seksikkäämmäksi tms. kuin ennen. Muut huomanneet samaa? Olen aika lailla samoissa mitoissa kuin ennen punttauksen aloittamista, mutta jotenkin se, että on enemmän lihasta ja voimaa, on hyväksi "naiselliselle itsetunnolleni". Samoin naisihanteeni on muuttunut selkeästi "amatsonimaisemmaksi" mikä on mielestäni pelkästään hyvä.

Tuo viehättävyysjuttu on sinänsä omituinen, ettei se voi johtua edes mistään endorfiineista, koska olen aina liikkunut, joten kyseessä on pakko olla punttitreenin positiivisen vaikutuksen.

 

[Gillyanne]

Hyvä ketju, tekisi melkein mieli printata ja luettaa muutamallakin (nais)ihmisellä!

Omalla kohdalla ylivoimaisesti tärkein juttu on se, mitä olen jo useampaankin kertaan täällä hehkuttanut, eli vuosikausien kärvistelyn jälkeen pääsin eroon syömisongelmistani, ja voin sanoa nykyään eläväni ruoka- ja syömisjuttujen suhteen normaalia elämää. Fiilis on kyllä todella hyvä, enpä olisi vielä viisi vuotta sitten uskonut, että tähän joskus pääsisin. Puntinnosto on vaikuttanut asiaan siis siten, että about kaksi ja puoli vuotta sitten tajusin viimeinkin sen, että jos haluan kasvaa ja kehittyä, minä saan ja minun PITÄÄ syödä a)oikein ja etenkin b)ENEMMÄN! Ja kun samassa yhteydessä Pakkikselle tuloni myötä aloin myös treenata kovempaa kuin ennen, niin kas kummaa kun tulostakin alkoi yht'äkkiä tulla ihan eri tahtiin....

Toki voimien lisääntymisen huomaa myös arkielämässä, useassakin tilanteessa. Ja myös minä olen havainnut hiusten ja myös kynsien voivan huomattavasti paremmin ja myös kasvavan nopeammin kuin ennen.

Oma naisihanne on myös punttiharrastuksen myötä muuttunut selvästi terveempään suuntaan = laiheliinista vahvaksi ja treenatuksi. :thumbs:

 

[Gippin]

Itselläni yleinen vireystaso on ihan eri luokkaa kuin ennen, olen nyt punttaillut ja kuntoillut noin 6 vuotta. Työssä ja arkena jaksaa paljon paremmin, ärsyttää työ- ym. kavereiden ainainen rutina "kun ei jaksa ja kun ei viitsi...". Eihän sitä jaksakaan jos mitään ei tee sen eteen! Eli energisyys on merkittävin muutos!!

Ja tokihan ne kauppakassit heiluvat kevyemmin. Ei tarvitse autoa yrittää enää oven viereen...

Syöminen on myös paljon järkevämpää nykyään. Vasta nyt olen alkanut syömään tarpeeksi (kiitos mm. pakkiksen ) ja heti huomaa kuinka paljon paremmin jaksaa ja kehittyykin, toivottavasti.

Naisihanne minulla on muuttunut jo vuosia sitten, melkein säälittää nuo monetmonet ns. mallivartaloiset ruipelot. Kunnolla erottuvat lihakset ovat kauniit. Eli kunnon "amatsonit" kehiin!

Ja kyllähän tuo oma naisellisuuskin on lisääntynyt pyöreämpien lihasten ja vartalon muotoutumisen myötä.

 

[Trinity]

Minä olen liikkunut ja harrastanut säännöllisesti kaikenlaista koko pienen ikäni, ja ainoastaan lukioaika tais mennä lähes pelkän viikonloppujen lumilautailun merkeissä, ei siis muuta harrastusta ollut silloin. Yleinen vireystaso on siis ollut aika hyvä. Kuitenkin sen jälkeen kun aloitin puntinnoston "tosissaan" alltså apinanraivolla, olen huomannut seuraavanlaisia positiivisia vaikutuksia:

Syömiset vihdoinkin kuntoon. Ruoka ei ole vihollinen vaan tärkeääkin tärkeämpi ystävä. Myös hyvät rasvat ja riittävä proteiininsaanti tulivat kuvioihin.

VIHDOINKIN jotain tulosta kaikesta treenaamisesta...

Ja tuo yleinen voiman lisääntyminen on tosi hyvä juttu, joka helpottaa juuri näitä kauppakassien kantelua sun muuta arjessa tapahtuvaa toimintaa.

Naisihanne myös mulla muuttunut laiheliineista (=tykkäsin "timmeistä" tytöistä) huomattavasti lihaksikkaampaan suuntaan. Timmi silti olla pitää, mutta huomattavan enemmällä lihasmassalla...

Miinuksena tästä hc-menosta on tullut se ettei kukaan enää meinaa ymmärtää mua... ja miks kaiken pitää olla nuin tarkkaa -kommentteja saa kuulla koko ajan yms. yms... sosiaalinen elämä supistuu...

 

[Iines Ankka]

Itse joudun pakostakin harrastamaan liikuntaa koko loppuelämäni ajan! Älkää ymmärtäkö silti väärin, rakastan isolla ärrällä punttailua, juoksemista jne. Siitä on tullut elämäntapa, josta en ikinä haluaisi luopua. Kuulun kuitenkin siihen ryhmään ja niihin ihmisiin, jotka vaivojensa takia joutuu koko ajan liikkumaan ja treenamaan kroppaansa, jottei kroppa sanoutuisi irti yhteistyöstä. Eli täältä löytyy skolioosia, olkapäävaivoja, jalat on eri pituiset jne. Lääkäri mulle joskus ala-asteella sanoi, että jos liikunnan lopetan, niin selkä - ja olkapääkivut tulee oleen aikasta kamalat. Sen huomaa kyllä jos flunssan iskee ja kuukauteen en mitään tee, niin selkä vihottelee niin hemmekosti. MUTTA, hyvä asia tässä on siis se, että liikunta ja punttailu antaa minulle kivuttoman elämän ja leveän hymyn huulille :D JA tietysti patia käsiin ja jalkoihin

 

[Paula]

Mulla myös toi ruokailu on muuttunu huomattavasti parempaan suuntaan, pääs eroon kaikenmaailman häiriöistä ja nykyään tulee syötyä ihan paljon ja terveellisesti ja kaikkee :D
niinkuinn Trinity mainitsikin, oma sosiaalinen elämä on hiukan kärsinyt, kun kaikki kyselee et "miks se on noin tarkkaa ja älä nyt oo noin niuho yms.." Mutta sitten ajauduin pakkiksen ihmeelliseen maailmaan josta löytyi sitten saman henkistä porukkaa.. Ilman teitä, en olisi tässä, KIITOS!!
Mutta juu kauppakassit menee sutjakkaasti kuin myös moni muukin fyysinen asia! :D

 

[Jääleidi]

Konkreettista hyötyä olen huomannut tehdessäni työtä kehitysvammaisten kanssa. Esim. nostoissa, kun joku äkkiä heittääkin jalat pois altansa, niin olen jaksanut pitää pystyssä ilman että oma selkä ois sanonu poks. Samoin joskus on sellasia vääntötilantaita, eli ihan duunissa on fyysisestä voimasta hyötyä. Erityisesti nostoissa. Ja pakko tilanne punttaamisen suhteen mullakin: skolioosia...

 

[Tikari]

Samoilla linjoilla täälläkin.
Ennen punttailun aloittamista (ja samalla melkeinpä koko liikunnan) en ollut näin energinen. Mikään ei huvittanut eikä mihinkään riittänyt into kokeilla. Nyt kun oon päässyt vauhtiin, ei meinaa aika riittää kaikkeen... Ennen olin rimppakinttuinen ruikula, nyt vähän jotain muotoa jo saanut lihaksistoon. Maasta se pienikin ponnistaa ja sitärataa, täältä tullaan...

Selkä ja hartiasärkyjä ei ole ollut, paitsi treenin aiheuttamaa, mutta sitä ei lasketa. Se ei oo särkyä, vaan treenin vastaanottaneet lihakset... Päätteellä kun tekee koko päivän töitä, täytyy saada vastapainoksi fyysistä rääkkiä. Ryhtikin on parantunut, ja muutenkin on jotenkin vähän itsevarmempi olo. Enää ei meikämimmiä poljeta maanrakoon. Enkä enää "räiskähtele" niin helposti. Punttikselle on jäänyt niin monet stressit rautoihin, ettei edes tiedä...

