- Liittynyt
- 1.5.2004
- Viestejä
- 1 446
- Ikä
- 41
Mulla oli pienenä kamalat hörökorvat ja sain niistä kuulla erittäin paljon ikätovereiltaja vähän vanhemmiltakin. Kun sitten vanhemmat ymmärsivät ongelman niin nuo leikattiin joskus ala-asteen loppupuolella. No eipä tuosta liiemmin hyötyä ollut. No pidin sitten typerää tukkamallia pitkään ku inhosin korviani ja pelkäsin muiden kommentteja. Menin sitten armeijaan ja sinä aikana noita korvia oppi sietämään jotenkin vaikka aina ne inhotti joten menin taas lääkärille puhumaan asiasta ja eikun leikkaukseen. No taas pikkaisen parempi mutta pidin edelleen pitkiä hiuksia enkä halunnut nähdä korviani. Vuonna 2006 asia vaivasi taas mieltä kun tuo pitkä tukka malli ei ollut yhtään mieleen. Tällä kertaa menin asiaan kunnolla perehtyneelle plastiikka kirurgille joka sitten leikkasi korvat. Kertoi kyllä samalla että joillakin nuo korvat ovat erittäin ongelmalliset kun tahtovat palata aikaa myöten höröttämään. Liki 2k€ siinä meni kaikenkaikkiaan mutta nyt olen jo aika tyytyväinen korviini. Ne eivät ole mitenkään täydelliset eivätkä pään myöteiset mutta ne ovat ok. Myös hiusmalli lyheni siiliin enkä tunne itseäni typerän näköiseksi. Tämä oli itselleni ainakin iso asia saada kuntoon ja pois mielestä. Jotkut ovat tyytyväisiä vikoihinsa ja pystyvät elämään niiden kanssa kun taas toisten elämä kärsii niiden takia joten hyväksyn tietyissä rajoissa nuo leikkaukset.