- Liittynyt
- 30.5.2017
- Viestejä
- 7
Moi.
Peruskunto, sykkeet ja muut mietityttää. Perinteisesti olen vähät välittänyt sykkeiden mittauksista ja seurannasta koska olen kokenut alueet aina mahdottomiksi pitää niin, että treeni on vielä tuntunut mielekkäältä. Asia on taas ollut paljon pinnalla treenikavereiden kanssa ja olen yrittänyt ottaa tavaksi vähän seurata sykkeitä. Samalla rupesin kelailemaan, että mitä se peruskunto oikein on, mistä se tai sen puute pitäisi huomata ja tärkeimpänä, tarttisko minun tehdä jotain asialle?
Taustaa vähän: Ikää on vajaat 42 vuotta ja treenaan raskaammin 7-8 tuntia viikossa monipuolisesti (juoksu, salitreeni/crossfit, kesäisin uinti ja pyöräily vielä päälle). Lisäksi sitten hyötyliikuntaa eli kävely pääasiassa. Sykealue on sellainen karkea 50 - 200 arviolta. Koneen ääressä istuskellessa mittari päällä saan sen alas johonkin 53-54 tasolle ja Cooperin lopussa se on ehkä 195. Cooperissa meni viimeksi 3100m ja lisää tarttisi saada, puolimaratonia pitempään en ole juossut ja se kesti noin 1h 31min pari vuotta sitten. Lihaskunto ja muukin tuntuu aina hyvältä ja omiin ikätovereihin verraten suorastaan vahvalta.
Tilanne on se, että en käytännössä koskaan treenaa alle 140 sykkeellä, jonka pitäisi olla ehkä se 70% raja. Olen käynyt aikoinaan Urheilulääkäriasemalla testeissä ja kyllä ne maitohapot sieltä tulee normaalisti korkeammilla sykkeillä eli mitään ihmeitä ei tapahdu sillä alueella. Juostessa alle 150 on lähes mahdoton ylläpidettävä ellen vaihda kävelyyn, soutulaitteessa tai pyörällä pystyn pitämään alle 140 kun tarkkailen jatkuvasti sykettä ja hiljennän vaan tahtia. Toisaalta en juuri koskaan kärsi palautumisongelmista ja aikoinaan kun juoksin enemmän, se 50-70 kilometriä viikossa meni helposti 160 keskisykkeillä, ainoat ongelmat liittyi rasitusmurtumiin, jotka sitten sai laajentamaan lajivalikoimaa. Sitten on toki tuo hyötyliikunta eli reipasta kävelyä varmaan pari tuntia viikossa jolloin syke varmaan pysyy alhaalla vaikka hiessä mennäänkin usein.
Lyhyesti siis kysyisin, että onko niin, että peruskuntoon kannattaisi kuitenkin alkaa aktiivisesti panostamaan vaikka ei varsinaisesti tunnu mitenkään voimattomalta tai väsyneeltä fyysisesti lähes koskaan? Vai onko nuo hyötyliikunnat juuri sopivaa PK-treeniä ja minunkin kunnossa oleellinen tekijä? Voiko yksilölliset erot olla niin merkittäviä, että joku ei vaan tarvitse niitä matalasykkeisiä useamman tunnin treenejä edes raskaan liikunnan tueksi? Muita ideoita?
Peruskunto, sykkeet ja muut mietityttää. Perinteisesti olen vähät välittänyt sykkeiden mittauksista ja seurannasta koska olen kokenut alueet aina mahdottomiksi pitää niin, että treeni on vielä tuntunut mielekkäältä. Asia on taas ollut paljon pinnalla treenikavereiden kanssa ja olen yrittänyt ottaa tavaksi vähän seurata sykkeitä. Samalla rupesin kelailemaan, että mitä se peruskunto oikein on, mistä se tai sen puute pitäisi huomata ja tärkeimpänä, tarttisko minun tehdä jotain asialle?
Taustaa vähän: Ikää on vajaat 42 vuotta ja treenaan raskaammin 7-8 tuntia viikossa monipuolisesti (juoksu, salitreeni/crossfit, kesäisin uinti ja pyöräily vielä päälle). Lisäksi sitten hyötyliikuntaa eli kävely pääasiassa. Sykealue on sellainen karkea 50 - 200 arviolta. Koneen ääressä istuskellessa mittari päällä saan sen alas johonkin 53-54 tasolle ja Cooperin lopussa se on ehkä 195. Cooperissa meni viimeksi 3100m ja lisää tarttisi saada, puolimaratonia pitempään en ole juossut ja se kesti noin 1h 31min pari vuotta sitten. Lihaskunto ja muukin tuntuu aina hyvältä ja omiin ikätovereihin verraten suorastaan vahvalta.
Tilanne on se, että en käytännössä koskaan treenaa alle 140 sykkeellä, jonka pitäisi olla ehkä se 70% raja. Olen käynyt aikoinaan Urheilulääkäriasemalla testeissä ja kyllä ne maitohapot sieltä tulee normaalisti korkeammilla sykkeillä eli mitään ihmeitä ei tapahdu sillä alueella. Juostessa alle 150 on lähes mahdoton ylläpidettävä ellen vaihda kävelyyn, soutulaitteessa tai pyörällä pystyn pitämään alle 140 kun tarkkailen jatkuvasti sykettä ja hiljennän vaan tahtia. Toisaalta en juuri koskaan kärsi palautumisongelmista ja aikoinaan kun juoksin enemmän, se 50-70 kilometriä viikossa meni helposti 160 keskisykkeillä, ainoat ongelmat liittyi rasitusmurtumiin, jotka sitten sai laajentamaan lajivalikoimaa. Sitten on toki tuo hyötyliikunta eli reipasta kävelyä varmaan pari tuntia viikossa jolloin syke varmaan pysyy alhaalla vaikka hiessä mennäänkin usein.
Lyhyesti siis kysyisin, että onko niin, että peruskuntoon kannattaisi kuitenkin alkaa aktiivisesti panostamaan vaikka ei varsinaisesti tunnu mitenkään voimattomalta tai väsyneeltä fyysisesti lähes koskaan? Vai onko nuo hyötyliikunnat juuri sopivaa PK-treeniä ja minunkin kunnossa oleellinen tekijä? Voiko yksilölliset erot olla niin merkittäviä, että joku ei vaan tarvitse niitä matalasykkeisiä useamman tunnin treenejä edes raskaan liikunnan tueksi? Muita ideoita?
