Polvileikkaus

[Pedrow]

Kävin polvileikkauksessa joulukuun alussa ja hajonneen/ uudelleen väärin luutuneen polvilumpion molemmin puolin putsattiin hiomalla. Kysymys kuuluukin, mitenhän nopeasti uskaltaa aloittaa jalkatreenit ettei vaan mitään menisi uudestaan rikki? Tiedän, rauhallisesti ja kokeilemalla mutta kun kokeilukin voi olla se väärä ja viimeinen teko. Onko kokemuksia?

 

[Pulverihessu]

Helmikuun-Maaliskun vaihteessa suosittelesin. Mulla on kokemusta polvileikkauksesta.

 

[risumies]

Pedrow: -Ihan alkuun kannattaa kysyä siltä leikkanneelta lääkäriltä nuita asioita. Kukaan kun ei täällä voi tietää miten ja mitä sille polvelle on tehty.

 

[Doctor feelgood]

Pedrow: -Ihan alkuun kannattaa kysyä siltä leikkanneelta lääkäriltä nuita asioita. Kukaan kun ei täällä voi tietää miten ja mitä sille polvelle on tehty.

Joo tuo on jännä juttu. Polvea ym leikataan jossain jonkun kirurgin toimesta ja sit jengi täällä kyselee et koska vois rasitusta yn alottaa!! Kysykää nyt ihmeessä operaation tehneeltä ihmiseltä nuo jutut.

 

[Pedrow]

Voi hyvät immeiset. Tottahan kysyin sitä lekuriltakin ja vain sanoi että tuntemuksien mukaan, saattaa kestää tai sitten ei kestä. Jotenka muiden kokemuksia tässä haeskelen suuntaa antavina.

 

[risumies]

Pedrow: -No eikös tuo ole sitten selvä homma, eli kaikkea voi, saa ja pitääkin tehdä. Jossei mitään liikerajoituksia ym. ole erikseen annettu, ei niitä silloin ole. Eipä tuohon voi kukaan tätä kautta sanoa muuta kuin tuon, minkä itsekin jo totesit aloituspostissasi, rauhallisesti ja kokeilemalla. Voiko tuohon sen ihmeempää lisätä ohjeeksi? Jos se rauhallisesta kokeilusta hajoaa, niin sitten se hajoaa ja se korjataan uusiksi. Jossei taas hajoamisen pelosta edes kokeile, miten voi koskaan harjoittelun makuun päästäkään? Jossei se tunnu pahalta tehdessä, eikä seuraavana päivänä, se tuskin pahasta on ja sama toisinpäin. Pientä arkuuttaa saa harjoitellessa/uutta testaillessa tuntua, mutta varsinaista kipua ei.

"Tottahan kysyin sitä lekuriltakin ja vain sanoi että tuntemuksien mukaan, saattaa kestää tai sitten ei kestä."


Tokihan muiden kokemuksia voi ja joskus kannattaakin kysellä ja lueskella, mutta kun nuo leikkaukset on aina yksilöllisiä, erityisesti tuollaiset uusintaoperaatiot voi pitää sisällään ihan mitä vain. Mitä itseltä on polvea leikottu, niin viime kertaisen "puhdistuksen" jälkeen (poistettiin puolenkymmentä pikkuruillinpään kokoista irtopalaa rustoa/luuta) hyppäsin suoraan heräämöstä kinttujen päälle ja kävelin ilman keppejä vessaan ja siitä kahvikonjamiinit juotuani hetken päästä myös kotia. Ja kyykkimässä olin muistaakseni pari kolme päivää operoinnin jälkeen, kun haavat oli saaneet ruven kunnolla pintaan, eli tulehdusvaara ohi. Näin siksi, ettei mitään rajoituksia liikelaajuuksille eikä varauksille tullut, vaan kaikkea sai tehdä heti kivun sallimissa rajoissa. Ja näin tein.

Sitten taas työssäni ohjeisten ihmisiä, joille samansuuntaisia on tehty, niin he eivät pysty vielä parin viikon päästäkään varaamaan sille jalalle kunnolla tai se varaaminen on jopa kielletty (korjattu kierukkaa ym. settiä). Eli "sama" leikkaus, mutta täysin eri tie kuntoutukseen niin aikataulujen kuin tekemisten/tekemättä jättämistenkin osalta.

Tuossapa tuo suurin syy siihen, miksi se kysely kannattaa esittää sille leikanneelle lääkärille ja uskoa hänen puheitaan hyvin pitkälti. Mikäli ottaa ohjeen sieltä ja toisen täältä, niin ketä sitten syytetään/kiitetään jos homma ei toimikaan/etenee helvatan hyvin? Jossei muuta, niin ainakin kannattaa uskoa tosissaan kaikki rajoitukset varausten, liikerajoitusten ym. osalta ja jos niitä ei ole, niin sitten kannattaa kuunnella sitä kroppaa ja edetä sen mukaan.

 

[DrPhil]

Omat kokemukseni polvileikkauksesta (tähystyksessä kierukasta riekale pois) oli sellaset, että näin sen ortopedin/kirurgin kerran ja se ainoa kerta oli leikkaus itse. Kotiin tuli A4-lappu kuntoutusohje, jossa todettiin jotain yleistä tyyliin "3.n viikon jälkeen aloitetaan liikunta asteittain". Kaikkea sai kuulemma tehdä paitsi että hoitsu kyllä kehotti alottamaan varovasti ettei lähde turpoamaan (eli saa ja ei saa). Tämä on kunnallisen puolen liukuhihnatoimintaa, jossa puretaan leikkausjonoja. Ei siellä paljon ortopediltä kysellä. Yritin tivata jotain kunnon ohjeita hoitsuilta ennen kotiutusta, mutta kaikilla oli eri neuvot ja mielipiteet ja ne oli muutenkin ympäripyöreitä. Osastohoitaja voi olla siellä ensimmäistä viikkoa ja vaikka olisi pitkäkin kokemus, ei hän osallistu asiakkaiden urheiluharrastuksiin, jolloin kaikki tietämys asiasta jää kehittymättä. Jos joku treenaa polvensa paskaksi aloittamalla liian aikaisin vaikka kyykkyt, potilas todennäköisesti hakeutuu terveyskeskukseen tai työpaikkalääkärille hoitamaan sitä.

Itse menin suosiolla yksityiselle urheilufyssarille, jonka erityisalaa on polvileikkauskuntoutus. Sieltä alkoi tulla sitten tarkempia neuvoja liittyen mm. urheiluharrastuksiin. Varmaan todellisuudessa nuo toipumisajat on yksilökohtaisia ja siksi varmaa aikarajaa ei voida edes antaa.

 

[zuzk]

Onko kellään ollut polvien kanssa enemmänkin ongelmaa ja tarvinnut useampaa leikkausta? Itsellä polvikierukka leikattiin ekan kerran kesällä 2011 ja muutama viikko leikkauksen jälkeen keppi luisti alta ja koko painolla pystysuoraan polven päälle rysähdin. Tästä seurasi reilun vuoden päästä uusi leikkaus, jossa koljattiin luukuolio. Tämän leikkauksen toipuminen meni hyvin, mutta polvi ei parantunut kunnolla kivuttomaksi ollenkaan ja useiden magneettikuvien jälkeen polvi avattiin kolmannen kerran reilu pari viikkoa sitte ja kierukka laitettiin paikoilleen ja eturistiside tehtiin uusiks.
Olin TODELLA onnellinen nämä pari viikkoa koska jalka tuntui erittäin hyvältä ja pystyin hyvin jumppaamaan ja taivuttamaan polvea. Toivoin, että leikkaus olisi polven osalta viimeiseni kunnes eilen kaveri piti mulle ovea auki että pääsin ulos ja, jälleen, keppi luisti alta ja tärähdin kyljelleni. Mielestäni kiertovääntöä ei tullut. Koko eilinen päivä meni poratessa ja miettiessä miten yksi sekunti voi pilata toipumisen ja saattaa mut taas tähän epävarmaan tilanteeseen polven osalta, missä oon eläny viimesen kolme vuotta. Oon ollu viime leikkauksen jälkeen niin varovainen ja katsonut aina maahan kun kävellessä asetan keppiä uuteen paikkaan.. En pysty tällä hetkellä miettimään muuta kuin että TOIVOTTAVASTI mitään ei revennyt tuolla polvessa. Huomiseksi sain kirurgille soittoajan, mutta mua hävettää ihan vitusti kertoa, että kaaduin taas. :( antaisin mitä vaan että voisin elää eilisen uudestaan ja pysyä pystyssä...

 

[ophidian]

Mulla on leikattu kolmesti oikea polvi ja viimeisimmän (v. 2012) yhteydessä avattiin myös vasen jalka koska oikeasta ei voinut enää ottaa enempää siirteitä (tehtiin siis tuplavahtisteiset ristisiteet sun muut hässäkät ja laitettiin tuplakiinnityksillä kiinni jne.). Mulle sanottiin ihan suoraan, etten koskaan enää juokse (mikä ei nyt mua kyllä haittaa, rasitusastmaatikkona juoksu ei ole koskaan ollut mun juttuni) ja ettei tosta jalasta koskaan enään tuu hyvää, normaalia jne. ja kovat salitreenit kuulemma voin unohtaa kokonaan. No, meni sen 3kk leikkauksesta (joo, aika helvetin pitkään) niin otin itteäni niskasta kiinni ja painelin salille. Fysioterapiassakin ravasin kyllä aika pitkään. Alotin varovaisesti kyykkäilyt sun muut. Nyt sitä kyykkäilläänkin niinkun raivotautinen ja treenaan kovempaa kuin ikinä. Leikkelyn takia toi vasen jalka kiertyy ihan snadisti ulospäin verrattuna vasempaan, mut ei se menoa haittaa. Kyl on fyssari ollu ihmeissään.

Noi kuntoutusajat on tosiaan ihan yksilöllisiä. Toiset toipuu paremmin kun toiset. Ja noita mielipiteitä parantumisesta on niin monta kun on leikkaavia lääkäreitäkin.

zuzk; voi perkele, toivotaan nyt parasta ja pelätään pahinta ettei nyt vaan ois menny uudelleen hajalle! Otat nyt ihan rauhassa ja varovaisesti. Ja vahingoillehan ei voi mitään.
Niitä sattuu kaikille. Muistat nyt vaan ton kolmen K:n kultaisen säännön. Kylmä - Koho - Kompressio. Tsemppiä hirmuisesti!