Portnoy jätti Dream Theaterin

Mike Mangini on toki perusteknisesti hyvä, mutta ainankaan minä en tähän päivään mennessä ole kuullut mieheltä yhtään ainotta hyvää tai maailmanmittaluokassa edes keskinkertaista rumpuraitaa, vaan lähinnä päämäärätöntä sinne tänne kolistelua, melkoisen huonoilla soundeilla varustettuna. Tämä siis ottaen huomioon mittaluokan josta nyt puhutaan.
Perusteknisesti hyvä? :D Herää kysymys, että mitä sää oot siltä kuullut, jos soitto on kolistelua ja rumpuraidat etäisesti keskinkertaisia...

Mä en tiedä, mistä toi ylitsevuotava Portnoyn ihannointi tulee. Onhan se teknisesti kova, sitä ei voi kieltää, ja ihan tarkkakin, mutta monikohan sen mieltää kovaksi vain siksi, että se tykkää soittaa joka paikkaan paljon. Ei sitä meinaan ainakaan tyylitajusta voi hirveästi kehua.
 
Mä en tiedä, mistä toi ylitsevuotava Portnoyn ihannointi tulee. Onhan se teknisesti kova, sitä ei voi kieltää, ja ihan tarkkakin, mutta monikohan sen mieltää kovaksi vain siksi, että se tykkää soittaa joka paikkaan paljon. Ei sitä meinaan ainakaan tyylitajusta voi hirveästi kehua.

Erittäin hyvin sanottu. Mike on hyvä omassa jutussaan, mutta siihen se jääkin.
 
Perusteknisesti hyvä? :D Herää kysymys, että mitä sää oot siltä kuullut, jos soitto on kolistelua ja rumpuraidat etäisesti keskinkertaisia...

Viitisen vuotta sitten Mangini veti klinikan kulttuurikeskus Gloriassa. Yleisöstä joku pyysi Mikeä vetämään blastbeatia niin nopeasti kuin mahdollista. Pääsi muistaakseni tempoon 340. Klinikan jälkeen pisti silmään n.12-vuotiaiden poikien fanitus Manginia kohtaan.

Ymmärrän toki että pojille rumpaliuden mitta oli blassen tai vuoroiskurollin nopeus, mutta itse arvostan kyllä hieman muutakin rumpalissa. Ja veikkaan että niin arvostavat Dream Theaterin pojatkin.

Kirjoitin "perusteknisesti hyvä", koska mielestäni Manginin tekniikasta osa -jopa valtaosa- on sellaista jolla ei ole edes Dream Theaterin kaltaisessa osin hyvinkin itsetarkoituksellisessa kikkailussa ole juuri mitään käyttöä. Jos katsoit edelliseen viestiini linkittämät videot, niin saanet käsityksen siitä mikä on mielestäni hyvää ja musikaalista teknistä osaamista.

Manginin soittoa olen kuullut Steve Vain levyillä, Annihilatorilla sekä hajanaisia YouTube-pätkiä. Jos koet löytäneesi kappaleen jossa Mangini soittaa hyvin ja kauniisti, niin toki olen halukas sen kuulemaan.

Mä en tiedä, mistä toi ylitsevuotava Portnoyn ihannointi tulee. Onhan se teknisesti kova, sitä ei voi kieltää, ja ihan tarkkakin, mutta monikohan sen mieltää kovaksi vain siksi, että se tykkää soittaa joka paikkaan paljon. Ei sitä meinaan ainakaan tyylitajusta voi hirveästi kehua.

Täsmälleen samaa mieltä.
 
Viitisen vuotta sitten Mangini veti klinikan kulttuurikeskus Gloriassa. Yleisöstä joku pyysi Mikeä vetämään blastbeatia niin nopeasti kuin mahdollista. Pääsi muistaakseni tempoon 340. Klinikan jälkeen pisti silmään n.12-vuotiaiden poikien fanitus Manginia kohtaan.

Ymmärrän toki että pojille rumpaliuden mitta oli blassen tai vuoroiskurollin nopeus, mutta itse arvostan kyllä hieman muutakin rumpalissa. Ja veikkaan että niin arvostavat Dream Theaterin pojatkin.
Joo, ymmärrän kyllä, että tämä on se juttu, josta mies helposti muistetaan, mutta onhan miehen arsenaalissa nyt paljon muutakin kuin nopea blast beatti tai vuoroiskurolli.

Kirjoitin "perusteknisesti hyvä", koska mielestäni Manginin tekniikasta osa -jopa valtaosa- on sellaista jolla ei ole edes Dream Theaterin kaltaisessa osin hyvinkin itsetarkoituksellisessa kikkailussa ole juuri mitään käyttöä. Jos katsoit edelliseen viestiini linkittämät videot, niin saanet käsityksen siitä mikä on mielestäni hyvää ja musikaalista teknistä osaamista.
Tekniikka on varmaan tässä yhteydessä väärä sana. Uskon, että Mangini soittaa melkein mitä vaan siinä missä kuka tahansa muukin. Ehkä kyse on enemmän sen tyylistä, ja minkälaisia juttuja se tykkää soittaa. Olet oikeassa siinä, että sen jutut hajaantuu aika paljon mainittuun "kolisteluun", jota kuulee mm. Vain levyillä, ja sitten hyvin suoraan ja pelkistettyyn rock- ja hevimeininkiin, jota taas kuulee vaikkapa Annihilatorilla ja Extremellä, mutta en näe syytä sille, miksi se ei voisi muovata soittoaan DT:nkin menoon sopivaksi.

Huomautettakoon tässä välissä, että en mä itsekään sitä ensimmäisenä ole Dream Theateriin rumpupallille työntämässä. Mangini on teknisesti mun mittapuullani helvetin tiukka, mutta sit on vielä kaverit ihan erikseen, jotka vetää mun korvaani maukkaampia juttuja. Vaikka nyt Hoglan (lähinnä SYL:n levyt) ja Gavin Harrison (yleisemmin).

Manginin soittoa olen kuullut Steve Vain levyillä, Annihilatorilla sekä hajanaisia YouTube-pätkiä. Jos koet löytäneesi kappaleen jossa Mangini soittaa hyvin ja kauniisti, niin toki olen halukas sen kuulemaan.
Hyvin, esim. tässä (ainakin käsityöskentelyn osalta):



Kauniisti? En osaa näin äkkiseltään mieltää, mitä on kaunis rumpujen soitto. Ihan siis piruilematta.

edit. Unohdin LaBrien soolon Elements Of Persuasionin (2005). Siinä Mangini muistaakseni veti hyviä juttuja. Tsekkaa se. Pitäs itsekin kuunnella pitkästä aikaa.
 
Viimeksi muokannut ylläpidon jäsen:
Huomautettakoon tässä välissä, että en mä itsekään sitä ensimmäisenä ole Dream Theateriin rumpupallille työntämässä. Mangini on teknisesti mun mittapuullani helvetin tiukka, mutta sit on vielä kaverit ihan erikseen, jotka vetää mun korvaani maukkaampia juttuja. Vaikka nyt Hoglan (lähinnä SYL:n levyt) ja Gavin Harrison (yleisemmin).

Tuosta juuri olen eri mieltä.

Tiukkuus temporaalisessa mielessä, eli kompin tiukkuus ei ole mitenkään ihmeellistä tasoa ja kuten mainittua Manginin ns. omat jutut ovat enimmäkseen niin marginaalisen itsetarkoituksellisia, että liekö niillä edes DT:n palveluksessa käyttöä.

Hyvin, esim. tässä (ainakin käsityöskentelyn osalta):



Hmmm...Mielestäni tuossa pätkässä ei ole maailmanluokan rumpalille kerrassaan mitään erikoista.

Kauniisti? En osaa näin äkkiseltään mieltää, mitä on kaunis rumpujen soitto. Ihan siis piruilematta.

Musiikkityyliin sopivaa groovea ja yleistä tyylikkyyttä, luulisin.
 
Viimeksi muokannut ylläpidon jäsen:
Tiukkuus temporaalisessa mielessä, eli kompin tiukkuus ei ole mitenkään ihmeellistä tasoa ja kuten mainittua Manginin ns. omat jutut ovat enimmäkseen niin marginaalisen itsetarkoituksellisia, että liekö niillä edes DT:n palveluksessa käyttöä.
Noh, jääköön tämä tähän. Kyllä miehen meriitit puhuvat puolestaan (pesti Berklee College of Musicissa ja kaikki levytykset ja muut vedot historiassa). Minä pidän kantani siinä, että tekniikasta soitto ei jää kiinni, mutta tyylistä saa olla pitämättä.

Hmmm...Mielestäni tuossa pätkässä ei ole maailmanluokan rumpalille kerrassaan mitään erikoista.
Ei siinä mitään sen erikoisempaa pitänytkään olla. Sen piti kuulostaa hyvältä. Toisaalta, jos sulla itselläs kädet riittää tohon ja paketti pysyy kasassa, niin kuin kommenteista voisi äkkinäinen päätellä, niin peukkuja. Muuten toi Manginin soiton dissaaminen kuulostaa jotenkin kummalliselta.
 
Vähän tämmönen myöhäinen nosto, mutta aiheeseen liittyen kuitenkin. Tossa oli puhetta Portnoyn uudesta projektista Adrenaline Mobista, niin kaveri linkkas jakson That Metal Showta (pyörii VH ykkösellä). Eli jos jotakuta vielä kiinnostaa toi Portnoyn lähtö DT:sta, niin tossa kaveri selittää sitä melko avoimesti ja suhteellisen objektiivisesti. Reilun kymmenen minuutin kohdalta alkaa.

[video]http://www.youtube.com/embed/znCBzum9WEE[/video]

Ja jos jollekin toi Adrenaline Mob on vieras, niin tosta voi tyypätä. Oikein rouheaa menoa.

 
Viimeksi muokannut ylläpidon jäsen:
Back
Ylös Bottom