Pohjois-Korea

P-Korea on Kiinalle se känniääliökaveri, joka aina menee baarissa aukomaan päätään ja koittaa vetää kaverit tappeluun apuun. 100% Kiina katsoo sopivasti muualle tai korkeintaan paheksuu. Jos P-Korea kapitalistisoituu, niin se on Kiinalle vain hyvä juttu. Saa myytyä enemmän muovikrääsää.
 
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Kiinalle P-Korea-suhteet ovat hyvä pelinappula, E-Korealle ja Japanille ja sitä kautta jenkeille P-K o ikuinen murheenkryyni nimittäin.
 
Hämmentävää, ettei se kone ole vanha kunnon linnunpönttö-Mäc. Jonka hänen isänsä on keksinyt, ennen kuin ilkeät kapitalistisiat kopioivat sen.
 
Kiina rupee olemaan kanssa kuulema aika kypsä. Jossain Kiinan valtiollisessa tv uutisissa oli "PK ei ole hyvä kumppani Kiinan kasvun ja talouden kannalta" yms. Ja Kiinassa kuulema närästää kanssa, kun poika ei ole käynyt Kiinassa "juttelemassa" kuten isänsä ja edeltäjänsä.
 
Yleisimpiä ajatuksia tämän koomisen farssin lopettamiseksi, ovat joko hyökkäys Pohjois-Koreaan tai odottaminen (koska todennäköisesti mitään sotaa ei kuitenkaan loppujen lopuksi tule). Haastan jengiä pohtimaan, että mikä olisi diplomaattinen ratkaisu saada nämä jännitteet ja uhkailut loppumaan? Onko mitään ratkaisuja? Viime vuosikymmenen aikana oli kuumia hetkiä ja pieniä kahakoitakin, mutta selkeästi myös hyviä hetkiä, jolloin Koreoiden välit lähentyivät ennennäkemättömän paljon... pitkässä juoksussa tarkasteltuna viimeiset 20 vuotta on menty soutaa/huopaa-tyylillä eli tilapäinen sopu ei olisi mikään uusi juttu.
 
Haastan...

Odottaminen olisi luultavasti toimivin ratkaisu jos öljyhana menisi samalla kiinni. Ainut vain, että tässä ratkaisussa pohjoiskorean kansa kärsisi suunnattomasti. Ainahan voisi toki lähettää Reissu-Maran sopimaan juttuja, tarjoamaan viljaa, öljyä ja yhteisyrityksiä tuuppien samalla pehmeällä voimalla maata kohti sateenkaarenvärejä.

Sotilaallinen ratkaisu taitaa toimia vain jos Kiina hoitaa homman, mutta silloinkin kansa kärsii ihan perkeleesti.
 
Jostain muistan lukeneeni selonteon, jossa on todettu, ettei Pohjois-Koreaa ole mahdollista aseellisesti valloittaa. Väkilukuun nähden liian suuri armeija, tunneliverkostot, sekä tragikoomisiin mittakaavoihin kasvanut fanaattisuus pitävät tästä huolen. Ilmeisesti ainoa keino on odottaa utopian kaatuminen omaan mahdottomuuteensa, tai "strateginen hyökkäys" isoin pommein. Kenties vähemmän brutaali tapa olisi saada jollain keinoin kylvettyä tietoisuuden siemen kansaan, mutta tuskin he uskoisivat avointa internettiä, vaikka sellainen heille jollain keinoin saataisiin tarjottua.
 
Jos etelä-korea on se johtavassa asemassa oleva, eli tarkotin siis lähinnä että yksi iso etelä-korea.

Tuskin niin tulee muutamaan vuosikymmeneen käymään. Etelä-Korean talous siinä ainoastaan kärisisi, kun pitäisi ruokkia nälänhädässä olevia pohjois-korealaisia.
 
Jostain muistan lukeneeni selonteon, jossa on todettu, ettei Pohjois-Koreaa ole mahdollista aseellisesti valloittaa. Väkilukuun nähden liian suuri armeija, tunneliverkostot, sekä tragikoomisiin mittakaavoihin kasvanut fanaattisuus pitävät tästä huolen. Ilmeisesti ainoa keino on odottaa utopian kaatuminen omaan mahdottomuuteensa, tai "strateginen hyökkäys" isoin pommein. Kenties vähemmän brutaali tapa olisi saada jollain keinoin kylvettyä tietoisuuden siemen kansaan, mutta tuskin he uskoisivat avointa internettiä, vaikka sellainen heille jollain keinoin saataisiin tarjottua.

Oli Irakillakin yksi maailman suurimmista aikanaan. Mutta todellista taistelukykyä ja -tahtoa sieltä löytyi vain parista eliitti-divisioonasta, kun muut antauituivat joukolla heti ensimmäisen ilmaiskun tai tykistökeskityksen jälkeen.
Syrialla on myös sotilaiden ja kaluston lukumäärällä massiivinen armeija, mutta siellä ei meinata pärjätä parhaillaan edes pienelle ryysyläiskapinalle saatikka Israelille.

Pohjois-Korean armeijassa nähdään nälkää ja eletään kurjuudessa, joten motivaatio voi olla aika alhaalla, jos alkaa näyttää siltä ettei Kim olekaan sotilaallinen nero ja voittaja.
Korean sodassa Pohjois-Korean joukot jyrättiin, vaikka tuo oli vielä aikaa, kun sotilaallinen tasapaino suosi Pohjois-Koreaa, sillä oli mahtavia liittolaisia eikä kommunismin epäonnistuminen ollut vielä kaikille yhtä selvää kuin tänäpäivänä.
 
Yksi ongelma maahyökkäyksen kanssa on se että kukaan ei voi tietää varmasti, mitä vastaan tulee, eikä Kim Jong varmaan ihan kauheesti kattele kansainvälisiä soppareita tai sodan sääntöjä, sieltä voi tulla todella "likaisia" keinoja vastaan. Ja miesvoimaa on jokatapauksessa niin perkeleesti, että omia menee varmasti ja paljon.

Yllättävä isku taktisella ydinlatauksella alueelle, jossa siviilien määrä on mahdollisimman pieni. Perään tekstari Kim Jongin isän keksimään iphoneen, että posteljooni tais erehtyä nyt osoitteesta, pannaanko toinen lähetys suoraan pjonjangiin. Eiköhän toi pelleily loppus siihen.
 
Suurin ongelma sotilaallisen intervention kannalta lienee pohjoiskorean massiivinen tykistö. Siellä on kakskytätuhatta putkea joista suurella osalla kyetään vaikuttamaan suuriin asutuskeskuksiin etelä-koreassa, kuten esimerkiksi souliin. Raketinheittimillä, joita liemee eri lähteiden mukaan n. 1000-1500 yksikköä kyetäänkin sitten vaikuttamaan lähes koko korean niemimaalle.
 
Luuletko, että Etelä-Korea halauisi yhdistyä?

Luulisin, että kyllä. Ovat kuitenkin samaa kansaa ja sukulaisia on paljon rajojen kummallakin puolella. Ja vaikka ero kaikessa onkin suurempi kuin Saksoissa niin aika samoilla urilla olettaisin menon tasautuvan yhdistymisen jälkeen.
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom