Pitkä sairastelujakso

Liittynyt
28.2.2005
Viestejä
183
Sairastelu alkoi jo tuolla joulun aikaan. Eli jo noin 3,5kk melkein putkeen mennyt pilalle! Ensin luulin vain flunssaksi, enää en jaksa uskoa että on vain sitä. Alkaa todella ahdistamaan kun mitään vikaa ei tiedä, eikä olo ole sen kummemmin parempaan päin mennyt. Olen tähän mennessä käynyt vähän väliä normaalilla terveyskeskus lääkärillä, mutta hänellä alkaa kuulemma ideat loppumaan kesken. Eikä mitään vakavempaa sairautta pitäisi olla. Hänen mukaansa voisi koittaa alkaa jo rasittamaan kroppaa (liikunnalla), mutta kun en pysty normaali arkea elämään kunnolla niin miten pystyn alkamaan jo harrastaan liikuntaa?

Alla on listat oireista ja tehdyistä testeistä. Mitä ihmettä tämä voisi olla? Ja mihin suuntaa pitäisi kääntyä? Nyt ymmärrän, että viikon tauko treeneistä ei haittaa juuri mitään. Mutta neljännesvuosi hukkaan alkaa ahdistamaan todella paljon. Pahinta on, että en tiedä kuinka kauan tämä voi jatkua, kun ei ole tietoa mikä vikana. Kipeänä ollessa aika tuntuu menevän pelottavan nopeasti eteenpäin ja tulokset todennäköisesti huimaa vauhtia taaksepäin.

Tärkeintä olisi kuitenkin että pääsisi nyt jo mahdollisimman nopeasti terveeksi, sillä olo on pääasiassa todella ikävä.

Oireet:
*yleiskunto todella huonona, autolla matkustettava joka paikkaan, sisätiloissakin kävely pistää sykkeen nousemaan lisäksi tulee kipeä olo, joten pakko ottaa lepoa vähän väliä
*väsyttää melkein koko ajan
*päänsärkyä päivittäin
*lepopulssikin välillä erikoisen korkea
*flunssainen olo
*lämpöilyä (en ole nyt mitannut mutta yleensä kun mittaa niin lähellä 37 astetta koko ajan)
*”tuskan hiki” vähän väliä
*stressaantunut olo
*eipä tässä mielikään kovin korkealla enää ole

Erilaisia kokeita on otettu, ja joitakin monta kertaa.

Otetut kokeet:
*CRP: ok (taisi olla 8 )
*verenkuva: ok (jonkun tyyppisten valkosolujen prosentuaalinen määrä vähän korkealla)
*keuhko/ puhalluskoe: ok
*sydänfilmi: ok
*sydänultra: lääkärin mukaan sydän pelittää oikein hyvin
*poski- ja otsaonteloiden röntgen kuva: ok
*(muistaakseni) mononukleoosin vasta-ainetesti: ok, ei ainakaan sitä virusta

On todella turhauttavaa käydä ottamassa yksi testi ja odottaa viikko taas seuraavaan kertaan, ilman että mitään selviää.

Mitkä testit olisi tärkeä vielä ottaa? Ja mille lääkärille tässä pitäisi lähteä?
 
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Suomessa on kyllä huippua kun kerralla ei voi testata kaikkea mahdollista. Onko sinulta otettu CT-scan, vai mikä säteilyhässäkkä se onkaan, sillähän selviää vaikka mitä. Toki on aika arvokas toimenpide, joten pihtaavat Suomessa tuonkin tekemistä viimeiseen saakka.

Mutta tervetuloa kerhoon, itse aloittelin sairastelun ennen joulua ja tänään on ensimmäinen hieman terveempi päivä kun viimeinen munuaiskivioperaatio suoritettiin. Ennen joulua ja sen jälkeen siis flunssaa ja muuta kivaa useita viikkoja, sitten nämä kivet.

Aika lopussa on sekä kunto että mieli eikä enää vaan jaksa. Saa nähdä jaksaako kuntoutua. Tosin tänään sain nautintoa aivan pienestä elämänilosta, siitä että jaksoin omin avuin kävellä autotallista 4. kerrokseen portaita pitkin, täysin ilman kipuja, tämä kaikki siis ainakin n.4kg kantamuksen kanssa kun kävin kaupassa. Tuo ei ole ollut 2 kuukauteen mahdollista. Aika hengästynyt olin tuon rupeaman päätteeksi mutta antoi aivan mieletömästi motivaatiota jatkokuntoutukseen. Olen ollut siis käytännössä vuodelevossa nyt tuon 2kk ajan.

Heti kun kynnelle kykenee niin aerobisia treenaamaan, jos vaikka kävelylenkeillä aloittelisi. Viimeksi kävelin 100m mutta sen jälkeen jopa parin kilsan lenkin.
 
Mitäänhän en näistä tiedä, mutta voisivat olla esim. sarkoidoosin oireita. Ei nosta CRP:tä, diagnosoidaan kasvaneista imusolmukkeista tähystysoperaatiolla tms. Lisäkokeita mielestäni voisivat olla ainakin veriviljely ja tähystysoperaatio(t) vatsaan/keuhkoihin. Odotella tosiaan saat, ainoastaan kiireelliset päivystyslähetteet mahdollistavat nopeat kokeet ja osan tuloksissa menee väkisin aikaa (esim. bakteeriviljelyt tai biopsian tulokset).

Pahinta tuossa lienee että alkaa tulla luulotautinen olo vaikka oireet ovat todellisia. Sporttia ja tsemppistä sinne.
 
Onko stressi poissuljettu? Vähän toki helppo arvaus, mutta tuntuu vaan vaikuttavan yllättävillä tavoilla ihmiskehoon. Mainitsit stressaantuneen olon oireeksi, mutta voiko se ollakin mahdollisesti syy muuhun oireiluun? Kuullostaa tuon kaltainen sairastelujakso omalla kohdalla tutulta ja lääkärit eivät osanneet sitä oikein muullakaan selittää. Jälkeenpäin myönnän olleeni todella stressaantunut tuona aikana, jolloin sairastelu oli jatkuvaa ja yleiskunto heikko.
 
marraskuussa söin antibioottikuurin poskiontelotulehdukseen, siitä jäi sitten pientä jälkitautia joka kestänyt tähän päivään saakka. Välissä käyty terveyskeskuksessa ja kaksi antibioottikuuria saanut kun on kaikki paikat olleet täynnä räkää. Tällä hetkellä 6. päivää kuumeessa, keskiviikoksi aika yksityiselle jonka pistän ottamaan kaikki ihmiselle tunnetut kokeet. Eli et ole ainoa.
 
Mun silmään noista otetuista kokeista näytti puuttuvan yksi olennaisen tärkeä: kilpirauhasarvot. Sekä kilpirauhasen liika- että vajaatoiminta voi aiheuttaa kuvatunlaisia oireita. Kannattaa surffata kilpirauhasfoorumille, siellä on tosi paljon tietoa aiheesta.

Itselläni oli vuosi sitten vähän vastaavaa, mulla syynä oli jatkuva poskiontelontulehdus, joka EI näkynyt poskiontelokuvissa vaan ainoastaan tuntui paineena poskiontelossa, päänsärkynä jne. Tämän tulehduksen syynä taas lienee ollut edellisessä työpaikassa ollut home/ilmanlaatuongelma, koska työpaikkaa vaihdettua vastaavaa ei ole ollut. Oisko mahdollista, että oleilet paikassa, jossa on hometta ? (Huomautus tähän väliin, se home ei todellakaan aina haise tai näy, edellisessä työpaikassa ainoastaan muutama meistä aisti sen, vaikka melkein kaikilla oli jotain oireita. Lopulta ilmanlaatumittaus paljasti, että sitä itteeäänhän se oli.)

Lisäksi sairastelun pitkään jatkuessa elimistö menee stressitilaan joka ylläpitää itse itseään.
 
