"Puskaradiosta" kuultua...
Ei sinne polliisiksi välttämättä mennä sen suuren kutsumuksen takia. Nämä "kutsumus" -tyypit, no joo, jätämpä hämmentämättä... Voihan valtion leipiin mennä myös senkin takia, että on vittuuntunut 8h päivässä tehdastyöhön, jatkuvaan irtisanomisuhkaan ja saman pöydän ääressä istumiseen joka ikinen päivä. Valtion palkka on pieni, mutta se tulee JOKA 15. päivä, vielä ei ole jäänyt kertaakaan tulematta... Ei se suuri palkka, vaan ne pienet menot... Ainakin maaseudulla (kehä kolmosen ulkopuolella) pärjääpi ihan kivasti. Virka ei lähde alta, ellei itse hölmöile. Vuorotyö on perseestä, mutta viikolla saa nauttia vapaista, treenata, ulkoilla tai ottaa vaikka perseet. Vuorotyö ei sovi läheskään kaikille, stoppi voi tulla eteen ihan milloin vaan...
Ihmiskuonaa, vai mitenkä sen nyt nätisti ilmaisisi, näkee ja tuntee, mutta pöydän voi lakaista vuoron jälkeen tyhjäksi. Eli sen puukko-, ase-, kroppa-, ja juoppokeikan jälkeen voi unhoittaa koko paskan ja mennä treffaamaan nukkumattia, harrastamaan seksiä, tai vääntämään kunnon treenin. Tosin 2 viikkoa vanhan sateenkaaren värisen raadon rektaalilämmön ottamisen jälkeen saattaa tarvita jopa viskipaukkua.
Niihin, joilla on enemmän ryönää olkäpäillä (pl. alipäällystö), kannattaa pitää riittävän suuri hajurako, säästyy ylimääräiseltä sonnalta. Päällystö ei tiedä oikeasta työn teosta **ttuakaan!
Pienessäkään piirissä ei saa kyrvän mainetta, ellei sitä itse halua. Ihmisten kanssa pitää pystyä tulemaan toimeen, AINA! Asiaan kuuluu, että kaikki tulee avautumaan jostain putkareissusta, joka on tapahtunut vuonna miekka ja perse... Kyttä on kyttä 24/7, halusi sitä tai ei! Mikä taas toisaalta saattaa osoittaa kansalaisilta jonkinasteista luottamusta (mutua!).
Tämä edellä kerrottu positiivisuus saattaa tietysti osin johtua vain vajaan kuuden vuoden valtiohallinnon kokemuksesta.
Tässäpä sitä "kuultua" tarinaa rivikytän arjesta ja työhön suhtautumisesta. Kannattaa katsoa syvälle peiliin ennen leikkiin lähtöä...