Plastiikkakirurgia

[Indica]

mä myös liikun kauneuskirurgiassa samaten hyvin hyväksyvällä linjalla. Jokaisella ihmisellä on tarve tulla halutuksi, ihailluksi, tuntea itsensä arvokkaaksi ja kauniiksi / komeaksi. Moni ihminen vaan ei ole, eikä koskaan tule olemaan mitään näistä, ja se ei ole itsetuntokysymys. Se on suurta hurskastelua väittää niin, että kun itsetunto saa ihmiset näkemään sun kuoren läpi ja silleen..

Ei saa. Se on aivan se ja sama millanen ego sulla on jos olet varsin vastenmielisen näkönen noin niinkuin muuten. Sensijaan, jos samalle rumalle ihmiselle annettaisiin tilaisuus muuttua kuin taikaiskusta hottikseksi, muuttuisi itsetuntokin samalla, koska muut ihmiset eivät alitajuisesti suhtautuisi torjuvasti rumempaan kanssahenkilöön. Asiakaspalveluammateissa jopa ulkonäkö on, ei pelkästään noloa ja valtava haitta työssä, vaan myös varsin suuri este työllistymiselle. Esimerkiksi juttelin tässä taannoin vaatekaupan (=tänään) myyjätytön kanssa, ja hän oli ehkä söpöintä mitä mä olen nähnyt koskaan, yleensäkin alalla hyvin useat työntekijät ovat kauniita ihmisiä. Mikä todennäköisyys muuten mukavalla, mutta helvetillisen rumalla ihmisellä on työllistyä? haastattelijallekin ulkoinen olemus kävelee ensimmäisenä vastaan, ja helposti ne suosii niitä nätimpiä.

Toinen mikä tässä ulkonäköhommassa on tärkeää, ammatillisen elämän lisäksi, on sosiaaliset suhteet, ja niiden kärsiminen omasta rumuudesta. On nimittäin valtavan paljon helpompi tavata se elämänsä nainen, jos muistuttaa Rafael Nadalia, kun jos muistuttaa ircgallerian CSkimmoa. Ystäviäkin useimmiten ok-näteillä ihmisillä on moninverroin verrattuna vastenmielisen valjuihin ja tunkeilevan rumiin pizzanaamoihin. Ja mikä elämässä on arvokkaampaa kuin oma onnellisuus? jota imo ei voi oikein saavuttaa, jos joltain ominaisuudeltaan ei vastaa mitään tasoa, vaan on täysin epäonnistunut yksilö. On se sitten sitä, että on tavattoman idiootti, köyhä, lihava, ruma jne. Jokatapauksessa komeana tai kauniina, kohtuullisen varakkaana ja hyväkuntoisena on paljon onnellisempi.

Ja kun muistetaan, että elämä oikein rumia ihmisiä potkii päähän monesti tavoilla, mitä kukaan normaali ihminen, jolla on seksielämää, töitä, hyvä esiintymiskyky, hunajainen ääni ja paljon sosiaalista elämää ja kavereita, ei voi ymmärtää ikinä, olisi se todella kaksinaismoralistista yrittää kieltää toisilta sitä mitä itsellä on, eli kohtuullista--hyvää--loistavaa whatever ulkomuotoa.

Mä hyväksyn itse sen vuoksi kauneuskirurgian, kun tiedän miten valtavan tärkeää on olla hyvännäköinen nykyään (=toki varmasti on ollut aina) ja miten paljon se vaikuttaa omaan elämässä menestymiseen, ja parisuhteisiin, mä en halua kieltää muilta moralistisista syistä jotain mikä niillekin voisi kuulua.

Sitten loppukaneettina tämä omalehmäojassa kommentti: mä mielestäni olen itse kompetentti puhumaan tästä aiheesta, mulla on ollut todella huonossa kunnossa iho, ja mä olen kohdannut sen takia erittäin näkyvää ja avointa halveksuntaa ja kaikkia luonnonoikkujuttuja ja vittuiluita. Mä olen lääkkeillä parantunut aivan 100%, arpia on jäljellä, eikä mun kasvot sentakia ole koskaan ilman plastiikkakirurgia sellaiset, että voisin hyväksyä ne. Senlisäksi mä nyt muutenkin pidän itseäni vastenmielisen näköisenä, vaikka mua kyllä sitten vastakkaisen sukupuolen edustajat on kehuneetkin joskus tosi söpöksi;), mutta mä kyllä itse olen aikeissa mennä teettämään kasvoihin arpien hiontaa, ja ehkä jotain muuta kevytta muokkausta. Mun elämänlaatu kärsi silloin paljon, kun näytin sianperseestä revityltä, jos saa rumasti asian ilmaista, mä tiedän miltä tuntuu jos on omassa pärstässä valitettavaa ja paljon, mä toki nykyään liikun ihan normaalilla, tosin läheltäkatsottuna jonkinverran arpeutuneella naamalla, enkä pientä kasvojenkohotustakaan mahdottomana ajatuksena pidä.

Senlisäksi, koko moralismi aiheesta on ihan typerää, se on jokaisen ihan oma asia, haluaako kenties parantaa elämänlaatuaan sillä, että parannuttaa valtavasti ulkoista olemustaan, vai kenties sillä, että ostaa Nissan Skylinen ja parantaa itsetuntoaukkoaan hienolla autolla (=olettamus: ei ole autoharrastaja tai muu teknokraatti, vaan haluaa näyttää muille)

Tietenkin, jos itse valita saisi, näyttäisin enemmän tältä uudenseelannin lahjalta maailman elokuvataiteelle, eli russell crowelta, tai sitten just tenniksen puolelta nadalilta tai baghdatikselta, toki reilusti isommilla lihaksilla.

Ihmisyyteen imo kuuluu tietty tekopyhyys, lähinnä sisäisenkauneuden ja itsetunnon merkityksestä puhuu ne kohtuu hotit ihmiset, joilla on kohtuu viiva älyttömän hotit puolisot, enpä tunne ketään rumaa hiihtelijää, joka olisi samaa mieltä. Rumat ihmiset eivät kyllä tässä asiassa taida saada ääntäsä kuuluviin.

 

[essi]

Minun mielestä tässäkin asiassa on hyvä käyttää maalaisjärkeä. Ymmärrän täysin että jos ulkonäkö on oikeasti jotenkin poikkeava tai huomiota herättävä että sitä muutetaan. Maailma on julmapaikka ja on todella paljon helpompi pärjätä jos et ole ihan oikeasti ns. ruma.
Itse en vain ymmärrä miksi ihan normi näköiset leikkelevät itseään tai että itsetunto olisi siitä kiinni onko tissit a vai c kuppia. Asia kuulostaa minusta vähän oudolta, mutta eipä toisten tekemiset ole minulta pois, jokaisella on oikeus tehdä kropallaan mitä haluaa.
Itse olen ihan tavallisen näköinen, kai minustakin voisi saada paremman näköisen veitsellä mutta koska omat silmät kestävät sen mitä peilistä näkyy eikä mieskään ole vielä pyytänyt pistämään päähän paperipussia ennen seksiä, niin miksi vaivautua.
Lisääntyvä ikä on lisäksi aika armollinen, ulkonäkö ei vaan ole enään niin tärkeä kuin vielä pari kymppisenä jolloin olisi ollut ihan hirveää mennä ulos ilman tunnin puunausta ja hiusten laittoa. Nyt menen ihan helposti kauppaan naama al natural ja tukka ponnarilla.

 

[Kuki]

Mä olen sitä mieltä, että jos joku tuntee olonsa paremmaksi kun saa fiksattua nenän, hampaat, korvat tms kauniimmaksi, niin mikäs siinä. Itsekin olen ajatellut, että jos naama joskus 50 tietämillä alkaa muistuttaa bulldogia ja rahaa on ylimääräistä, niin tottakai voin itseeni satsata ja käydä jotain paikkaa kiristämässä :D
Kuitenkin olen aika kultaisen keskitien kannattaja tässäkin. Esimerkiksi jos olisi rahaa laittaa vaikka rintojen suurentamiseen, niin siltikin laittaisin sen saman rahan mielummin vaikka matkusteluun; onhan näillä nykyisillä pärjännyt tähänkin asti;)
Tuo jenkkiläinen Hurja muodonmuutos-sarja kuului lemppareihini, siinä näki, kuinka tuo ulkomuoto aika tärkeä juttu nyky-yhteiskunnassa tuppaa olemaan.

 

[kimmo2543]

Mielessä on käynyt,kun tuli tuo keski-iän kriisikin
Fiksattavaa ei paljoa olisi vähän kulmakarvojen nostoa ja nokkaa
terhakkaasti ylöspäin.Painovoimalla on ikävä sivuvaikutus naama alkaa väkisin roikkua.Täytyy kai aloittaa roikkumaan rekissä ylösalaisin.En tiedä jokainen tehköön mitä haluaa...

 

[Maddox]

Jos päteväksi tunnettu plastiikkakirurgi tarjoaisi palveluitaan veloituksetta tai mulle annettaisiin mahdollisuus osallistua tuommoiseen Extreme Makeoverin tyyliseen projektiin, suostuisin oitis. Tässä maailmassa on niin helvetin paljon naamarajoja (näkymättömiä tai ei), että mikäli satut olemaan ruma ja vieläpä nainen, mahdollisuutesi kaikenmoisiin juttuihin aina terveestä ja toimivasta sosiaalisesta kanssakäymisestä työnsaantiin saakka kärsivät väkisinkin.

Olen jättänyt ulkonäköni takia niin monia asioita väliin, että tekee ihan pahaa ajatella niitä lukemattomia tilaisuuksia, joihin olis toisenlaisilla ulkoisilla avuilla siunattuna voinut tarttua ja joiden ansiosta elämä olisi todennäköisesti huomattavasti tyydyttävämpää. Helppohan sitä on jonkun nojatuolipsykologin pitää kirurgin puukkoa perisynnin symbolina ja saarnata kaikkea ylevää itsensä hyväksymisestä sekä sisimmän tärkeydestä, jos itse todellakin on tyytyväinen kuoreensa, eikä ole koskaan kokenut ulkonäkönsä rajoittaneen elämäänsä millään tavalla.

 

[Kuki]

Kun tätä asiaa hieman enemmän pähkäilee, niin ihmetyttää, miksi asia on edelleen melko tabu ja miksi ylipäätään löytyy ihmisiä, joiden mielestä ulkonäön kohentaminen kauneusleikkauksilla on niin väärin? Siinähän loppujen lopuksi ei satuta ketään, jokainen muutenkin päättää mihin omat rahansa laittaa jne. Miksi se on niin ärsyttävää/väärin, kun naapurin Pirkko käy laittamassa silikonit ja vähän rasvaimussa? Tai leikkauttaa silmäluomet ja nenän? Kun se ei keneltäkään kuitenkaan ole pois, niin miksi asia kuitenkin nähdään niin negatiivisena?

 

[Ultimecia]

Mun kanta on aika neutraali. Tai no, en tajua mikä tolkku on korjata sellaista, mikä ei ole rikki; jopa tuossa Hurja muodonmuutos -ohjelmassa oli mielestäni muutama, joka oli "peruskunnoltaan" ihan komea/kaunis, mutta oli rypenyt siinä huonossa itsetunnossa niin kauan, että meni tavallaan ohi mitä normaali stailaus olisi voinut saada aikaan. Siis ihan meikki, hiukset ja pukeutuminen ja "tavallinen ihonhoito" (ei siis tietenkään kaikki, eikä mitkään hammasjutut, että eipä lueta siellä huolimattomasti). Osan puolesta taas ymmärsi oikein hyvin, miksi leikkauksiin haluaa, ja kuten sanottua, mitäs se mulle kuuluu. En katso, että mulla on tarvetta tms. olla edes jotain mieltä muiden itselleen tekemistä tämänkaltaisista päätöksistä.

Sitä en oikein ymmärrä, että otetaan jotkut lihasimplantit. Tossa em. ohjelmassa tosin oli se kunto-osiokin tosi usein, eli opastettiin ruokavalion ja treenin kanssa, mutta joskus tuli se 4D jossa joku homo otti niitä implantteja niin isolla rahalla että olisi saanut salimaksut loppuiäksi koska "ei muuten pärjää homoyhteisössä" vai miten se meni. Luulisi, että salilla olisi voinut niitä miehiäkin tavata.

Itselleni en osaa kuvitella, mitä leikkauttaisin. En nyt millään ehdoton ei -linjallakaan ole, esim. jos silmät menevät Esko Aho 1990 -moodiin niin aivan varmasti käyn korjaamassa. Mutta näillä näkymin en. Ehkä ainoa, mihin suhtaudun jotenkin negatiivisesti on sellaiset leikkaukset, joiden lopputulos voitaisiin saavuttaa esim. liikunnalla. Edelleen jokaisen oma asia, mutta mielestäni se, että ei edes yritä, haluaa kaiken heti eikä ole valmis näkemään mitään vaivaa tai elää maailmassa, jossa kaiken voi ostaa, ei ole viehättävä piirre ihmisessä. En noitakaan hyväksy tai ole hyväksymättä, mutta omaan päähän ei istu.

 

[muska]

Oma suhtautumiseni on neutraali / positiivinen, ennen kaikkea kuitenkin jokaisella on täysi oikeus tehdä ilman minun moralisointejani omalle keholleen mitä tahtoo. Jos jollekin jokin ulkoinen asia on oikeasti todella kipeä ongelma, josta on vielä ehkä kärsittykin jonkin aikaa, niin miksei korjaisi asiaa?

Kuitenkin ajattelen, että ensin olisi syytä miettiä leikkausta huolella ja riippuen tietenkin ongelmasta, olisiko ns. kevyempiäkin keinoja käytössä. Mutta turhaa elämäänsä on pilata jonkin asian vuoksi, joka on mahdollisesti vielä helppo korjata. Varmasti on sitten niitä surullisia tapauksia, missä todellisuuden taju katoaa ja ihminen on jatkuvien leikkausten alla.

Kukapa meistä ei puuttuisi Luojan Luomaan? Keinot ovat vain ehkä erilaiset, mutta eiköhän lähes jokainen parantele luojan luomaa ainakin jollain tavoin. Oman ikääntymisen kannalta en pidä lainkaan mahdottomana, etteikö joskus tulisi otettua esim. jonkinlaisia juonteita täyttäviä ruiskeita tai jotain muuta ”pientä”, eiköhän näistä tule aina vaan enemmän arkipäivää täällä Suomessakin.

 

[shrimp]

mä myös liikun kauneuskirurgiassa samaten hyvin hyväksyvällä linjalla. Jokaisella ihmisellä on tarve tulla halutuksi, ihailluksi, tuntea itsensä arvokkaaksi ja kauniiksi / komeaksi. Moni ihminen vaan ei ole, eikä koskaan tule olemaan mitään näistä, ja se ei ole itsetuntokysymys. Se on suurta hurskastelua väittää niin, että kun itsetunto saa ihmiset näkemään sun kuoren läpi ja silleen..

Juurikin näin! Ihmiset vaa o nii kateellisia sit loppuje lopuks et pitää muitten päätöksiä solvata. Varmast leikkelisin jos oisin iha ältsi ruma. Voi olla että vanhempana joutuukin jos ei halua peitellä itseään ja elää sellasessa häpeässä koko loppu elämäänsä, siis JOS ulkonäössä joku mättää ja pahasti. En nyt mitää turhia leikkauksia ymmärrä, mutta tosiaan niiinkun jo monta kertaa täällä todettu, että jos se tekee ihmisen onnellisemmaksi, niin miksi ei?

 

[Indica]

Meinasin vastata turhankin pitkästi liittyen ihan helvetin paljon ylimenevään perfektionismiin ja ulkonäköongelmiin, mutta mä kiteytän sen nyt lyhyempään ja luettavampaan muotoon:

Elikkästä mä henkilökohtaisesti itse olen aina harkinnut noita plastiikkakirurgisia operaatioita, koska mun (oletettu) huono ulkonäkö on mulle tosi kova paikka ja mulle on jääny aika traumaattinen käsitys omasta itsestä. Mun ulkonäkö on aina ollut meidän piireissä se mistä mua jatkuvasti on nälvitty, ja sen piikkiin mä oon laittanu aina kaikki epäonnistumiset sosiaalisesti. ehkä se on ainoa mistä mua on päässy millää tasolla nälvimään.

Ja mulle kaikenlaiset epäonnistumiset ja ylipäänsä täydellisyyden tavoittelu on ollu ne jutut. taustaa: mä olin lapsena ihan helvetin yliperfektionisti. Mä vihasin ihan kauheasti kaikkea, missä en ollut paras, ja missä en onnistunut kiitettävästi. Jos mä vastasin johonkin ala-asteella väärin ikinä, mä hakkasin itseäni. Mä jos sain alle 9 kokeesta, niin mä hakkasin itseäni. kunnolla siis, niin kovaa ku pystyin.

Isompana tuli jotenkin sellaset muut rangaistukset, kuten syömättömyys moneksi päiväksi ja nukkuminen viikko putkeen kovalla lattialla. Nämä siis jos missään olin ketään toista huonompi, ja sekä jos en menestynyt omiin odotuksiin nähden tarpeeksi hyvin. (eli jos sain alle 9, ja esimerkiksi, kun hävisin pisteellä voittajalle useamman tuhannen osallistujan tietokisassa) (olin nimittäin aikasemmin voittanut saman ison tietokisan sekä taloustietokisan että metsävisan eli kolme eri kisaa).Itseasiassa vitutti niin suunnattomasti, että hakkasin reidet tosi mustelmille, kun hävisin pisteellä voittosijan isossa useamman tuhannen osallistujan tietokilpailussa.

Kuka tahansa muu oisi ollu todella eri reaktioilla liikkeellä, paitsi mä, jolle on aina ollu ihan äärettömän kova paikka olla ketään huonompi yhtään missään, varsinkin missään mikä vaatii älykkyyttä. Siksi mulle on ihan helvetin kova paikka ollu huomata, että sosiaalisessa elämässä, ja naismaailmassa en ole muita parempi, vaan reippaasti päinvastoin, ja itsesyytökseni on helvetilliset, vaikka mä sellaa oon tarkotuksella liennyttänyt tätä vikaa, että mä en koskaan enää pahoinpitele itseäni, enkä nuku lattialla tai mitään. Mä oon tavallaan oppinu hyväksymään sen etten aina voi olla paras, enkä edes hyvä

mulla toisaalta ei koskaan ole minkäänlaista motivaatiota sellaista kohtaan, mitä itse pidän kilpailun ulkopuolisena, eli jotenkin keskivertona touhuna.
Mulle siksi täydellisyyden tavoittelu myös ulkoisesti on luonnollinen osa elämää, en mä sitä tee siksi kylläkään, että se olisi erityisen kivaa, vaa siksi, että vihaan niin paljon olla huono jossain. Siksi suhtaudun todella myötämielisesti myös plastiikkakirurgiaan.
Jos jotain hyvääkin tässä perfektionismissa on, niin ainakin se on ajanut mut ihan eri sfääreihin suorittamisessa, en ikipäivänä oisi ollu niin hyvä koulussa, jos oisin ollu erilainen luonne. Toisaalta onnellisuutta tää ei tuo, päinvastoin takaa sen että onnetomuutta riittää, mutta so not. en mä osaa minkään muunlainen ollakaan. mulle elämässä menestyminen on hirveä imperatiivi, ja teen kyllä helvetisti töitä että myös menestyn.

Siksi kannatan kirurgiaakin. varmasti jollain tasolla menen, kuhan saan varaa siihen. Ja tiedän etukäteen olevani tässä suhteessa todella outo, mutta mä en vaan voi sille mitään, vaikka haluankin olla armelias itselleni, mutta se on tosi integraali osa mua.

Tottakai mä aion olla niin täydellistä lähellä kaikilla elämänalueilla, mitä vaan voin, siksi mä kyllä ainakin arvet hiotutan pois.

e: no nykyään mä kyllä rehellisesti ottaen rankaisen itseäni epäonnistumisista sillä, että en syö karkkia enää, enkä muita herkkuja, enkä syökään ennenku kauppakorkeeseen pääsen. Ei kuitenkaan enää mitään vakavaa, vaikka mun täydellisyyden pakkomielteinen tavoittelu olikin ala-asteikäisenä ihan täysin kipeetä ja myöhemminkin se on hallinnu mun elämää. En usko muutamia virheitä antavani ikinä itselleni anteeksi.

e2: Mä siis en enää todellakaan ole liian itsekriittinen,mutta se pohjavire kyllä on siellä. Toisaalta ihan hyvä, koska maailmassa on jo liikaa laakereillaan lepääviä, jotka ei oo kiinnostunu ku kaljanjuonnista.

Sanon tän siksi, ettei mua tuomita ihan kajahtaneeksi vatipääksi. mun perfektionismi ei enää vuosiin oo saanu mua rankaisemaan itseäni fyysisesti, joka onkin aika kipeetä touhuu. Onneksi oon selkeesti parantunu;)

 

[0018]

Olisi mielenkiintoista lukea kokemuksia leikkauksista ja saada tietoa plastiikkakirurgeista ja eri sairaalavaihtoehdoista.

Samoilla linjoilla mennään osittain kuin Indica.

Leikkaukseen menemistä vaikeuttaa tällä hetkellä ainakin toimenpiteiden hinnat sekä lähipiirin reaktiot.

 

[Barbie]

Minä nyt kirjoitan tähän ketjuun, vaikka tiedän jo etukäteen, että saan varmasti paljon negatiivisia kommentteja.

Minua jäi askarruttamaan se seikka, että miksi täälläkin haetaan hyväksyntää kauneuskirurgialle tällaisella ”tehdään rumasta normaali että se voisi olla onnellinen ja siksi kauneuskirurgia on OK” –fraasilla? Samalla täältä on löydettävissä tämä toinen perinteinen teesi ”ns. kauniit ihmiset eivät saa tehdä kauneusleikkauksia koska se on VÄÄRIN”. Miksi? Eihän se tosiasia muutu miksikään, että kummassakin tapauksessa ihmisen ihon alle joko asennetaan keinotekoisia osia tai poistetaan jotain ylimääräistä rumentavaa massaa. Leikkaus mikä leikkaus. Erona on ainoastaan se, että jälkimmäisessä tapauksessa lopputulos on upea. Sekö siinä on se kamala asia, se ”upeus”?

Toinen asia, mikä on lähinnä huolestuttavaa, on kauneusleikkausten perusteleminen psykologisilla syillä. Siis tämä, että haetaan leikkauksille oikeutusta, koska ne tekevät muka ihmisen onnelliseksi jollain tavalla. Höpöhöpö. Kauneusleikkauksen välitön seuraus on leikkauksen lopputulos. Lopputulos voi olla joko onnistunut tai epäonnistunut. Ei kauneusleikkauksista muuta saa vastineeksi, eikä mielestäni muuta saisi odottaakaan. Leikkauksia ei siis myöskään voi perustella sillä, että ne parantavat jonkun elämää tms. roskaa. Leikkauksesta saattaa ehkä välillisesti koitua jollekin jotain myönteisiä fiiliksiä, mutta ne ovat vain välillinen sattumanvarainen seuraus, eikä niillä pitäisi koskaan perustella leikkauksia.

Itse suhtaudun laadukkaaseen kauneuskirurgiaan myönteisesti. Laadukkuus merkitsee turvallisuuden lisäksi myös laadukkaita leikkauslopputuloksia. Lisäksi kun käyttää suomalaisia huippuosaajia tekee tälle yhteiskunnalle samalla palveluksen tuhlatessaan rahaa Suomeen ja suomalaiseen ”käsityöhön” työllistäen suomalaisia ammattilaisia (tiedoksi että perinteinen tissileikkaus maksaa Nordströmillä tällä hetkellä 9850 euroa).

Tähän lopuksi voisin vielä todeta, että todella monet rajoittuneet ja vanhanaikaiset ihmiset kritisoivat minua kauneusleikkausmyönteisyyteni vuoksi. Kuuntelen heitä huvittuneena, sillä onhan se aika naurettavaa, että kauneusleikkaukset tuntuvat olevan joillekin ihmisille hirveämpi asia kuin sodat ja murhat. Niin ja kyllä, minulla on täydelliset isot Nordströmin leikkaamat kumitissit, joita EN voi perustella sillä, että olisin aikaisemmin ollut pienirintainen (olin tuolloin triumphin alusvaatemalli, 75 B/C lähtökohtana) tai että olisin halunnut olla leikkauksen kautta ”onnellinen”. Ajattelin vain aikanaan laittaa isot tissit itselleni. Nämä ovat makuasioita, ja ns. luonnollinen lookki on vain minun mielestäni niin kovin tylsä ja mielenkiinnoton.

 

[Stander]

Nämä ovat makuasioita, ja ns. luonnollinen lookki on vain minun mielestäni niin kovin tylsä ja mielenkiinnoton.

Tylsä? Mielenkiinnoton? Nätit ja luonnolliset hakkaa minun mielestäni 100-0 jotkut hirveet tekobosat. No, tosin mulle se C-kuppikoko ja "siro" ympärysmitta rupeaa olemaan jo maksimi, ts. joka näyttää vielä nätiltä.

Nämä ovat toki makuasioita. Ja emmä ainakaan tissileikkauksia tuomitse, se on ahdasmielisten hommaa. :D

 

[Mimuli]

Kaikkia paikkoja kun ei voi treenillä korjata. Siksi esim. naisten rintaimplantit on eri juttu kuin miesten hauis yms.
Eikä aina myöskään "auta opetelle elämään sen kanssa" jos muut ihmiset eivät osaa elää sen kanssa. Viittaan juurikin siihen että rumiin (tai "rumiin) ihmisiin suhtaudutaan hyvin eritavalla kuin kauniisiin (tai "normaaleihin"). Siitä kertoo jo se kuinka erilaisia lapsia kiusataan koulussa (oli se sitten minkälaista erilaisuutta tahansa) eikä se mihinkään häviä aikuisenakaan, vaan ainoastaan sen muoto muuttuu.

En näe ollenkaan mahdottomana korjailla kroppaani jos tulevaisuudessa siltä tuntuu (ja on rahaa...) mutta tällä hetkellä tarvittavat muutokset on ihan mahdollista saavuttaa treenillä. Samaan kategoriaan menee tavallaan taittovirheleikkaus johon olen menossa kun saan rahat kasaan, pääsyy on se että silmälasit haittaavat työssäni ja urheilussa yms. Mutta yksi syy on myös se että en kertakaikkiaan pidä silmälaseista, vaikka malli onkin ihan hyvä, mutta silti en ole niihin ikinä tottunut kun ne on mulla 8-vuotiaasta asti olleet.

 

[nevahood]

Rintojen, huulien ym. kohdalta menee mun mielestä samaan kastiin kun anabolis-androgeenisien käyttö. Varmasti jokainen voi olla ihan kohtalaisessa kunnossa ilmankin, mutta jotkut haluaa vaan olla myös oikeasti kovassa kunnossa. Tai sitten pahasti alipainoiset voivat näyttää normaaleilta. Mihin sen rajansa haluaa sitten vetää. Miesten "lihastenkohotusleikkauksia" en tosin ymmärrä. Miksi laittaa toimimattomat muovipalat jos vähän vaivaa näkemällä voi hommata toimivatkin lihat.

Niin ja kyllä, minulla on täydelliset isot Nordströmin leikkaamat kumitissit

Tähän käy vain yksi hymiö.

 

[Indica]

Kaikkia paikkoja kun ei voi treenillä korjata. Siksi esim. naisten rintaimplantit on eri juttu kuin miesten hauis yms.
Eikä aina myöskään "auta opetelle elämään sen kanssa" jos muut ihmiset eivät osaa elää sen kanssa. Viittaan juurikin siihen että rumiin (tai "rumiin) ihmisiin suhtaudutaan hyvin eritavalla kuin kauniisiin (tai "normaaleihin"). Siitä kertoo jo se kuinka erilaisia lapsia kiusataan koulussa (oli se sitten minkälaista erilaisuutta tahansa) eikä se mihinkään häviä aikuisenakaan, vaan ainoastaan sen muoto muuttuu.

Sieltä se tuli, varsinkin toinen kappale. Ehkä palstan viestihistorian eniten asiaa oleva viesti. sanomattakin selvää että mä komppaan niin paljon ku mahollista. ja vielä vähän enemmän. Se on juuri noin kuin sanoit tosta suhtautumisesta. Ja ne ihmiset johon ei ole koskaan suhtauduttu kuin rumiin, ei voi ikinä ymmärtää sitä millaselta se tuntuu niistä, jotka tuntee itse jo varsin hyvin olevansa epäkelpoja.

Asiatekstiä!

Sitähän on tutkittu, että rumat ihmiset saavat huonompaa palkkaa, huonompia töitä, pärjäävät koulussa huonommin, etenevät uralla todella paljon huonommin, kärsivät yksinäisyydestä ja parisuhteettomuudesta, ja suhteiden ongelmista paljon enemmän kuin normaalit saatikka kauniit.

on niin oksettavan tekopyhää imo se siunailu kauneusleikkauksia vastaan, ja koko tää sisäinen kauneus vain se merkitsee paskapuhe.

Jos mulle joku nainen sanoo jossain yhteydessä vielä koskaan ikinä, että ulkonäkö ei merkkaa, vaa sisänen kauneus, ni mä samantien kuittaan, että siinätapauksessa, mä olen mukava ja reilu mies, mennään naimisiin

Sen lisäksi se hyväksytyksi tulemisen tunne on ihmiselle valtavan tärkeä, olemme nimittäin laumaeläimiä. sen alitajuisen halveksunnan kuka tahansa epäkelvonnäköinen yksilö aistii kilometrin päähän muista ihmisistä, ja se saa aikaan suurtakin suurempaa henkistä mielipahaa. Sitäkään ei kyllä kauniimmat kanssaeläjät voi käsittää koskaan.

 

[Barbie]

Tähän käy vain yksi hymiö.

Voi nevahood, kuinka nokkelaa ja omaperäistä irrottaa tekstiä asiayhteydestään!
Tähänkin käy vain yksi hymiö.

 

[Raptori]

Voi nevahood, kuinka nokkelaa ja omaperäistä irrottaa tekstiä asiayhteydestään!
Tähänkin käy vain yksi hymiö.

Korjatkaa toki jos olen väärässä, mutta luulen että novahood tarkoitti lähinnä tätä hymiötä. Ei siis mitään vittuilua.

 

[MissEvilEve]

Toinen asia, mikä on lähinnä huolestuttavaa, on kauneusleikkausten perusteleminen psykologisilla syillä. Siis tämä, että haetaan leikkauksille oikeutusta, koska ne tekevät muka ihmisen onnelliseksi jollain tavalla. Höpöhöpö. Leikkauksia ei siis myöskään voi perustella sillä, että ne parantavat jonkun elämää tms. roskaa. Leikkauksesta saattaa ehkä välillisesti koitua jollekin jotain myönteisiä fiiliksiä, mutta ne ovat vain välillinen sattumanvarainen seuraus, eikä niillä pitäisi koskaan perustella leikkauksia.

Olen voimakkaasti eri mieltä. Psykologiset syyt ovat erittäin suuressa asemassa varsinkin silloin jos ulkonäössä on jotain selkeää vikaa.

Tämä koskee kauneuskirurgian lisäksi ihan vaikkapa perinteistä laihduttamista. Lihava ihminen voi kärsiä omasta ulkonäöstään ja rajoittaa elämäänsä paljon kieltäytymällä julkisista tilaisuuksista ja asioista joita normaalit ihmiset tekevät. Kun hän laihduttaa hän voi tehdä mitä tahansa näistä koska ei enää häpeä omaa ulkomuotoaan [toki voi viedä hieman aikaa nähdä peilistä uusi hoikka minä] ja sitä myöten on onnellisempi ihminen ilman rajoitteita. Sama ihmisillä ketkä kasvattavat lihaksia ja alkuperäinen olemus on lähtökohdiltaan huono, esim hyvin ruipelo [tämä etenkin miehillä]. Sitä myöten mitä lihakset kasvavat, monilla myös itsetunto kohoaa ja alemmuudentunne häviää pikku hiljaa.

Syitä ja seurauksia voi olla monia, mutta valmiiksi normaali/kaunis ihminen ei saisi kyseenalaistaa näitä psykologisia vaikutuksia, koska hän ei koskaan voi oikeasti asettua sellaisten ihmisten asemaan jotka ulkonäöstään ovat oikeasti kärsineet. Sinä Barbie kenties olet leikellyt itseäsi huviksi ja siksi että "luonnollinen lookki on vain minun mielestäni niin kovin tylsä ja mielenkiinnoton" eikä siinä ole mitään väärää, ulkonäön korjailuun ja muokkaamiseen on jokaisella yhtäläiset oikeudet, mutta tulisi myös muistaa että monilla syyt leikkauksiin ovat täysin erilaiset ja se mitä lopputuloksella haetaan vaikuttaa fyysisen olemuksen lisäksi myös henkiseen hyvinvointiin.

Psykologiset syyt muutoksille eivät siis missään nimessä ole mitään höpöhöpöä, ei nyt, koskaan eikä milloinkaan. Ja vielä vähemmän roskaa.

 

[Keiko-]

Ei saatana :lol2: Aikamoinen muutos, en tiennyt että tällasia voi oikeasti tehdä.