hirvikolari
Party all the time
- Liittynyt
- 6.12.2005
- Viestejä
- 953
Kai voisi sanoa, että silmäni poikkeavat normaalista. Vasemman silmän diopterit ovat kai -12 tai -13, en muista edes. Oikea silmä on paljon normaalimpi, -5.25.
Lisäksi lapsena vasen silmäni katsoi kieroon, mutta onneksi se leikattiin ennen koulua. Muutenkin pullonpohjilla meinasi joutua koulun silmätikuksi, kieroon katsominen olisi todennäköisesti kruunannut kaiken. Nyt oli pientä ongelmaa koulussa jo noiden kanssa, mutta ei mitään mistä aloitteleva judoka ei olisi selviytynyt. :D
Varsinaiseksi vammaksi en nyt osaa huonoa näköä mieltää, kun olen sen kanssa elänyt koko elämäni ja se tuntuu osalta minua. Ongelmia tämä kyllä tuottaa ihan reilulla kädellä. Vasen silmäni on nyt ollut käytännössä koko elämäni toimettomana, koska silmieni tasoero on niin huima ettei jostain syystä edes tarpeeksi tehokkaat lasit auta vasenta silmää toimimaan normaalisti. Vasen silmäni on niinsanotusti laiska. Lisäksi nykyajan kevyillä kehyksillä tuollainen diopteriero vetäisi rillit aivan vinoon, koska toisesta linssistä tulisi lekurin mukaan liian painava.
Tuo vasemman ja oikean silmän huima ero asettaa aikalailla rajoitteita. Haluaisin käydä leikkauttamassa oikean silmäni laser-leikkauksella, mutta kohdallani riskit tuplaantuvat. Mitä jos leikkaus epäonnistuukin? Mitä jos näkö lähtee ja minulla on jäljellä vain täysin surkea vasen silmäni? Tiedän riskien olevan pienet, mutta kyllähän se vähän jännittää.
Yleensäkin "puusilmäisyydestä" on yllättävän iso haitta, varsinkin harrastustoiminnalle. Itsepuolustuslajit, uimassa käyminen ja vaikkapa kuntosalilla käynti vaikeutuu huomattavasti kun käyttää silmälaseja. Tietenkin piilolasit ovat hyvä vaihtoehto, mutta on niissäkin oma show'nsa.
Jos mietitään aikuisiän "normaalielämää" niin kyllä näöstäni on sielläkin haittaa. Aurinkolasien ostaminenkin vaikeutuu huomattavasti lasien takia, siistit mallit jäävät auttamatta hyllyyn. Itsetuntoon nuo lasit vaikuttavat varmasti, vaikka vain vähäsen. Silmälasit harvoin ainakaan komistavat ketään ja olenkin mielestäni (jos mahdollista?) paremman näköinen ilman laseja. Lisäksi lasit tuntuvat vieläkin 20vuoden käytön jälkeen ikäviltä päässä. Niin ja jostain syystä vasen silmäni menee tosi helposti kiinni, enkä huomaa sitä. Näytän aika usein kuvissa entistä viisaammalta kun isken silmää.
Johtopäätöksenä kaikkeen tähän, olen päättänyt mennä silmäleikkaukseen ja korjauttaa lääkärini suosituksesta vain oikean silmäni. Siihen sisältyy riskinsä mutta niin sisältyy kaikkeen. Täytyy vain nyt käydä lääkärissä katsomassa olisiko näön kehittyminen (parantunut n. diopterin 15v-20v välillä) pysähtynyt, että kannattaisi alkaa leikkaamaan. Että ei muuta kuin "veitsen alle".
Ainiin onhan tästä etujakin, oikean silmän näkökenttä on isontunut normaalista.
Lisäksi lapsena vasen silmäni katsoi kieroon, mutta onneksi se leikattiin ennen koulua. Muutenkin pullonpohjilla meinasi joutua koulun silmätikuksi, kieroon katsominen olisi todennäköisesti kruunannut kaiken. Nyt oli pientä ongelmaa koulussa jo noiden kanssa, mutta ei mitään mistä aloitteleva judoka ei olisi selviytynyt. :D
Varsinaiseksi vammaksi en nyt osaa huonoa näköä mieltää, kun olen sen kanssa elänyt koko elämäni ja se tuntuu osalta minua. Ongelmia tämä kyllä tuottaa ihan reilulla kädellä. Vasen silmäni on nyt ollut käytännössä koko elämäni toimettomana, koska silmieni tasoero on niin huima ettei jostain syystä edes tarpeeksi tehokkaat lasit auta vasenta silmää toimimaan normaalisti. Vasen silmäni on niinsanotusti laiska. Lisäksi nykyajan kevyillä kehyksillä tuollainen diopteriero vetäisi rillit aivan vinoon, koska toisesta linssistä tulisi lekurin mukaan liian painava.
Tuo vasemman ja oikean silmän huima ero asettaa aikalailla rajoitteita. Haluaisin käydä leikkauttamassa oikean silmäni laser-leikkauksella, mutta kohdallani riskit tuplaantuvat. Mitä jos leikkaus epäonnistuukin? Mitä jos näkö lähtee ja minulla on jäljellä vain täysin surkea vasen silmäni? Tiedän riskien olevan pienet, mutta kyllähän se vähän jännittää.
Yleensäkin "puusilmäisyydestä" on yllättävän iso haitta, varsinkin harrastustoiminnalle. Itsepuolustuslajit, uimassa käyminen ja vaikkapa kuntosalilla käynti vaikeutuu huomattavasti kun käyttää silmälaseja. Tietenkin piilolasit ovat hyvä vaihtoehto, mutta on niissäkin oma show'nsa.
Jos mietitään aikuisiän "normaalielämää" niin kyllä näöstäni on sielläkin haittaa. Aurinkolasien ostaminenkin vaikeutuu huomattavasti lasien takia, siistit mallit jäävät auttamatta hyllyyn. Itsetuntoon nuo lasit vaikuttavat varmasti, vaikka vain vähäsen. Silmälasit harvoin ainakaan komistavat ketään ja olenkin mielestäni (jos mahdollista?) paremman näköinen ilman laseja. Lisäksi lasit tuntuvat vieläkin 20vuoden käytön jälkeen ikäviltä päässä. Niin ja jostain syystä vasen silmäni menee tosi helposti kiinni, enkä huomaa sitä. Näytän aika usein kuvissa entistä viisaammalta kun isken silmää.
Johtopäätöksenä kaikkeen tähän, olen päättänyt mennä silmäleikkaukseen ja korjauttaa lääkärini suosituksesta vain oikean silmäni. Siihen sisältyy riskinsä mutta niin sisältyy kaikkeen. Täytyy vain nyt käydä lääkärissä katsomassa olisiko näön kehittyminen (parantunut n. diopterin 15v-20v välillä) pysähtynyt, että kannattaisi alkaa leikkaamaan. Että ei muuta kuin "veitsen alle".
Ainiin onhan tästä etujakin, oikean silmän näkökenttä on isontunut normaalista.