Nämä alhaalta ylös -neuvot on täyttä totta kyllä. Itse olen yleensä pitempi ja hankaalahan se on tuommoista torjua. Ylipäätään tuntuu (vars. lyhempiä vastaan) että nimenomaan tuo keskivartalo on haavoittuvainen. Jokunen kylkiluu on mennytkin.
Pitää kumminkin muistaa se, että aika usein se pitempi hoksaa kokoeron myös. Ja jos se on oikea ruudinkeksijä, se saattaa arvata miten lyhyempi kaveri aikoo otella. Ja jos se on ihan nero, se käyttää hyväkseen tämän toisen oletettua taktiikkaa.
Ite olen monen monituista kertaa osunut lyhyempää kaveria oikein makoisasti takakädellä ihan vain sen vuoksi että olen pitänyt suojauksessa kättä "liian" ylhäällä. Se on ihme juttu mutta kovin usein ne pikku-ukot menee siihen lankaan. Kun ne tietysti etsii kyljistä aukkoja, niin sellaisen huomatessaan kauhean mielellään juoksevat nyrkkiin. Kun tiedät odottaa vaikka vasenta koukkua alas, osaat sen myös väistää ja pystyt rokottamaan siitä yli päähän.
Ja jos on tarkoitus vääntää, sama onnistuu siinäkin: seisot vaan "liian pystyssä" ja annat lyhyemmälle "tilaisuuden" syöksyä jalkoihin. Sitten vaan passaa ja painaa ukon mahalleen mattoon ja itte könyää päälle. Yksinkertainen juttu, mutta mikäpä ei olisi.
Ja toki jos ihan saa sekä vääntää että lyödä että potkia, sama toimii hienosti silloinkin. Aiai kun hienosti on mm. J. Hansen lopettanut matseja polvella. Ja Semmy Schilt kanssa tekee niin, vaikka en miehestä tykkääkään.
Näin me pitkät koetetaan pätkiä vastaan pärjätä. Vaikka vaikeeta se on.