foo sanoi:
Tässä on nyt tullut sit pikkanen väärinkäsitys. En todellakaan ole väittänyt ettei pitäis koittaa nostaa sarjapainoja. Homma lähti yksittäisestä tilanteesta liikkeelle. Maso valitteli kehityksen pysähdystä ja sain sellasen kuvan, että maso on pyrkinyt tekeen aika maksimiraudoilla ja silti ei ole saanut kehitystä aikaseks. Tässä tilanteessa ehdotin sit just noita aiempia juttujani. Eiköhän tässä olla aika lailla samalla puolen aitaa kaikki... kun tän ketjun lukee ajatuksella läpi huomaa et samaa tässä hoetaan lopulta. Mutta siis jos on treenannut "isoilla" pitkään ja kehitys tyssää niinku masolla niin jakso erilaista ärsykettä on paikallaan
Okei, vähän väärin tosiaan käsitin. Sori.
Ikävää on mielestäni se (ja tämä ei ole foolle, ymmärsin sun pointin jo
) että nykyään jonkinlainen tuntumatreeni on trendi. Ei siinä mitään, kyllähän lihakseen pitää saada tuntumaa. Eikä ärsykkeen vaihtelukaan ole pahasta. Mutta suuri osa niistäkin jotka haluavat oikeasti kasvaa, pitävät tuntumaa ja pumppia tärkeimpänä asiana. "Sainpa hyvän tuntuman", "Tulipa hyvä pumppi". Eli ei ole kunnollista päämäärää. Vuodesta toiseen haetaan salilta se pumppi. Alussa parin vuoden ajan tulee tietty kehitystä ja voimaa siinä sivussa. Sitten alkaa jumittaa. Sitten turhaudutaan ja aletaan roinaamaan. Ja taas lihakset ja voimat(!) kasvavat, treenityylistä huolimatta.
Mulla on joka kerta salille mennessä päämääränä nostaa toistomäärää tai painoja siinä liikkeessä, mikä on sillä kertaa vuorossa. Näin omasta mielestäni varmistan kasvun. Ellen onnistu teen omat johtopäätökseni, vaihdan liikettä tai mietin miten voin parantaa palautumista.
En väitä silti omaa tyyliäni ainoaksi oikeaksi.
Aika paljon huomaa että se murto-osa joka nykyään haluaa treenata voimannostoa, eikä kehoilua kasvaa paremmin ja nopeammin (elleivät yritä pysyä jossain kevyessä painoluokassa). Se johtuu mielestäni progressiivisuudesta treenissä.
Tietysti treenityylin vaihto on hyvä jos tuntuu että edellinen tie on kuljettu loppuun.
edit: quote