- Liittynyt
- 18.6.2004
- Viestejä
- 528
- Ikä
- 40
Yhteiskuntamme yksioikoisuus ei ole kaikille voimavara. On olemassa selkeä kaavamainen elämänkulku johon jokaisen pitää yrittää päästä, ja pysytellä mukana. Vallitsevan ihanteen puolustajien mukaan suomessa on jokaisella onnen avaimet käsissään. Jokainen voi esimerkiksi kouluttautua miksi haluaa. Tämä on lähtökohtaisesti totta, mutta yhteiskuntamme oravanpyörä kulkee vaan monelle liian nopealla vauhdilla.
Paineet alkavat jo lapsena ja kestävät läpi elämän, suurin taistelu väliinputoamisriskin takia käydään kuitenkin nuorella aikuisiällä. Yhteiskuntaamme vahvasti sulautunut kaava on tuttu:
Lapsena aloitamme peruskoulun. Ja lapsenahan on menestyttävä jotta mahdollinen jatko-opiskelu paikka varmistuu. Tämän jälkeen suoritetaan Ammattikoulu/Lukio -> mahdollinen armeija/siviilipalvelus-> jatko-opiskelut -> päästään työelämään -> eläkkeelle -> jonka jälkeen tuleekin vanhuus-> jota seuraa lopulta kuolema. Olet suorittanut tehtäväsi yhteiskuntamme jäsenenä.
Tähän jatkumoon voidaan lisätä mahdollisena optioina esim. perheenperustaminen, joka on oikeaoppisesti suoritettava kun olemme päässeet työelämään jotta on tarpeeksi rahaa rakastaa. Optioita ovat myös mm. talonrakentaminen, mitkä aikaisemmin rakennettiin yhdessä kylänisäntien kesken, mutta nykyisin omasta kodista haaveilevat saavat maksaa siitä lopunelämänsä, koska kaikenlainen talkoohenki on kuollut. Pitää siis varoa mitä elämältään toivoo.
Oliko ennen helpompaa? Vastaus ei ole yksiselitteinen. Sodan jälkeen elettiin toki pulakautta mutta ainakin yksiasia oli elämänkannalta selkeämpää. Töitä oli jokaiselle miehelle ja naiselle, sekä tarkoitusta jokaiselle päivälle ilman 4vuoden tutkinnon suorittamista. Tänäpäivänä ei työtä tehdäkkään pelkällä kovalla tahdolla ja ahkeralla asenteella ja väliinputoamisen riski on entisaikoja huomattavasti suurempi.
Nykyisin jokaiseen työhön tarvitaan tutkinto, paperilappunen jota kutsutaan tutkintotodistukseksi. Tutkintotodistus sisältää mm. Ammattisanastot Englanniksi ja ruotsiksi, fysiikkaa ja kemiaa sekä muita jokapäiväisessä työssä varmasti ”tarpeellisia” kursseja. Esim. Rekka-autoa työkseen ajavat ovat nykyisin Logistiikan ammattilaisia ja Keikkaroudarit Audiovisuaalisen perustutkinnon suorittaneita Media-Assistentteja. Ei sillä ettei molemmat työt olisi hyviä ja todellakin tarpeellisia, mutta käsitettä ”työ opettaa” ei enää missään tehtävässä tunneta.
Kannattaa siis pysyä länsimaisessa oravanpyörässä mukana, näin olet mallikelpoinen kansalainen ja kanssaihmisetkin pitävät sinusta. Entäs jos vauhti on liian kova ja voimavarat syystä tai toisesta tuntuvat ehtyvän? silloin tipahdat kyydistä ja sinusta tulee ulkopuolinen sekä sosiaalisesti paheksuttava tapaus. Eipä mielestäni olekaan siis ihme että tilastollisesti esimerkiksi masennus ja erilaiset ahdistuneisuuden häiriöt ovat erityisesti nuorten aikuisten ongelmia.
Paineet alkavat jo lapsena ja kestävät läpi elämän, suurin taistelu väliinputoamisriskin takia käydään kuitenkin nuorella aikuisiällä. Yhteiskuntaamme vahvasti sulautunut kaava on tuttu:
Lapsena aloitamme peruskoulun. Ja lapsenahan on menestyttävä jotta mahdollinen jatko-opiskelu paikka varmistuu. Tämän jälkeen suoritetaan Ammattikoulu/Lukio -> mahdollinen armeija/siviilipalvelus-> jatko-opiskelut -> päästään työelämään -> eläkkeelle -> jonka jälkeen tuleekin vanhuus-> jota seuraa lopulta kuolema. Olet suorittanut tehtäväsi yhteiskuntamme jäsenenä.
Tähän jatkumoon voidaan lisätä mahdollisena optioina esim. perheenperustaminen, joka on oikeaoppisesti suoritettava kun olemme päässeet työelämään jotta on tarpeeksi rahaa rakastaa. Optioita ovat myös mm. talonrakentaminen, mitkä aikaisemmin rakennettiin yhdessä kylänisäntien kesken, mutta nykyisin omasta kodista haaveilevat saavat maksaa siitä lopunelämänsä, koska kaikenlainen talkoohenki on kuollut. Pitää siis varoa mitä elämältään toivoo.
Oliko ennen helpompaa? Vastaus ei ole yksiselitteinen. Sodan jälkeen elettiin toki pulakautta mutta ainakin yksiasia oli elämänkannalta selkeämpää. Töitä oli jokaiselle miehelle ja naiselle, sekä tarkoitusta jokaiselle päivälle ilman 4vuoden tutkinnon suorittamista. Tänäpäivänä ei työtä tehdäkkään pelkällä kovalla tahdolla ja ahkeralla asenteella ja väliinputoamisen riski on entisaikoja huomattavasti suurempi.
Nykyisin jokaiseen työhön tarvitaan tutkinto, paperilappunen jota kutsutaan tutkintotodistukseksi. Tutkintotodistus sisältää mm. Ammattisanastot Englanniksi ja ruotsiksi, fysiikkaa ja kemiaa sekä muita jokapäiväisessä työssä varmasti ”tarpeellisia” kursseja. Esim. Rekka-autoa työkseen ajavat ovat nykyisin Logistiikan ammattilaisia ja Keikkaroudarit Audiovisuaalisen perustutkinnon suorittaneita Media-Assistentteja. Ei sillä ettei molemmat työt olisi hyviä ja todellakin tarpeellisia, mutta käsitettä ”työ opettaa” ei enää missään tehtävässä tunneta.
Kannattaa siis pysyä länsimaisessa oravanpyörässä mukana, näin olet mallikelpoinen kansalainen ja kanssaihmisetkin pitävät sinusta. Entäs jos vauhti on liian kova ja voimavarat syystä tai toisesta tuntuvat ehtyvän? silloin tipahdat kyydistä ja sinusta tulee ulkopuolinen sekä sosiaalisesti paheksuttava tapaus. Eipä mielestäni olekaan siis ihme että tilastollisesti esimerkiksi masennus ja erilaiset ahdistuneisuuden häiriöt ovat erityisesti nuorten aikuisten ongelmia.