Tuon kauppakassi-efektin oon minäkin huomannut, ja kauppakorin. Tässä kerran kun olin itsekseni kaupassa, olin kerännyt koriin maito ja mehupurkkeja ja kaikkea muutakin, tonnikalan ja rahkan lisäksi. Korin kantokahva notkui ja melkein odotin että koska se katkeaa. Ei tuottanut vaikeuksia nostaa koria kassalla hihnanreunalle ostoksien purkamista varten. Oikein itsekin hämmästyin kuinka keveästi se nousi. Samoin kassien nosto autoon ja rappuset neljänteenkerrokseen nousee tod. paljon helpommin kuin ennen. Ei tarvitse heijata kasseja takaluukkuun.

Töissä arkistoin mappeja pahvilaatikoihin ja niiden vinttiinvieminen ja hyllyille nostelu sujui helposti, samoin farmarikävely blancopaperilaatikoiden kanssa. :lol2: Hyötyliikuntaa. Postista paketteja hakiessa ei tarvitse joka paketille ajaa autoa lähelle. Kerrankin vierestä seurasin ~40-vuotiaan naisen hakiessa pakettia. "voi kamala, tämä painaa 8 kiloa! mun täytyy hakea auto lähemmäksi". Mun noutama paketti painoi 15 kiloa eikä ollut mitään tuskaa kävellä sen kanssa kakskorttelia autolle. Ulkona huomasin että tuon em. naisen auto oli toisella puolella pihaa, ajotie välissä, ja sekin oli liikaa .

Voimat on ainakin lisääntyneet, vaikka välillä tuntuu ettei mitään tapahdu vaikka kuinka vääntää... Ja ukko saa normaalisti kantaa kauppakassit, joten noita ahaa-mulle-on-tullut-lisää-voimaa -kokemuksia on aika harvoin...

Syömiset on pikkuhiljaa hilautumassa parempaan suuntaan. Ja järkevöitymässä. Ennen punttailua kitkuttelin koko päivän syömättä melkein mitään ja sitten illalla leipää ja muuta turhaa kauheeseen ähkyyn asti.

 

[Taskuamatsoni]

Jep, pari vuotta sitten olin vielä kuin pystyynnostettu lapamato tyyliin nämä http://jmarck4.free.fr/galerie/gal/VS Shows 2000-2003/VSshows056.jpg . Selkään ja hartioihin koski jatkuvasti, söin miten sattuu, aina väsytti ja koski päähän, paino oli nipin napin 50 paremmalla puolella... Baarissa rahtauduin turhan usein ja liikunnaksi riitti kun kouluun ajoin fillarilla ja baarista konttasin kotiin. Ai niin, kyllähän mä ahkerasti harrastin tanssia

Noh joo, nyt niihin vaikutuksiin. Painan paljon enemmän ja näytän timmimmältä. Syön paljon paremmin. Voin hyvin, en sairastele ollenkaan, mieli on pirteä ja muutenkin olen paljon aktiivisempi, äly liostaa aremmin (paitsi reeneissä olen "tyhmäpotari". Voimat ovat kasvaneet, jaksan roudata fillarinkin ilman turhia ponnisteluja portaiden yläpäähän. Teknisiäkään ongelmia siinä hommassa ei enää esiinny. Kauppakassit tietty kulkee siinä sivussa. Punttailu on myös aiheuttanut hieman epämiellyttävää jäykistymistä, mutta se korjaantuu venyttelyllä. Huomenna aloitan aktiivisen venyttelyn. Huomenna. Ai niin. Näköni on parantunut. Tiedä sitten mistä johtuu.

 

[libelinha]

Punttailun ansiosta jaksoin olla kesällä isännällä hommissa taloremontissa. Painavat lastulevyt (yks levy painaa suurin piirtein 30-40kg) menivät kevyesti yläkertaan (remontti)tikapuita pitkin. Samoin kuin raahattiin isännän kanssa uusi tv sisään (paino 69kg). Jaksaa siirrellä painavia huonekaluja. Huomannut muuten kuinka paljon apua on ollut maastanostosta: raahattiin kesällä pesukoneita isännän kanssa niin helposti nousi, kun otti maastanosto-asennon.

Kivaa on :D. Nyt kun taas rupeaa samaan voimatasot ennalleen tauon jälkeen.

 

[leenam]

Muskelitäti (60 v) voi myös allekirjoittaa kaikki hyödyt, mitä te nuoremmat kehutte! Ilman punttitreenejä olisi selkä, kyynärpäät, olat ja polvet varmaan yhtämittaa kipeinä. Tein salilla rannekääntöjä joillain punteilla ja totesin vain että näytetäänpäs ranteille, mitä kunnon työ on, niin eivätpä turhista vikise hiirenkäytössä!

Ei tunnu ollenkaan hullummalta kun oma mies ihastelee kroppaani päivittäin... Ja on kiva, ettei tarvitse etsiä mummovaatteita, vaan voi osteskella samoja toppeja ja hameita kuin teinit, jos huvittaa. Ei tarvitse valitella, etteivät vaatteet istu.

 

[Tiger Girl]

Niin, unohdin aiemmin mainita erään tärkeän seikan, mihin punttaaminen on auttanut. Nimittäin syömishäiriöihin. Ne ovat nykyisin taaksejäänyttä elämää kun syö puhtaasti ja tasaisin väliajoin ja tietää minkä verran on päivän aikana syönyt

 

[Estel]

Mulla tärkein tulos on vaikutus syömiseen. Ehdottomasti. Mulla on ollut syöminen nuoruusiästä asti ongelma, välillä bulimiaa ja koko ajan täysin sekopäinen suhtautuminen ruokaan, syömiseen ja kroppaani.

Punttaamisen myötä olen alkanut tajuta ruuan merkityksen. Eli se ei ole enää niinkään se vihollinen ja mörkö, vaan hyvä väline voida hyvin ja edistyä. Huomaan kyllä itsessäni sellaista täydellisyyden tavoittelijan merkkejä ruokavaliossa, välillä taas syön mitä sattuu, mutta tajuan jo, että ruoka ei ole vihollinen. Upea tunne kaiken syömisongelman jälkeen.

Lisäksi alan jo nähdä peilissä ihan kivan näköisen naisen. Mun itsekuva on aina ollut jotain norsun ja Frankensteinin hirviön välillä, mutta nyt pikkuhiljaa alan huomata hyvät puolet itsessäni. Vieläkin olen niin itsekriittinen, ettei määrää ei rajaa, mutta koen olevani ihan jees. Välillä tunnen itseni kauniiksikin, mikä outo tunne. :D

Eli vaikka kroppa timmiytyy ja kunto kasvaa, mikä on tosi upeaa, on paras vaikutus mulla ollut korvien välissä.

 

[Bizz]

Ehdottomasti tärkein vaikutus on energisyys!!! Mä olen aika ajoin tehnyt jopa kolmea työtä opiskelun ohessa yhtäaikaa ja päälle treenit, enpä vain usko että olisin ikipäivänä moisesta selvinnyt ilman tällaista energiamäärää. Se aiheuttaakin aika paljon yleistä ihmettelyä tuo jaksamiseni, mutta eihän sitä voi tajuta, ellei itse ole sitä kokenut ;) Tosiaan en väsy henkisesti enkä fyysisesti kovinkaan helposti, tuntuu aivan kuin stressikynnys olisi noussut huomattavasti, koska sitä ei ole niin väsynyt olllenkaan kuin ennen.

Sitä paitsi on UPEAA, kun ei tarvi olla sellanen ärsyttävä "neiti", joka tarvii apua joka toiseen asiaan; kantamisiin, purkkien avaamisiin jne. Muutot sujuvat loistavasti, samoin kuin nuo muidenkin mainitsemat kauppareissut.

En myöskään juurikaan sairastele. En edes muista milloin viimeksi minulla olisi ollut kuumetta tms. Esimerkiksi avokkini, joka ei ole ollenkaan yhtä ahkera urheilemaan, sairastelee kuitenkin sen kolme-neljä kertaa vuodessa, mutta eivät nuo lenssut muhun tartu. Joskus aivan ärsyttää kun toiset ovat töistä jatkuvasti flunssien takia pois, kun itse en ole muutamaan vuoteen ollut sairaslomalla.

Ennen vanhaan selkäni oli TOSI heikko ja aina vähän lenkallaan, mutta nyt ei ikinä. Itse asiassa se onkin vahvin lihasryhmäni ahkeran treenin myötä. Mutta toisaalta heti pienenkin tauon tultua, esim nyt kun en ole neljään viikkoon päässyt selkää treenaamaan, niin väsymissäryt iskevät selkään välittömästi. Eli eipä se nyt aivan turhaa hommaa ole.