Personal Trainer titteli on syvältä...

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja IsoDino
  • Aloitettu Aloitettu

IsoDino

VIP
Liittynyt
5.11.2003
Viestejä
3 881
Personal Trainer huuma alkaa menemään jo ihan vituilleen. Jollain parin päivän "kirjekurssilla" saa jonkun Personal Trainer tittelin ja joku asiasta tietämätön vielä luulee, että nämä kaikki on alansa huippuja. Kyllähän näitä hyviäkin personal trainereitä varmasti löytyy, mutta näillä saattaa sitten olla pohjakoulutuksena mm. fysioterapeutin tutkinto tai mahdollisesti esim. liikunnanohjaaja koulutus tai vastaavia sekä useiden vuosien kokemus ravitsemuksesta ja treenaamisesta.
Mielestäni personal trainer tittelin omaavalla pitäisi olla laaja teoriatieto mm. fysiologiasta ja anatomiasta sekä liikunnasta yleisesti.

Eli kuka tahansa voi käyttää personal trainer titteliä käymällä jonkun naurettavan parin päivän kirjekurssin. Mielestäni itse personal trainer tittelillä ei ole minkäänlaista arvoa.

FAFin koulutus sentään sisältää 120 tuntia teoriaa, vaikka ei tuollakaan pitkälle mennä. Arvoa annan enemmän siis muille pohjakoulutuksille ja vasta siihen lisänä esim. FAFin koulutuksen ja useiden vuosien kokemuksen ravintotiedoista ja henkilökohtaisesta treenaamisesta.
Homma on siis karannut käsistä lähes täysin. Personal trainer tittelillä olisi paljon enemmän arvoa ja asiakas tietäisi aina, että tietotaito trainerillä on kunnossa, kun tällä tittelillä olisi laajat vaatimukset.

Asia on siis karannut pahasti käsistä!!
 
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Eipä tuolla ammattinimikkeellä ole minkäänlaista lakisuojaa, kuten vaikka lääkärillä on. Eikä myöskään millään instituutiolla ole monopoliasemaa nimityksen jakamiseen. Minäkin voin printtailla halukkaille pienestä maksusta papereita, joissa heidät todetaan personal trainereiksi. Jokainen näiden palveluja ostavan siis kannattaa itse ottaa selville, millä taitopohjalla treineri on.
 
Huh, mitkä tahot jotain ihmeen kirjekursseja järjestää?
 
Joo kyllä näkee salilla silloin tällöin ns. Personal Trainereita, jotka latovat pahaa aavistamattoman asiakkaan laitteeseen tuhat kiloa rautaa ja sanoo että yritä tehdä tällä ja jos et jaksa niin vähennetään vähän! Sitten tekevät karmealla tekniikalla, kun sillä välin P-traineri kaivelee nenää ja katselee itseään peilistä! Vaarallista ja täysin älytöntä touhua!
 
Enpä ihan heti sanoisi PTA:n kurssia kuitenkaan kirjekurssiksi. Vaikka sitä 120 teoriatuntia ei kuulukaan koulutukseen, niin luettavaa, sisäistettävää ja opittavaa on valtavasti. Tuolla kurssilla nimenomaan opiskelijan oma motivaatio punnitaan ja takuulla PTA:n koulutuksen käyneistä moni on hyvinkin pätevä. Yhtä lailla jokaisella kurssilla on niitä, jotka menevät läpi rimaa hipoen, mielestäni tässä asiassa ei pitäisi nyt liikaa kuitenkaan yleistää.

Kävin itse PTA:n seminaarit huhtikuussa. Vielä on se teoriaosuus opiskeltavana ja lukemista on todellakin PALJON. Kaikkea tietoa ei ladota suoraan nenän eteen, vaan itse pitää ollaa selville todella paljon. Sen kyllä tosin sanon, että ainakin tässä vaiheessa kun PTA on Suomessa vielä niin nuori, niin noissa seminaareissa on todella paljon parantamisen varaa. Mielestäni koulutuspäiviä ei voi ihan täysin vetää kuitenkaan fiilispohjalta...

En tiedä millaisia kaikenlaisia trainereita sieltä valmistuu, mutta itse koen kyllä etten vielä hetkeen voi edes ammattimaisesti tätä työtä tehdä. Kunhan joskus työtä teen, haluan ottaa sen täydellisen vastuun tekemästäni työstä ja sen tuloksista. Se on tietysti harmillista että kaikkien kohdalla ei näin ole. Silloin ne trainerit voi olla mitä hyvänsä ja juurikin noita Dinon mainitsemia pilipali-PT:itä. Mulla on kuitenkin aavistus, ettei se pelkkä FAF:n sertifikaatti takaa mitään laadukasta PT-työtä. Sen verran kritiikkiä olen kuullut senkin tahon kouluttamia trainereita kohtaan. Mielestäni trainerilla pitää olla se motivaatio opiskella itse lisää, sillä koskaan tuollaista työtä ei voi pelkästään teoriapohjalta tehdä. Paljon on kiinni teoriasta, mutta yhtä paljon on kiinni siitä, että ymmärtää erilaisia ihmisiä, osaa toimia heidän kanssaan, olla motivoiva ja hyvä tiimityöpartneri (sitähän se PT-homma on). Psykologin taidoistakaan ei ole haittaa...
 
Kuitenkin tuollainen PTA:n parin päivän kurssin voi käydä lähes kuka tahansa, ainakin sen alemman. Alempaan vaaditaan lukio.
Ainoa PTA:n kurssi jossa on jotain järkeä on Certified Professional Trainer- kurssi, johon vaaditaan jo liikunnan, terveydenhuollon tai ravintoalan pohjakoulutus.
Paljonko tuollaisella kurssilla sitten oppii, se on varmaan aika yksilöllistä. Kuitenkaan kukaan ei saa parissa päivässä paljoakaan oppia. Ja jos sitä sitten itseopiskellaan kotona, niin eiköhän se silloin juuri ole kirjekurssia, ainakin lähes. Hitsariksikin voi opetella kotona, mutta onko sitten oikeasti pätevä?

PTA:ta en halua ottaa tässä silmätikuksi vaan yleisesti personal trainer tittelin. Tuohan ei ole ns. virallinen ammattititteli vaan jotain muuta.

Mietitäänpä asiaa käytännössä... ohjattavaksi tulee esim. skolioosia sairastava henkilö. Kuinka moni osaa ottaa hänen sairautensa huomioon saliharjoittelussa, jos on hyvin suppea tieto anatomiasta tai fysiologiasta? Väärillä harjoittelutavoilla voidaan saada pahaa jälkeä aikaiseksi. Ihan vaan esimerkkinä. Esimerkkejä löytyy vaikka kuinka paljon.
Mua harmittaa, että tämä tittelin merkitys on merkityksetön. Tuolla tittelillä olisi arvoa, jos se olisi virallinen titteli ja siihen olisi jokin virallinen koulutus. Koulutukseen pitäisi sisällyttää tietty määrä terveydenhuollon tietoa eli anatomiaa ja fysiologiaa (mielestäni fysioterapeutilla on tarvittava tietous, huom. koulutus kestää 4 vuotta!!) sekä ravintotietouden perusteet ja mielellään vähän enemmänkin. Sekä tietty määrä yleistä liikunnan ohjausta (siis käytäntöä). Tästä saataisiin jo varmaan opiskeltavaa ainakin 50 opintoviikkoa (ihan heitto), tai vaikka enemmänkin.
Ideaalinen personal trainer olisi mielestäni, jolla on peruskoulutuksena fysioterapeutin ja liikunnanohjaajan paperit, sekä useiden vuosien käytännön kokemus treenaamisesta sekä ravintotietoudesta (mm. osaa tehdä ravinto-ohjelmia). Menisi kyllä jo monella aika mahdottomaksi, jos nuo kaikki pitäisi opetella, mutta koulutus pitäisi olla mielestäni virallinen, siis että siitä saa oikean ammattinimikkeen ja koulutuksella olisi laajemmat vaatimukset. Noista edellä mainitsemista koulutuksista voisi poimia ne tärkeimmät asiat personal trainer koulutukseen ja tyyliin.. ei mitään kursseja vaan oikea koulutus.

Vertaan täysin pt-koulutusta tasoltaan johonkin järjestyksenvalvoja koulutukseen, jossa istutaan muutama päivä jossain kurssilla ja sitten on loppukoe. Pääset läpi ja ammattisi on järjestyksenvalvoja.

Eli toivoisin personal trainer koulutuksen olevan paljon laajempi mitä niitä tällä hetkellä järjestetään ja tittelillä tarvisi olla ammatillinen vastuu.

No, pt-koulutuksesta ei varmaan ikinään tule sitä ns. virallista titteliä vaan pysyy tuollaisena lisäkoulutuksena/kurssina. Ehkä kurssille pääsyvaatimuksena pitäisi sitten olla laajemmat pohjavaatimukset, jotta se olisi uskottavampi titteli.

Mutta on se niinkin, että käytäntö opettaa, mutta kun tietää millaisia henkilöitä tälläkin hetkellä toimii personal trainer tittelin alla, niin huh huh!!!
 
Voisko olla, että tää personal trainer kirjekurssi homma ois niille ketkä osaa jo homman, mutta eivät omaa mitään paprua millä pääsis duuniin..Esimerkiksi ikänsä bodausta harrastanut äijä ketä tietää helvetisti treenaamisesta, mutta perjaatteessa ei ole mitään, ku ei oo koulutusta...
 
IsoDino, oot monessa asiassa ihan täysin oikeassa. En tiedä sitten, että onko enemmän asiakkaan vastuu ottaa selvää vai PT-koulutusorganisaatioiden vastuu pitää huoli että koulutettu PT osaa sen mitä pitääkin. Asiakkaan pitää toki pystyä luottamaan PT:n ammattitaitoon, mutta ei se nyt ihan hölmöä ole todeta myöskään että täytyy sen verran älytä ottaa selville, että kenelle sitä rahaa alkaa maksamaan tuollaisesta ohjauksesta. Hinnat kun ovat usein melkoisen suolaisia.

Mutta kuten sanoit, niin on järkyttävää mietiskellä tuonkin alan seuraamuksia kun tietää millaista puuhastelijaa siellä on PT-touhua tekemässä. Käytännön työssä sen ohjauksen toki oppii parhaiten, mutta ei kai silti ihan hatusta vetämällä ohjausta pitäisi alkaa tekemään.

Kun nyt otit tuossa esimerkiksi tuon skolioosi-ohjattavan, niin ainakin tuon PTA:n kurssin käyneillä pitäisi olla hallussa erilaisia sairauksia sairastavien ohjaaminen. Kuten sanoin, niin se teoriaosuus on laaja eikä tenttiä todellakaan pääse läpi huitaisemalla, jos ei tiedä asioista mitään. Minulle itselleni sopii hyvin tuollainen itseopiskelu, mutta koska olen tiedonjanoinen jo muutenkin luonteeltani, en tiedä sitten sopiiko se kaikille. En tietenkään voi sanoa, että mun valmiudet työhön olisivat samat kuin esim. fysioterapeutilla (anatomian tuntemus huomattavasti laajempi) tai liikunnanohjaajalla (eri lajien tuntemus laajempi), mutta uskon että pystyn tulevaisuudessa ohjaamaan monenlaisia asiakkaita. Ylipäätään asiakkaiden kanssa toiminen on jotain, mitä ei voi oppia mielestäni kuin työn kautta. Vai opetetaankohan noilla laajemmin teoriaa sisältävillä kursseilla ihan täsmälleen niitä asiakkaan kohtaamistilanteitakin? Se olisi kyllä mun mielestä hyvinkin tärkeää.

En nyt halua sen kummemmin PTA:ta puolustella, kun en osaa vielä ihan sanoa mitä mieltä lopulta olen koko kurssista (olen käynyt vasta seminaariosuuden, teoria on vielä luettavana ja tentit tehtävänä - taitaa olla koko kesän projekti).

Mitä eroa sillä loppupeleissä on, oppiiko sen teorian istumalla tunneilla vai opiskelemalla itse? Eihän esim. yliopisto-opetuskaan ole sataprosenttisesti luennoilla istumista joilla tuodaan kaikki tarvittava asia tarjottimella nenän eteen, vaan opiskelijan oma motivaatio on se tekijä joka määrittää sen, oppiiko vain välttämättömän vai oikeasti sen kaiken tarpeellisen...

...kunhan pohdiskelen. :)
 
Faidra sanoi:
En nyt halua sen kummemmin PTA:ta puolustella, kun en osaa vielä ihan sanoa mitä mieltä lopulta olen koko kurssista (olen käynyt vasta seminaariosuuden, teoria on vielä luettavana ja tentit tehtävänä - taitaa olla koko kesän projekti).
...kunhan pohdiskelen. :)
Aika kovia väitteitä tuon PTA:n mainoksessa.
"Mm. saliharjoittelun puolella, opetamme tietoa, jota muualta on mahdoton oppia.
"PTA kykenee antamaan ytimekkään tietopaketin päivässä, joka antaa mm. käytäntöön liittyvät opit, joita mikään kirja ei voi opettaa.
Onko sinulle jo selvinnyt mitä nämä tiedot ovat? :eek:

Vaikeahan tuosta on ulkopuolisena muuta sanoa, toivottavasti saat vastinetta rahoillesi. :rolleyes:
 
täytyy kyl kompata tota threadinalotusta
ku yks tuttu omanikänen vaan salilla käyntii jonkiverran harrastanu on ny muka personal trainerinä ja...
 
rahkanaama sanoi:
Aika kovia väitteitä tuon PTA:n mainoksessa. Onko sinulle jo selvinnyt mitä nämä tiedot ovat? :eek:
Jeps, saliohjaus oli kyllä aikas tehokas. Meni moni liike ainakin mulla uusiksi vaikka oletin osaavani aika hyvin jo ennen tuota. Se on eri asia, kuinka moni neuvoista jää omaan käyttöön, pitää soveltaa tietoa siten että se sopii itselle parhaiten. Mutta kyllä mielestäni saliopastus oli tehokas. Ainut mikä jäi kaivelemaan oli sen salitestin puuttuminen. Olisin olettanut, että meidän ohjaustaitoja oltais jotenkin edes testattu... nyt sitä ei tehty. Osalla kurssilaisista oli omatkin suoritustekniikat tosi hakusessa, joten mielestäni tuo olis ollut erittäin tärkeää. Miten voi näyttää asiakkaalle miten liike tehdään, jos itsekään ei osaa? Mun kohdallani asia on ehkä eri, koska puntti on se pääurheilulaji ja harrastuspohjaa on jo jonkin verran. Mutta jos kurssille tosiaan menisi aloittelijana ja päättäisi alkaa ohjaamaan muita, voisi kyllä työn laatu olla tosi hakusessa!

Kurssilla käytiin myös kattavasti läpi asiakassuhteen aloittaminen ja ylipäätään PT-bisneksen aloittamiseen/pyörittämiseen liittyviä asioita. Mielestäni se oli tosi tärkeää infoa ja ainakin itse sain siitä hyvin irti asiaa. Miten laajasti näitä juttuja käydään esim. FAF:n koulutuksessa?

Etsikääpä huvikseen tietoa USA:n PT-sertifikaateista. Siellä on ihan normaalia, että kurssit käydään etänä siten, että kurssi sisältää itseopiskelumateriaalin ja parin päivän tehopaketin ohjauksessa. Sen jälkeen tentitään. Tosin se jenkki-PT:iden tasokin on sitten todella vaihteleva. :david:

Niin kauan kun mitään yhteistä pakollista koulutuslinjaa ei tuon ammattinimikkeen käyttäjille ole, tulee varmasti työn laatukin olemaan todella hajanaista. Tuntuu kyllä jokseenkin järkyttävältä, jos tuollaista hommaa lähtisi tekemään ilman minkäänlaista vastuuta ja ymmärrystä siitä, onko pätevä tehtävään vai ei. Mielestäni PT:nä toimivan pitää ymmärtää työn vastuu, sillä kysehän on asiakkaan terveyden ja hyvinvoinnin edistämisestä - ei suinkaan niiden pilaamisesta PT:n rikastumisen kustannuksella...

edit: Hmm... tätä voi ehkä jollain tasolla verrata hierojien tasoon. Siellä nyt ei tietääkseni koskaan mitään kurssimuotoista opetusta ole, mutta yhtä lailla hierojien taso on mielestäni todella vaihteleva. Vaikka kuinka olisi koulutettu hieroja tai mikä hyvänsä, niin toiset yksinkertaisesti vaan ovat ihan paskoja hommassa ja toiset hyviä. Joten voiko tämän perusteella vetää mitään johtopäätöksiä siitä, tuleeko suuren teoriatuntimäärän opiskelleista yksistään hyviä ammatissaan? Ei se pelkkä titteli todellakaan kerro, että on hyvä ja pätevä. Veikkaisin nimittäin että poikkeuksia on sekä suuntaan että toiseen, ts. PTA:lta valmistuu huonoja ja hyviä, FAF:ltä huonoja ja hyviä ja niin edelleen.
 
jarhu sanoi:
Huh. Voin kuvitella IsoDinon kuvaileman ihanne personal trainerin tuntitaksan... Minimi 150€/h tai jotain.
Aika paljon on jo fyssareita joilla on pohjakoulutuksena joku liikunnanohjaajan koulutus tai PT-tutkinto mutta monilta puuttuu se omakohtainen kokemus kovasta treenistä... Ja eipä noi fyssareiden tuntitaksat ainakaan noin kovia oo likkuu siellä 30-50 eskon kieppeissä. Kovin moni ei vaan vielä mainostele PT-toimintaa.
 
Mie itte en kyllä suostuis maksaan kenellekään opastuksesta ellei olis vuosien kokemusta jostain voimaharjoittelusta ja alla monen vuoden opiskelut alalta jostain yliopistosta tai vastaavasta. Ihan hullua että päästetään niinkin tietämättömiä "trainereita" opastamaan ihmisiä!! :O
 
FAFin koulutus sentään sisältää 120 tuntia teoriaa, vaikka ei tuollakaan pitkälle mennä. Arvoa annan enemmän siis muille pohjakoulutuksille ja vasta siihen lisänä esim. FAFin koulutuksen ja useiden vuosien kokemuksen ravintotiedoista ja henkilökohtaisesta treenaamisesta.
FAF:n Personal Trainer kurssille pääsee suoraan vain fysioterapeutti/LO tai vastaavan pohjakoulutuksen käynyt.

Jos tätä pohjakoulutusta ei ole, on käytävä valmisteleva peruskoulutus(40h),
ja Kuntosaliohjaajatutkinto 80h(näissä yhteensä noin 30h anatomia, kinesiologia ja erityisryhmät -opastusta).
Kuntosaliohjaaja-tutkinnon päätteeksi on kaksipäiväinen lisenssikoe.

Näiden jälkeen vaatimuksena on vuoden kokemus kuntosaliohjauksesta,
jotta pääsee aloittamaan PT-kurssin(120h).

Ilman omakohtaista treenikokemusta(mielestäni vähintään 5 vuotta) koulutus
ei varmasti anna tarvittavaa ammattitaitoa.
Mutta esim. mun 10,5 vuoden treenit yhdistettynä FAF:n kursseihin(240h)
antaa jo(uskaltaisin väittää) Personal Traineriksi vaadittavan pätevyyden.

Oli kurssilla BTW yksi fyssarikin aikalailla hukassa, kun piti suorittaa tyylipuhdas jalkakyykky.;)
 
Mietitäänpä asiaa käytännössä... ohjattavaksi tulee esim. skolioosia sairastava henkilö. Kuinka moni osaa ottaa hänen sairautensa huomioon saliharjoittelussa, jos on hyvin suppea tieto anatomiasta tai fysiologiasta? Väärillä harjoittelutavoilla voidaan saada pahaa jälkeä aikaiseksi. Ihan vaan esimerkkinä. Esimerkkejä löytyy vaikka kuinka paljon.

Ehkä tässä tapauksessa nk. moniammatillinen yhteistyö, jossa skoliootikko tuo lääkäriltään selvityksen sairaudesta ja ohjelma sitten vielä tarkastetaan vaikka fyssaterapeutilla, voisi olla parempi vaihtoehto kun kouluttaa kaikki PT:t anatomian asiantuntijoiksi...

Mutta joo, kyllä minustakin PT:llä pitäisi olla vastuu antamistaan ohjeista.
 
edit: Hmm... tätä voi ehkä jollain tasolla verrata hierojien tasoon. Siellä nyt ei tietääkseni koskaan mitään kurssimuotoista opetusta ole, mutta yhtä lailla hierojien taso on mielestäni todella vaihteleva. Vaikka kuinka olisi koulutettu hieroja tai mikä hyvänsä, niin toiset yksinkertaisesti vaan ovat ihan paskoja hommassa ja toiset hyviä. Joten voiko tämän perusteella vetää mitään johtopäätöksiä siitä, tuleeko suuren teoriatuntimäärän opiskelleista yksistään hyviä ammatissaan? Ei se pelkkä titteli todellakaan kerro, että on hyvä ja pätevä. Veikkaisin nimittäin että poikkeuksia on sekä suuntaan että toiseen, ts. PTA:lta valmistuu huonoja ja hyviä, FAF:ltä huonoja ja hyviä ja niin edelleen.[/QUOTE]

Oon samaa mieltä tossa et joka paikasta valmistuu sekä hyviä että huonoja..
Ja myöskin hierojat ovat ammattitaidoltaan hyvin vaihtelevia..(riippuu myöskin siitä millaisesta hieronnasta kukakin tykkää)..
Kaikki eivät välttämättä jaksa lukea anatomiaa, mutta ovat käytännössä mahtavia, otteet hyviä ym..
Muistan vaan ajan joilloin itse opiskelin urheiluhierojaksi.Se ei kyllä todellakaan ollut teoria puolelta helppoa(anatomia, mikrobiologia, tautioppi..ym..)Vaikka ajatteli et koulu ois ollut enemmän teoria pohjanen niin kyllä päntätä sai!!=)ja sen kaiken pänttäämisen lisäksi ne hieronta tunnit,urheiluhieronnan kenttätunnit ja yliopiston luennot ravinnoista ja anatomiasta,tentit..
Mutta täytyy muistaa että myös opetuson eritasoista eri paikoissa...=)
 
Sama juttu. Oon kanssa syvästi ihmetyllyt tota personal trainer hommaa et miten helposti sen nimikkeen saa. Itse opiskelen liikunnan ohjaajaksi ja meillä on paljon ihmisen anatomiaa, fysiologiaa,ravinto oppia, kurssi pelkistä vammoista yms. ja sitten on kuntosaliohjaajan kurssi joka on todella kattava ja silti ei voi käyttää personal trainer nimikettä. Sitten menee joku personal trainer kurssille pariksi päiväksi niin saa toimia personal trainerina.
 
Itse opiskelen liikunnan ohjaajaksi ja meillä on paljon ihmisen anatomiaa, fysiologiaa,ravinto oppia, kurssi pelkistä vammoista yms. ja sitten on kuntosaliohjaajan kurssi joka on todella kattava ja silti ei voi käyttää personal trainer nimikettä.QUOTE]

Onko niin, että tuo nimike on jollakin tavalla suojattu, niin ettet sitä voisi käyttää? En tiedä siis tilannetta, mutta näin on monella muullakin alalla. Itse opiskelen kääntämistä yliopistossa (ja teen käännöshommia), mutta olisin voinut kutsua itseäni kääntäjäksi jo ennen opiskelujakin. Eli ei se titteli vielä monella alalla paljon mitään tarkoita.

Lisäksi voisin kuvitella näillä kahdella alalla olevan senkin yhteistä, että kokemus on ehkä se kaikkein tärkein ammattitaidon tae (ei tietenkään aina).
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom