Postapokalyptinen tuotanto??

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Janpa
  • Aloitettu Aloitettu
Aikaisemminkin mainittu Stephen Kingin Tukikohta (The Stand). Neliosainen minisarja. Kirjana helvetin paljon parempi (ylläripylläri).

Lisäksi Kingin Musta Torni -sarja liippaa aika läheltä aihetta. Olikohan seitsemän tiiliskiven kokoista kirjaa ja kaikki aivan loistavia.
 
GAZOZ.FI
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Ei ole vielä mainittu: Six String Samurai

Mielestäni lähes kaikki post-apokalyptiset elokuvat ovat melko huonolaatuisia ja halpiskamaa. Kumma kun kukaan ei ole vielä tehnyt kunnon fallout-teemaista elokuvaa.
 
Alan B'stard sanoi:
Threads [1984]

The Day After [1983]

Def-Con 4 [1984]


Testament [1983]
Click to expand...

Veit sanat suustani ja kuvat filmiltä. Noista ainakin Threads ja The Day After saivat allekirjoittaneelle melkein paskan housuun.

The Day Afterin tekijät eivät saaneet käyttää ydinräjähdyskohtaukseen hallituksen(?) arkistomateriaalia, joten he joutuivat tekemään pieniä kikkailuja vesiliukoisen musteen ja ruokaöljyn, värien negatiiviseksi kääntämisen sekä kameran pyörittelyn avulla. Tulos oli varsin vakuuttava. http://www.youtube.com/watch?v=G2H1E02iMHg

Threads taas kuvaa varsin pelottavasti kuinka ihmiset muuttuvat "eläviksi kuolleiksi" ja kuinka ihmiskunta tulee taantumaan miltei keskiaikaiseksi ydinräjähdyksen jälkeen. Vaikutukset tulevat ulottumaan 3 tai 4 sukupolveen ydinsodan jälkeen.

Testament kuvasi samaa asiaa, mutta vähemmän traagisesti enemmän draamallisesti. Testament leffassa jouduttiin ylemmältä taholta tulleen toiveen mukaisesti Reagania imitoinut ääni "tavalliseen".

Def-Con 4 taas lipsui camp-huumorin puolelle vaikka osasikin aluksi vähän pelottaa.


Itse voisin lisätä Raymond Briggsin (Lumiukko) piirroselokuvan When the Wind Blows (1986), vuonna 1982 ilmestyneen sarjakuvan pohjalta.
whenwindblows.jpg

Toisena voisi laittaa lisäksi Special Bulletin, jossa terroristit ovat kaapanneet ydinaseen ja tapahtumien edistymistä seurataan "livenä" tv-uutisissa.
Specbull_disclaimer.jpg

Vaikka tuo oheista ilmoitusta käytettiin aina mainoskatkon tullessa, Charlestonin (kaupunki jossa tapahtumat olevinaan sattuivat) hätäpuhelimet täyttyivät soitoista kun elokuva esitettiin ensimmäisen kerran.
 
Ei aivan mutta sinnepäin; Kingin The Langoliers. Kuullut juttua, että taitaa olla hippasen parempi kirjana..
 
Vastahan tuli Postman, eikä kai Matrix ole jäänyt väliin? Legendaarinen Stalker (myös kirjana). The Day After Tomorrow ei ihan taida mahtua post-genreen? Kirjat Takaisin elämän lähteille, Paviaanien kaupunki, War Day. Scifiosastolle penkomaan!:)
 
Laitetaan vielä yks ääni lisää Stephen Kingin The Standille. Tuli pari päivää sitten luettua loppuun ja se on kyllä yks parhaista postapokalyptisistä teoksista minkä ite oon löytänyt.
Siinä maailma ei ole tuhoutunut ydinsodan takia vaan jenkkiarmeijan todella tehokkaan viruksen päästessä karkuun joten ainakin omasta mielestäni mielenkiintosempi asetelma kuin esim. The Roadissa jossa äijät vaeltaa pitkin loputonta erämaata kun kaikki on tuhoutunut.
 
hassan sanoi:
Laitetaan vielä yks ääni lisää Stephen Kingin The Standille. Tuli pari päivää sitten luettua loppuun ja se on kyllä yks parhaista postapokalyptisistä teoksista minkä ite oon löytänyt.
Siinä maailma ei ole tuhoutunut ydinsodan takia vaan jenkkiarmeijan todella tehokkaan viruksen päästessä karkuun joten ainakin omasta mielestäni mielenkiintosempi asetelma kuin esim. The Roadissa jossa äijät vaeltaa pitkin loputonta erämaata kun kaikki on tuhoutunut.
Click to expand...

The Road käsittelee enemmänkin henkilösuhteita ja tragedioita kuin selviytymistä, ja onhan se aika lyhytkin.

The Stand on loistava, alkoi vain tympiä se ylenpalttinen jeesustelu.

Aloitan seuraavaksi Longin Vuosi nollan, pidin sen Helvetin Piireistä kovasti.
 
"Earth Abides" George A. Stewart. Klassikko. Epidemia -> tieteiden unohtaminen -> primitiivinen metsästyskulttuuri. USA 1940-luvulla.

"Jälkeen vedenpaisumuksen" Per Jersild. Ydinsota -> madmaxbarbaria -> sukupuutto. Ahdistava. Pohjoismaat 1970-luvun jälkeen.

Goldingin Kärpästen herran voi tulkita postapokalyptiseksi. Orwellin 1984 myös.
 
Eiköhän H. G. Wellsin Aikakoneen vois laittaa tänne. Tarkotan nimenomaan kirjaa, enkä elokuvia, joita ainakin jälkimmäinen on aivan paska.

Kirjassa nykyisenkaltainen ihminen on hävinnyt maan päältä. Tulevaisuuden ihmiset ovat evoluution myötä ,kapitalismin ja luokkayhteiskunnan seurauksena, jakautuneet kahteen eri lajiin ja taantuneet henkisesti lasten tasolle.
 
Koipireisi sanoi:
"Jälkeen vedenpaisumuksen" Per Jersild. Ydinsota -> madmaxbarbaria -> sukupuutto. Ahdistava. Pohjoismaat 1970-luvun jälkeen.
Click to expand...

Perkele, kun unohtui. Tuo on kyllä yksi parhaimmista ja ahdistavimmista kirjoista asian tiimoilta.
 
Eikös Apinoiden planeetta elokuvasarja voisi aika hyvin kuulua tähän? Ihmisethän tai siis ne mutantti-ihmiset elävät maan alla palvoen ydinpommia ja apinat hallitsee maan päällä.

Vähän asiaa sivuten voin suositella kuunnelmasarjaa Maata etsimässä. Siinä maapallolle on tapahtunut jänniä kun olosuhteet on käyneet sietämättömiksi. Spoilerssit voi lukea vaikka täältä tai täältä.
 
Walter M. Miller, Jr: Viimeinen kiitoshymni (A Canticle for Leibowitz, 1960),

Kyseessä on varoitusromaani ydintuhon jälkeisestä maailmasta eikä se välttämättä enää tee nykylukijaan samaa vaikutusta kuin se teki ilmestymisensä aikoihin, semminkin kun nykytietämyksen valossa täysimittaisen ydinsodan ja sitä mahdollisesti seuraavan ydintalven jäljiltä tuskin mitkään korkeammat elämänmuodot selviäisivät. Romaani puolustaa kuitenkin yhä paikkaansa kuvauksena siitä miten inhimillinen tieto ja kulttuuri saattaa säilyä vaikeidenkin olosuhteiden yli, vaikka vain aivan harvojen vaalimana, ja toisaalta myös siitä miten vaikeaa ihmisen on oppia menneisyydestään ja välttyä toistamasta entisiä virheitä uusissa sukupolvissa, asia, josta näemme ja kuulemme esimerkkejä harva se päivä uutisissa ja sanomalehdissä. Viimeinen kiitoshymni kuuluu siis ehdottomasti kenen tahansa tieteiskirjallisuudesta kiinnostuneen peruskirjastoon.


Hyvä opus..:thumbs:
 
En ainakaan huomannut että P.C. Järschildin Jälkeen Vedenpaisumuksen olisi täällä mainittu, mutta siinäpä vasta post-apokalyptisen tuotannon helmi, sijoittuen n. 50 vuotta ydinsodan jälkeen, erittäin uskottava kuvaus siitä millaista elämä on ja miten ihmiset muuttuvat.
 
Percele sanoi:
The Road käsittelee enemmänkin henkilösuhteita ja tragedioita kuin selviytymistä, ja onhan se aika lyhytkin.

The Stand on loistava, alkoi vain tympiä se ylenpalttinen jeesustelu.

Aloitan seuraavaksi Longin Vuosi nollan, pidin sen Helvetin Piireistä kovasti.
Click to expand...

No Vuosi nollassahan sitä vasta Jeesusteltiinkin:D

Ihan OK, välillä ei oikein pysynyt Longilla paketti kasassa ja mielenkiintoiset postapokalyptiset matkakertomukset jäivät aika lyhyiksi...
 
Katselin tuossa Boy and his dogin, ei muuten hirveän erikoinen, aika kökkö siitä lähtien kun Don Johnson lähti maan alle. Muuten ihmisen ja koiran välinen ystävyys oli hauskalla tavalla toteutettu ja loppu oli nannaa... ;)
 
Tuli eilen katottua...
Hornankuja (1977)
Damnation alley

Ydinsota on pyyhkäissyt suuren osan Yhdysvaltoja olemattomiin. Maanalaisen sotiastukikohdan henkilökunta selviää hengissä, mutta kun tulipalo raivoaa tukikohdassa, jäljellä on enää neljä! Salaisesta autotallista he löytävät kaksi ajoneuvoa, jotka on suunniteltu juuri tällaisten katastrofien varalle. Land Master I ja Land Master II ovat joko autoja tai tankkeja - ne kestävät lähes mitä tahansa ja kuljettavat lähes minne tahansa.
Ydinasekatastrofi on muuttanut kaiken maan päällä; ilmaston, luonnon, eläimet sekä muutamat eloonjääneet ihmiset. Mikään ei ole niinkuin ennen - kaikki ovat uhkana neljälle henkiin jääneelle.
Itärannikolta tulee heikkoja radiosignaaleja - siellä on ehkä hitunenasutusta jäljellä. Mutta päästäkseen sinne, heidän on kuljettava läpi hornankujan...

Kauheeta huttuahan tää oli, mutta tuli huolella repeiltyä tätä kattellessa:1::rock:
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom