Pitääkö viinasta sanoa?

[Rinkku]

Olen tässä viime aikoina pähkäillyt seuraavan kysymyksen kanssa:

Asutaan tällaisessa idyllisessä pienkerrostalossa, ja tuo naapurin äijä on tuurijuoppo. Tyypilliseen helsinkiläiseen tapaan ei olla koskaa edes käsipäivää sanottu. Etunimen tiedän talkkarin kautta. Selvinä kausina äijä on vaimoineen harmoninen ja idyllinen pariskunta. Paljon yhteisiä kävelylenkkejä ja sympaattista uutisten vaihtoa naapureiden kanssa. Jurrissa taas hommassa on itsemurhan meininki.

Jätkä oli tossa pari vuotta raittiina, yleensä ottaa vuoteen yhden kahden viikon - kuukauden putken. Nyt sitten vuoden sisään ottanut neljä-viisi pidempää putkea. Talkkari on sitä yleisavaimilla vienyt sisälle, kun muija ei päästä. Ei se ole sitä viittinyt tohon sisäpihalle jättää kuset housussa kylmettymään.

Ittelle on tullut monesti mieleen, että nappaisi sen tosta aamulla - kun se on menossa tasottaville - ja veisi vittu taksilla katkolle. On meinaan ihan oikeaa flirttailua kuoleman kanssa tämä ko. herran tapa vetää viinaa.

Mutta mutta: enhän mä sitä tunne. Jos äijä haluaisi katkolle, kai se sinne menisi. Varmaan on herran elämässä minuakin läheisempiä. Ihmisellä on Suomessa vapaus vetää viinaa niin paljon kuin ikinä haluaa. Eihän se ole minun tehtäväni sotkeutua ventovieraiden elämään. Eihän kukaan muukaan sotkeudu.

Jotenkin mulla on silti epämielyttävä olo tän asian kanssa. En ole ihan varma, meneekö se mun sisäisen etiikan kanssa oikein. Tämä johtuu ehkä siitä, että omina ryyppyvuosinani olisin oikeastaan kaivannut jonkinlaista napakkaa holhoamista. Jos en naapurilta, niin sitten vaikka omalta perheeltä. Ihminen kun on välistä aika sokea omalle heikkoudelleen, typeryydelleen ja vastuuttomuudelleen. Olisi edes joku ottanut raivarit tai itkenyt. Nostanut kissan pöydälle.

Mutta ei. Viina kun on juttujen aihe tasan niin kauan, kun se muodostuu ongelmaksi jollekin läheiselle. Siinä vaiheessa homma hyssytellään kuoliaaksi. Varmaan jokaisella Pakkislaisella on suvussaan tästä kokemuksia.

En ole ollenkaan varma, onko tämä suomalainen systeemi se kaikkein paras tapa suhtautua viinaan. Kaikki tietää, että tolkuttomuudessa ei ole mitään järkeä kenenkään suhteen. Siitä kärsii sekä juoja että sen koko lähipiiri.

Mitä Pakkislaisten sielussa liikkuu, kun läheinen tai työtoveri tekee hidasta itsemurhaa kuningas alkoholilla? Miksi me uudistamme tätä kulttuurista tabua? Miksi vaikenemme viinan kuoliaaksi. Onko meillä tässä kulttuurissa vain niin tolkuton usko siihen, että se on ihmisen oma asia? Selän takan kyllä vatvotaan ja vatvotaan, mutta annas olla, kun henkilö on itse läsnä. Silloin pirttipöydän ympärille laskeutuu syvä, vaivaantunut hiljaisuus.

 

[hafanafa]

Pahapa tuossa on tehä mitään. Kaverilla 14v sisko teki itsemurhan jokunen vuosi takaperin ja kaveri aina kännis puhu et aikoo kohta lähteä siskonsa tykö (siis kuolleen) ja yrittikin monesti itsemurhaa ja oli masentunut kännissä ollessaan. Selvippäi se oli ihan normaali. Loppuvaiheessa sen näki selvästi et se oli masentunut enemmän ja enemmän, ja sitten se onnistuikin tappamaan itsensä kännissä. Oli kyllä odotettavissakin että se on kohta menoa

 

[haba78]

Joo,toi viina antaa rohkeutta tekemään semmosia juttuja,jotka ei selvinpäin onnistuis.

 

[skuge]

Liiallinen alkoholin käyttö on pahasta. Nyt en vielä tarkoita kerran viikossa, mutta se on pahan alku.

 

[zarkus]

viina

Suomalainen viinasuhtautuminen on niin perseestä kun olla ja voi. Ikävä kyllä. Kuten sanoit.

Ihmisten pitäis kait tajuta ettei me olla mikään Venäjä, ei tarvi juoda koska on niin paskat oltavat. Tai jotain. Itsekin tuli joskus uskottua että juomalla tarpeeksi elämä yksinkertaistuu. No sehän on periaatteessa totta. Mutta elämä ei ole yksinkertaista. Ja sitä rataa...

Kaikkea kohtuudella. Myös viinaa.

Mutta vaikea sanoa tuohon mitään. Tuskin se ainakaan pahenee siitä että sanoo sille. Ei tosin itse ole henk.koht.kokemusta viinasta suvussa, joten huono neuvoja sikäli.

 

[Tomppa85]

En voi muuta sanoa, kuin että jos itselläni olisi ryyppyputki helvettiin päällä, toivoisin kaverini nappaavan mut katuojasta johonkin pakuun ja muiluttavan jonnekin laitokseen vaikka väkipakolla.

Mutta mitä laki sanoo? Ei kai toista ihmistä voi pakottaa pelastamaan itseään. Kai tuollaisesta lähimmäisenrakkautta osoittavasta muilutuksestakin saisi vapaudenriistosyytteen. Suomessa jokaisella on oikeus kuolla viinan ja oman käden kautta... :(

 

[Willie]

Lähtökohtaisesti ihmiset saavat tehdä elämällään mitä haluavat, myös tappaa itsensä hitaasti viinalla. Jos joku olisi tuhoamassa itseään, keskustelisin asiasta kummankin ollessa selvinpäin. Mikäli ihminen haluaisi apua, tarjoaisin sitä. Mikäli hän taas olisi tilanteeseen tyytyväinen ja haluaisi jatkaa samaan malliin, jättäisin asian sikseen. Ihmisiä on mahdoton auttaa vasten heidän tahtoansa.

 

[Eleonoora]

Hyvähän se naapuri olisi katkoon saada, mutta eihän sitä väkisin voi viedä. Kumma, kun vaimo ei tee asialle mtn. Tai ehkä hän on jo luovuttanut..
Itse muistan ne ajat, kun avo veti viinaa joka viikonloppu (eihän se sinänsä paljoa ollut, mutta kun itse olen "puoliksi absolutisti" :D niin en voinut katsella sitä meininkiä). KYllä siinä itkut tuli moneen kertaan väännettyä ja tuntu että maailma kaatuu päälle jne, mut lopulta avo tuli kuitenkin järkiinsä. Kai se vaan lopulta tajus, että se oikeasti tulee menettämään jotain todella tärkeää, jos jatkaa samaa rataa. Kai asiaan vaikutti myös se, että hän tajusi, ettei tahdo olla kuten oma isänsä, tuurijuoppo. Nytkin on isällä putki päällä ja soittelee pojalleen humalassa, että voisko vähän kuskata häntä. Ja kun avo kieltäytyy, niin isänsä lyö luurin korvaan. Tosi kiva. Ja onpa avollakin hyvä mieli sit joo. Vois ukko edes vähän ajatella, et miten käyttäytyy. :curs: Monesti on tehnyt mieli mennä juttelemaan järkeviä sille ukolle, mutta sitten olen aina kuitenkin päättänyt, että parempi olla puuttumatta aikuisen miehen elämään.

Tuossa sinun naapurin tapauksessakin voisi ajatella, että aikuinen mies tietää mitä tekee, mutta toisaalta hän saattaa tarvita sen jonkun, joka auttaisi kuiville. Katkoon pitäisi miehen päästä ja tietysti olisi hyvä, jos joku sinne veisi, mutta lopultahan se on se omatahto, mikä ratkaisee. En tiedä olisiko järkevää yrittää vaihtaa muutama sana tuon naapurin kanssa ja tsekata, et mitkä ovat miehen mietteet. Ja voithan sä ottaa yhteyttä johonkin päihdeklinikkaan(?) tai muuhun sellaiseen ja kysellä, et kannattaa sinun tai jonkun muun asiaan puuttua.

Minkähänlaista on meno kymmenen vuoden päästä. Puolet kansasta tietysti kokopäiväjuoppoja. :( Toivottavasti itse en tule koskaan kuulumaan tuohon ryhmään.

 

[piude]

Teille, jotka olette aidosti huolissanne itsetuhoisesti dokaavista lähimmäisistänne, kerron ammatti-ihmisen syvällä (matalalla) rintaäänellä seuraavaa:

Ihmisen itsemääräämisoikes on tämän maan lainsäädännön mukaan niin suuri, ettei ketään voida vastentahtoisesti, hyvässäkään tarkoituksessa, viedä hoitoon yhtikäs mihinkään. Jokainen saa aiheuttaa juomisellaan tahi muulla päihteidenkäytöllä itselleen ja lähiympäristölleen määräämättömän paljon tuhoa, kurjuuttaa ja kärsimystä ilman, että siihen voidaan milläänlailla HOIDOLLISESTI puuttua.

Pakkohoitoon ihmisen saa suomessa vain silloin, kun hän on mielisairas, itselle tai muille vaarallinen ja avohoidon keinot ovat riittämättömiä. Juopon saa hoitoon, pakkohoitoon, siis vain deliriööttisenä (juoppohulluna = harhaisena) tai sen uhatessa. Tuolloinkin yleensä vain tarkkailuajaksi (tulopäivä + 4vrk), jonka jälkeen jatkohoitoon hakeutuminen on omalla vastuulla (hoitoon ohjataan mutta kontrolli päättyy siihen). Umpipäissään olevia ei kannata raahata mihinkään katkaisu- tai hoitoarvioon, koska heidät palautetaan suoraan kotiin tai soitetaan kyyti putkaan. Itsetuhovaarassa olevaa juoppoa (tai raitista) ei hoitoon saa, ellei hän tule sitä itse luukulle peräänkuuluttamaan, tai elleivät hänellä ole realiteetit samaan syssyyn pettäneet (psykoosi). Se, että naapuri, ystävä tms. on huolissaan läheisen itsetuhoisuudesta ei riitä. Jos siis läheisesi soittaa sinulle humalapäissään, ja sanoo: "tapan itseni", niin vastaa, että "siitä vaan, ja kuulemiin".

Joka paikkaan vaaditaan sitä kuuluisaa hoitomotivaatiota eli päihdeongelmainen hakee apua itse, selvinpäin. Esim. Oulussa A-klinikasta päivystysaikaan (joka on melko tiukka eli klo 8-11.30). Laitoshoitoon ohjaus tapahtuu täällä myös A-klinikan kautta. Moniongelmaisilta juopoilta hoidetaan pääsääntöisesti ensin päihdeongelma alta pois, ja sen jälkeen muut murheet.

Summa summarum = jos henkilö (perusalkoholisti) ei itse ole kykenevä tai halukas hakemaan apua, niin viranomaistaho ei lain puitteissa voi tehdä yhtikäs mitään. Turhauttavaa ja raivostuttavaa = usein kyllä, mutta laki on laki.

 

[Tupla-J]

Viina on muuten ihan kiva juttu, mutta kun suomalaiset juomatottumukset on sitä luokkaa, että ensin vedetään kaljaa napaan niin paljon kuin sitä riittää, ja kun ollaan jo mukavasti humalassa voidaankin ruveta miehekkäästi ottamaan väkeviä, ja siitä seuraa ongelmia. Näitä ovat mm. muistikatkokset, juoppohulluus (hemmoa ei itsekseen tunnista käytöksen perusteella), vainoharhaisuus, väkivaltaisuus, rahojen meno, krapula, morkkis, pettäminen, suuri osa tapoista jne. Osasta on päästy itse kärsimään, joko uhrina tai tekijänä, eikä kummankaan osassa ole ollut kehumista.

Silloin kun viimeksi se mopo lähti käsistä (eli jotain 3kk sitten) tuli päätettyä, että se mopo pidetään tästälähin hallussa. Ja on pysynyt (ok, 3kk on kyllä helvetin lyhyt aika, mutta en mä ole känniääliökäytöstäni ennen siinä määrin pelästynytkään). Vittumaista vaan havaita, että läheskään kaikilla muilla ei.

Sitte vielä ite topicciin: mun mielestä ois helvetin kiva, jos jengi (oli ne sitten kavereita tai ei) ymmärtäis ruveta hillitsemään sälliä siinä vaiheessa kun siltä meinaa lähteä homma hanskasta - yksittäisellä kerralla tai vaihtoehtoisesti pidemmäksikin aikaa. Niillä kun tapaa itellä olla siinä vaiheessa pää niin sumussa, ettei ne havaitse toiminnassaan mitään vikaa.

 

[Lumi]

Niin, ei tuohon kyllä oikein virkavalta voi puuttua (poliiseja lukuunottamatta, ja nekin voi lähinnä viedä sen putkaan, itseltään turvaan, pois paleltumasta), koska ei Suomessa ketään ihan helpolla pakkohoitoon saa. Putkayön jälkeen voisi se moraalinen krapula tietysti kannustaa vähän pohtimaan mitä tuli tehtyä, mutta tiedä häntä muuttaisiko sekään mitään. Eli kaiken kaikkiaan, paha tuohon on puuttua, vaikka varmasti mieli tekisi. Jos oikein katsoo asiakseen, voisi selvin päin sanoa jotain painokasta. Vähissä on konstit jos tyyppi ei halua itseään auttaa.

 

[Ekimies]

Teille, jotka olette aidosti huolissanne itsetuhoisesti dokaavista lähimmäisistänne, kerron ammatti-ihmisen syvällä (matalalla) rintaäänellä seuraavaa...

Tää oli tosi hyvä posti :thumbs: . Piudelle

Ongelma tosiaan on siinä, että millään hoidoilla tms. ei ole mitään virkaa ilman sitä kuuluisaa "hoitomotivaatiota", vaikka juopon saisi kärrättyä johonkin katkolle. Järkeä voi aina koittaa puhua, mutta se on tunnetusti yleensä turhaa. Mutta riippuvuuden katkaisu (eli se psyykkisen ja fyysisen viinanhimon lopettaminen) ei onnistu pakkokeinoilla. Tapaus Nykänen on tästä aika akuutti esimerkki... Vankilassa oli helppo olla raitis, kun viinaa ei vaan saanut.

 

[JSL_84]

Tietenkin on hieman hankalaa joku (puoli)tuntematon viedä katkolle jos ei itse sinne ymmärrä mennä. Itselläni ei ole ollut henkilökohtaista ryyppyputkea, mutta vanhempien juomisen seuraaminen vierestä oli todella tuskaista, varsinkin kun kaikki sukulaiset ja jopa oma tyttärensä lopetti välittämisen ja yhteydenpidon. Itse tunnen sääliä joka kerta kun näen alkoholistin tai muuten vaan rappiolla olevan, tuntuu tyhmältä että ihmiset tuhoavat oman elämänsä viinalla. Vaikka monella on varmasti erittäin pahoja vastoinkäymisiä niin en ymmärrä sitä että miksi suomalaiset hukuttavat tuskansa viinaan/huumeisiin.

Oletko Rinkku yrittänyt jutella hänen puolisonsa kanssa?
Olisiko mahdollista sitä kautta auttaa henkilö kuivalle tielle?

 

[protsku]

Ittelle on tullut monesti mieleen, että nappaisi sen tosta aamulla - kun se on menossa tasottaville - ja veisi vittu taksilla katkolle.

Mitä Pakkislaisten sielussa liikkuu, kun läheinen tai työtoveri tekee hidasta itsemurhaa kuningas alkoholilla? Miksi me uudistamme tätä kulttuurista tabua? Miksi vaikenemme viinan kuoliaaksi?

Moi Rinkku! Tää on yksi mun suosikkiaiheista ja koetan vastata parhaan kykyni ja elämänkokemuksen mukaan:

1.Juoppo haluaa juoda. Koko elämä pyörii sen ympärillä että aina on takaportti auki ryyppäämiseen. Suunnitellaan seuraavaa känniä. Muistellaan edellistä känniä. Kerrotaan hyviä juttuja siitä miten kännissä menee lujaa.

2.Alkoholisti ei enää juo. Hän on saattanut olla aikaisemmin useita vuosia tai jopa vuosikymmeniä juoppo. Elämässä on kuitenkin tapahtunut jotain sellaista mikä on lopettanut juomisen.

3.Juoposta tulee juomisen lopettanut alkoholisti vain ja ainoastaan silloin kun hän itse haluaa lopettaa juomisen. Pitää niin sanotusti löytää oma pohja jota alemmaksi ei enää halua vajota.

4.Mikään hyssyttely, päänsilittäminen tai "ymmärtäminen" ei raitista juoppoa.

5.Siinä vaiheessa kun kaveri alkaa tehdä läheisten, naapureitten ja työkavereiden elämästä helvettiä juomisen takia pitää ottaa kovat keinot käyttöön. Nollatoleranssi. Zero Tolerance. Joka kerta kun kaveri mokaa se pannaan vastuuseen teoistaan. Ei enää sallita vaimon hakkaamista. Ei enää sallita naapureitten terrorisoimista. Ei enää sallita töitten laiminlyömistä katsomalla kännipoissaolot ja vastaavat läpi sormien.

6.On helppo vedota siihen että Suomi on vapaa maa ja juominen on jokaisen yksityisasia. Tosimies tekee perkeleesti töitä ja ryyppää helvetisti vapaa-aikana, eiks niin? Tää ajatus kuitenkin kusee siinä vaiheessa kun känniääliö alkaa vahingoittamaan muita ihmisiä. Se ei ole enää siinä vaiheessa yksityisasia.

7.Jos haluat auttaa juoppoa niin älä vaikene äläkä hyssyttele. Sano kaverille selvästi että "mä en hyväksy sun touhuja".

Yksi kaikista vittumaisimpia urbaanilegendoja on se että "joi itsensä kuoliaaksi". Tähän kun liitetään se että juominen olisi muka tapahtunut jotenkin yksin, erillään muusta yhteiskunnasta. Totuus on kuitenkin se että jokaisen juopon lähipiirissä on vähintään 10-100 ihmistä joitten elämästä se tekee helvettiä juomisellaan.

Edellinen pähkinänkuoressa: jos joku känniääliö rajoittaa sun elämistä ja esimerkiksi firman työt kusee sen takia niin ei mitään hyssyttelyä vaan potku persiiseen.

Ongelma tosiaan on siinä, että millään hoidoilla tms. ei ole mitään virkaa ilman sitä kuuluisaa "hoitomotivaatiota", vaikka juopon saisi kärrättyä johonkin katkolle. Järkeä voi aina koittaa puhua, mutta se on tunnetusti yleensä turhaa. Mutta riippuvuuden katkaisu (eli se psyykkisen ja fyysisen viinanhimon lopettaminen) ei onnistu pakkokeinoilla. Tapaus Nykänen on tästä aika akuutti esimerkki... Vankilassa oli helppo olla raitis, kun viinaa ei vaan saanut.

Suurin osa hörhöistä vetää vankilassakin erilaisia päihteitä. Viina tunnetusti rappeuttaa aivot. Sen takia ainoa keino vaikuttaa juoppoon on se että rangaistusten pitää olla konkreettisia ja ne pitää tulla heti. Ei mitään sormien läpi katsomista vaan joka kerta kun juoppo mokaa niin se pitää laittaa vastuuseen teoistaan. Jos nyt palataan tuohon tapaus Nykäseen niin sehän oli ehdollisella eli eikun takaisin vankilaan.

 

[D.Yates]

Vaikka monella on varmasti erittäin pahoja vastoinkäymisiä niin en ymmärrä sitä että miksi suomalaiset hukuttavat tuskansa viinaan/huumeisiin.

Paskat se juominen vastoinkäymisistä johdu, turhaa juoppojen glorifiointia moinen puhe. Juoppo juo siksi kun se saa siitä hyvät kiksit.
Paras hoito tuollaisille on saada se pihalle kämpästään, eli eukko heittää pihalle eikä anna talkkarin kantaa takaisin. Jos kämppä on äijän ja se aiheuttaa jotain häiriötä, niin häätöä kehiin. Muuten on vähän heikkoa.

Lopuksi lainaus Matilta: lopetin antabuksen käytön, kun siitä tuli viinan kanssa niin paha olo.

 

[protsku]

Paskat se juominen vastoinkäymisistä johdu, turhaa juoppojen glorifiointia moinen puhe. Juoppo juo siksi kun se saa siitä hyvät kiksit.

Olen tästä 100% samaa mieltä. Vähemmän psykologisointia ja ymmärtämistä, rikosta pitää seurata rangaistus.

 

[Pecman]

Olen tästä 100% samaa mieltä. Vähemmän psykologisointia ja ymmärtämistä, rikosta pitää seurata rangaistus.

Ja tämänkö sanoi protsku? :joulu5:

 

[reinhardt]

1.Juoppo haluaa juoda. Koko elämä pyörii sen ympärillä että aina on takaportti auki ryyppäämiseen. Suunnitellaan seuraavaa känniä. Muistellaan edellistä känniä. Kerrotaan hyviä juttuja siitä miten kännissä menee lujaa..

Korvatkaa sanat juoppo, juoda tai känni Reinhardtilla ja treenaamisella, ja saatte käsityksen elämästäni...Pelottavaa.

Aiheeseen: minusta ihmisten asioihin ei pidä sekaantua. Poliisit voi tietty soittaaa, jos toinen riehuu pihalla tms, mutta muuten -antaa kuolleiden haudata kuolleensa ja juoppojen juoda rauhassa itsensä hautaan. Olen sen verran noita deekuja katsellut ihan lähipiirissäkin, että ei sinne suuntaan enää vähääkään myötätuntoa liikene. Edes (väkivaltaisen) juopon vaimoa ei voi auttaa, ennen kuin se on itse valmis lähtemään.

Yleensä ainoa, mikä juoppoihin auttaa, on uskoon tulo. enkä tiedä, onko se sitten parempi vaihtoehto -olen saanut kuunnella oksennuksen partaalla Valon Nähnyttä kummisetääni, joka yht'äkkiä sitten olikin Jeesuksen lempilapsi, oikea Eksynyt Lammas ja Tuhlaajapoika. (hengiltä se sitten itsensä kumminkin joi -tai teknisesti ottaen teki itsemurhan lääkkeillä ja viinalla. Whatever.)

 

[Ekimies]

Paskat se juominen vastoinkäymisistä johdu, turhaa juoppojen glorifiointia moinen puhe. Juoppo juo siksi kun se saa siitä hyvät kiksit.

Täähän on tämä ikuinen kysymys "miksi Jeppe juo?". Mä kannatan periaatteessa Protskun asennetta, että vähemmän psykologisointia ja ymmärtämistä sekä enemmän vastuuta. Mutta psykologian ja ymmärtämisen sija lienee tän ongelman miettimisessä. Alkoholistin, siis henkilön, jolla on riippuvuussuhde alkoholiin, juomisen syy ei välttämättä ole enää hyvät kiksit. Voi olla että henkilöä itseään vituttaa juominen, mutta juo silti. Miksi? tämä on just se riippuvuuskäyttäytymisen ongelma. Henkilö luo suhteen johonkin asiaan, suhteen jossa juomisesta tulee salaisuus. Periaatteessa ihminen voi juoda paljon alkoholia olematta alkoholisti ja vastaavasti olla alkoholisti hyvin pienellä kokonaiskulutuksella (lisäksi juomisen lopettanut alkoholisti pysyy alkoholistina lopun elämäänsä).

Alkoholistin selitykset on sitten toinen juttu ja luonnonvara, joka tuskin koskaan tulee loppumaan. Selitykset ovat pääasiassa yllättäen ihmistä itseään varten... miten minä perustelen itselleni normaalista poikkeavan alkoholinkäytön? Miten nimä pystyn katsomaan itseäni peilistä aamulla? ...No juon tietysti siksi, kun on ruma akka, vittumainen pomo ja isä naulasi lelut lattiaan pienenä. Kyseessä ei ole lopulta muuta kuin psykologinen selviytymiskeino, jolla yritetään säilyttää minäkuvan eheyttä.

Usein alkoholiongelmainen ei itse tajua ja käsitä läheisilleen aiheuttamaansa tuskaa. Se liittyy mun mielestä tähän psykologiaan taas, eli ihmismieli suojelee itseään sillä, että se suodattaa ja selittää ikäviä asioita vähemmän ikäviksi. Usein päihdeterapiamuotoihin liittyy omaisten haastatteluja yms. joissa ongelmainen "pakotetaan" käsittelemään sitä, miltä läheisistä tuntuu hänen juomisensa.

 

[Nitsku]

3.Juoposta tulee juomisen lopettanut alkoholisti vain ja ainoastaan silloin kun hän itse haluaa lopettaa juomisen. Pitää niin sanotusti löytää oma pohja jota alemmaksi ei enää halua vajota.

4.Mikään hyssyttely, päänsilittäminen tai "ymmärtäminen" ei raitista juoppoa.

Tosiaan, juoppoa ei raitista mikään muu oma päätös lopettaa juominen. Kaikki auttaminen ja hyysääminen on hukkaan heitettyä energiaa. Lisäksi juoppo huomaa hyvin helposti ja nopeasti ketä voi käyttää hyväkseen.