Kilpirauhasen liikatoiminta voipi aiheuttaa aikamoista väsymystä. Onko paino laskenut tai noussut?

Kilpparin ylitoiminta näkyy kyllä myös sydämmessä ja leposyke saattaa olla jossain lähempänä sataa. Mutta jos sydän on tsekattu, niin ei välttämättä ole kyllä tästä kyse. Liikatoiminnassa sydän rasittuu aika paljon ja rytmihäiriöitä yms. ilmenee kai aika paljon. Kannattanee tarkastuttaa.
 
Täällä kanssa oltu puolikuntoista syyskuusta lähtien..
Oireina mm. väsymys, yleiskunnon lasku, sydämmen tykytykset(näitä ei päivittäin), yskää, hengityksen rohinaa ja vinkumista, limasuutta,äänen lähtemistä,epämääräsiä vatsa kipuja..

Lääkärissä on rampattu muutamaan otteeseen, astma ja copd pois suljettu, kilpparikin oli tuntunu suht normaalilta , crp normaali kuten perus verenkuvatkin. Tk.lääkäri ei osannu sanoo muuta että lopeta röökinpoltto äläkä stressaa. Kävin vielä muutama viikko sitten yksityiselläkin joka sit ehdotti korvalääkäriä joka peilais äänihuulet. Sama lääkäri huomas myös poskiontelon tulehduksen johon nyt syön eka antibiootit ni sit varaan sille korvalääkärille ajan.Hulluu rahan menoa vaan :( Röökin polttoa koitan kanssa lopetella ja vituttaa aivan saaaaatanasti! ei oo helppova.

Eiköhän nää asiat selviä kun vaan aktiivisesti painostetaan niitä lekureita, kyl ne mielellään julkisella puolella niitä rahoja säästää. Nimimerkillä itsekkin julkisessa terveydenhuollon yksikössä töissä.
 
Onko stressi poissuljettu? Vähän toki helppo arvaus, mutta tuntuu vaan vaikuttavan yllättävillä tavoilla ihmiskehoon. Mainitsit stressaantuneen olon oireeksi, mutta voiko se ollakin mahdollisesti syy muuhun oireiluun? Kuullostaa tuon kaltainen sairastelujakso omalla kohdalla tutulta ja lääkärit eivät osanneet sitä oikein muullakaan selittää. Jälkeenpäin myönnän olleeni todella stressaantunut tuona aikana, jolloin sairastelu oli jatkuvaa ja yleiskunto heikko.

Joo itsellä samankaisia huomioita. Kannattaa poistaa ne stressitekijät elämästä ja kattoo josko auttaisi. Liika/kova treenikin voi olla stressaava tekijä. Ainakin itsellä muuttu tilanne niin että en juuri ole oikeestaan kipeenä. No yks korvatulehdus oli tänä talvena...voi tietysti johtua ihan muistakin syistä tuo sairastelu...
 
Tammikuun alusta asti ollut kans tällainen mukavan sortin "lunssakierre". Todettu jo keuhkokuume, keuhkoputken- ja poskiontelontulehus ja korvatulehus. Mitään näistä ei vielä koskaan ole aiemmin ollutkaan. Antibiootit syöny, ei juuri auttanu.

Pahimmat oireet itelläkin tuo yleiskunnon "romahtaminen" eli puuskuttaa ja pumppu hakkaa välistä melkeen tekemättä mitään ja välistä antaa tehdä vähän enempi. Muutenkin kova hikoileen, mut ny tulee hiki pintaan jo portaiden noususta. Naaman tukkoisuuten jo tottunut, vaikka kyllähän tuo liman irtoominen sais jo loppuakin.

Nyt viime viikosta jälleen tohtorille ja alkuun sydänvilmi, jossa jotain muutoksia näkykin, sitten kasa verikokeita ja keuhkokuvat. Verikokeissa ei muutoksia, mutta keuhkokuvissa jotain. Ei osannut TK-lääkäri niitä sen tarkemmin alkaa tulkitseen, aikovat ottaa yhteyttä kun erikoislääkäri on ne tutkinut. Eipä oo otettu vielä, vaikka itse sinne soitellut ja pyydellytkin niitä selvityksiä muutoksista. Ei liene kovin vakavia muutoksia, kun eivät yhteyttä ota tuon kiireellisemmin.

Eli samaiset ajatukset itselläkin kuin aloittajalla, mihin seuraavaksi. Kunnalliselta puolelta ei näytä apua löytyvän, joten yksityiselle ilmeisestikin. Liekö tuollainen nenä-, kurkku- ja korvalääkäri oikea osoite vai jokin muu?
 
Mulla oli syksyllä reilun 3kk flunssakierre minkä aikana ei paljoa treenattu. Ärsyttäväksi asian teki se, että koko ajan oli puolittain kipeänä ja jos yritti mennä liikkumaan niin sitten oireet pahentuivat. Oireina rankka väsymys, limaa kurkussa, kurkkua aristi/oli oikeasti kipeänä ja vaihtelevasti joutui niistämään(joskus enempi, toisinaan vähempi). Kuumetta ei varsinaisesti ollut, mutta lämpö oli hieman koholla(37.1 oli melko normaali lukema). Koko homma lähti käyntiin normaalista "syysflunssasta" joka ei tuntunut koskaan varsinaisesti parantuvan. Antibiootteja syöttivät kaksi kuuria, mutta eipä niistä tuntunut mitään olevan apua. Diagnoosi oli tyyliin "joku virus", koita lepäillä ja kyllä se siitä ajan kanssa. Taisin tuossa 3kk aikana tehdä vain pari punttitreeniä(ei jälkikäteen ajatellen olis kannattanut edes yrittää) ja töihin käveleminenkin tuntui liialliselta fyysiseltä rasitukselta joinain päivinä.

Loppujen lopuksihan tuossa niiskutellessa limakalvot kroonistuivat ja siitä johtui loppuajan limanvaluminen. Lopullisesti turhan limanvalumisen paransi nasonex(tms). nenäsumute. Hemmetin keljua tommoinen epäsairaana oleminen ja treenien välistä jättäminen. Kohtalotovereille jaksamista, alkaa se aurinko ennemmin tai myöhemmin paistamaan risukasaankin. Mulla tuntui ainoat toimivat lääkkeet olevan lepo+syöminen+aika+nasonex limakalvoille.

Edit. Ai niin, keuhkoissa ei missään vaiheessa ollut rahinaa/kipua, verenkuva ja tulehdusarvot normaalit, hemoglobiini 165 jne. Ei mitään helppoa ja järkevää syytä miksi tauti kesti ja kesti.
 
Todella :offtopic: Itellä ei ole ollut mitään vaivoja pitkään aikaa nyt kevään tullessa alkais toivomaan edes parin päivän saikkua. Ei nappais näil keleillä tuolla duunis olla. Tätä ku lueskelin niin näin terveenä onki iha kivaa.
 
Oireisiin vielä sen verran että paino on tippunut melkein 5 kiloa, mutta kai se on ymmärrettävää tässä ajassa.

kolme koetta ainakin siis tuli ilmi mitkä kannattaisi tehdä, jos vaan saisi pääsyn niihin?

*Se hupen mainitsema CT-scan/säteilykoe
*Veriviljely
*kilpirauhasten tutkiminen

Pakko myöntää että kyllähän tässä stressaaviakin tekijöitä on. Valitettavasti en pysty kaikkia niitä pois sulkemaankaan, mutta en silti usko että pelkkä stressi tätä aiheuttaisi.

Joku sanoi poskiontelon tulehduksesta että oli todettu vaikka kuvissa ei näkynytkään. Mitenkäs se on mahdollista?

Edelleen olen vähän epätietoinen että mille lääkärille kannattaisi lähteä? Ja kuinkahan paljon touhu tulee maksamaan? Entä mitä kannattaisi yrittää sanoa terveyskeskuslääkärille että saisi mahdollisesti lähetteen johonkin jos häneltä alkaa kerran ideat loppuun?

Harmi vaan että en ole keksinyt mitään uutta/väliaikaista harrastusta mikä veisi ajatukset salitouhusta.
 
Oireisiin vielä sen verran että paino on tippunut melkein 5 kiloa, mutta kai se on ymmärrettävää tässä ajassa.

kolme koetta ainakin siis tuli ilmi mitkä kannattaisi tehdä, jos vaan saisi pääsyn niihin?

*Se hupen mainitsema CT-scan/säteilykoe
*Veriviljely
*kilpirauhasten tutkiminen

Pakko myöntää että kyllähän tässä stressaaviakin tekijöitä on. Valitettavasti en pysty kaikkia niitä pois sulkemaankaan, mutta en silti usko että pelkkä stressi tätä aiheuttaisi.

Joku sanoi poskiontelon tulehduksesta että oli todettu vaikka kuvissa ei näkynytkään. Mitenkäs se on mahdollista?

Edelleen olen vähän epätietoinen että mille lääkärille kannattaisi lähteä? Ja kuinkahan paljon touhu tulee maksamaan? Entä mitä kannattaisi yrittää sanoa terveyskeskuslääkärille että saisi mahdollisesti lähetteen johonkin jos häneltä alkaa kerran ideat loppuun?

Harmi vaan että en ole keksinyt mitään uutta/väliaikaista harrastusta mikä veisi ajatukset salitouhusta.

Minähän olen pelkkä maallikko, mutta oireet ovat kyllä erittäin samanlaisia kuin isäukolla oli. Ottivat varjoainekuvat ja ahtaantuneita verisuoniahan sieltä sydämen tienoilta löytyi. Eikun ohitusleikkaukseen.

EDIT: Onko tuo "sydänultra" sama sitten kuin varjoainekuvaus?
 
Joku sanoi poskiontelon tulehduksesta että oli todettu vaikka kuvissa ei näkynytkään. Mitenkäs se on mahdollista?
Se näkyy turvotuksena ultrassa, joka otetaan sellaisella härpäkkeellä posken päältä. Yleensä ainoastaan neste näkyy röntgenissä, ja mulla ei ollu koskaan nestettä poskiontelossa, ainoastaan limakalvo turvonnu. Ja kyllä sen itse tunsi, poskea (mulla vaan toisessa oli tulehdus) jomotti jatkuvasti, päätä alaspäin kallistaessa tuntui pahalta ja oli muutenkin niin tukkoinen olo.

Tämä ei nyt varmaan lohduta, mutta maailma on täynnä tauteja, joista ei voida oikein sanoa, mitä se on, se pitää vaan potea. Ja olihan vastikään esim. Virpi Kuitusella joku hermoston ylirasitustila ja Kiira Korvella ongelmana se, että jalat eivät palaudu harjoituksesta. Näihin ei edes urheilulääkärit paljoa parannusta voineet tarjota.

Stessikin voi olla toki syynä, mutta mua henk.koht. ärsyttää, kun sitä ollaan syyttämässä kaikesta. Kun mulla ei mitään syytä meinannut kehnoon oloon löytyä, sanoi työterveyslääkäri jatkuvasti, että mulla on vaan stressiä, se on niin yleistä nykyajan työelämässä. Mun oli siinä sitten ihan turha inttää, että olo ei kyllä tunnu stressaantuneelta muuten kuin että sairastelu vituttaa. Eli mulla ainakin stressi oli seurausta sairastelusta eikä sen syy.
 
Käsittääkseni stressi voi myös laukaista tai pahentaa kilpirauhasen toimintahäiriöitä.
Kilpparin tutkiminen pitäisi onnata mun käsityksen mukaan ihan siltä terkkaripuoskariltakin.

Edit. Pullottaako silmät (ala Mike Monroe) onko rinnan tai kaulan alueella ihon havaittavaa kellertävyyttä?
 
Minähän olen pelkkä maallikko, mutta oireet ovat kyllä erittäin samanlaisia kuin isäukolla oli. Ottivat varjoainekuvat ja ahtaantuneita verisuoniahan sieltä sydämen tienoilta löytyi. Eikun ohitusleikkaukseen.

EDIT: Onko tuo "sydänultra" sama sitten kuin varjoainekuvaus?

Uskoisin että sydän on kyllä kunnossa, koska siitä ultrasta näki kai sydämen rakenteen ja virtaukset ja vaikka mitä. Jä se lääkäri sano että hyvin pelittää.

Se näkyy turvotuksena ultrassa, joka otetaan sellaisella härpäkkeellä posken päältä. Yleensä ainoastaan neste näkyy röntgenissä, ja mulla ei ollu koskaan nestettä poskiontelossa, ainoastaan limakalvo turvonnu. Ja kyllä sen itse tunsi, poskea (mulla vaan toisessa oli tulehdus) jomotti jatkuvasti, päätä alaspäin kallistaessa tuntui pahalta ja oli muutenkin niin tukkoinen olo.

Tämä ei nyt varmaan lohduta, mutta maailma on täynnä tauteja, joista ei voida oikein sanoa, mitä se on, se pitää vaan potea. Ja olihan vastikään esim. Virpi Kuitusella joku hermoston ylirasitustila ja Kiira Korvella ongelmana se, että jalat eivät palaudu harjoituksesta. Näihin ei edes urheilulääkärit paljoa parannusta voineet tarjota.

Stessikin voi olla toki syynä, mutta mua henk.koht. ärsyttää, kun sitä ollaan syyttämässä kaikesta. Kun mulla ei mitään syytä meinannut kehnoon oloon löytyä, sanoi työterveyslääkäri jatkuvasti, että mulla on vaan stressiä, se on niin yleistä nykyajan työelämässä. Mun oli siinä sitten ihan turha inttää, että olo ei kyllä tunnu stressaantuneelta muuten kuin että sairastelu vituttaa. Eli mulla ainakin stressi oli seurausta sairastelusta eikä sen syy.

En tiedä voisiko ongelma olla nenän kohdalla vain nenän limakalvoissa, kun poskissa ei tunnut mitään.

Tuon stressin osalta samaa mieltä, että pikemminkin tämä sairastelu aiheuttaa sitä stressiä lisää.

Tietääkseni ylikunnonkin pitäisi ajan ja levon kanssa alkaa paranemaan, mutta ei tässä hirveää edistystä ole mielestäni ollut.

Käsittääkseni stressi voi myös laukaista tai pahentaa kilpirauhasen toimintahäiriöitä.
Kilpparin tutkiminen pitäisi onnata mun käsityksen mukaan ihan siltä terkkaripuoskariltakin.

Edit. Pullottaako silmät (ala Mike Monroe) onko rinnan tai kaulan alueella ihon havaittavaa kellertävyyttä?

Lääkäri kertoi tänään, että ne kilpirauhasarvot olikin mitattu aikaisemmin ja ne oli ok.
 
Sain sovittua tänään että menen otattamaan vielä yhden verenkuvan ja samalla poissuljetaan myyräkuume epäilyistä pois. Kysyin siitä veriviljelystä ja se tehdään pääasiassa kuulemma vain sairaalapotilaille. Pitääkö paikkaansa?

Meinasi vaan mennä hermot lopullisesti, kun lääkäri ei pysty mitään tarkkaa diagnoosia tekemään ja sanoi vain että tämä saattaa olla jotain väsymysoireyhtymää, joka kestää ainakin puoli vuotta eikä meinaa lähteä edes levolla. Kuulostaa minusta vaan siltä että kun ei tiedetä mitään varmaa niin sitten heitetään tuollainen ässä hihasta.

Nyt jos ensi viikolla ei selviä mitään, niin mitä kokeita voisin julkiselta puolelta vielä kysyä?

Ja haluan että asia vihdoin ja viimein etenee, niin menisin yksityiselle jos tietäisin että mikä lääkäri osaisi parhaiten auttaa. Osaako kukaan sanoa?
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom