Akikonomu sanoi:
Väärän mallinen satula, tai sitten silkkaa treenin puutetta, siinähän ne tärkeimmät. Satulan korkeuskin voi vaikuttaa asiaan, arvaisin.
Muistan kyllä keväiset tuskaviikot ajalta jolloin en vielä pyöräillyt talvisin. Eikä siihen auttanut leveä ja pehmeänpuoleinen satulakaan. "Mummomalli" on yhä suosikkini, vaikka impotenssin uhka ei siihen syynä olekaan :D vaan silkka mukavuudenhalu. Saapi hieman keventää pidemmällä matkalla (lähisiwa kun on joskus kymmenien kilometrien päässä). Ja sanonpa vain, että kolmivaihteinen perus-Crescentti on ollut kaikkien aikojen toiseksi paras pyöräni, kaikilta ominaisuuksiltaan.
Ei millään pahalla, mutta tuo kuulostaa yhtä fiksulta kuin joku kehuisi kuinka intin huopakumisaappaat ovat parhaat juoksujalkineet. No, jos ei paremmasta tiedä niin ... :D
Toki naisten lantion rakenne vaatii erilaisen satulan kuin miehillä, muttei se mummosatula ole silti oikea ratkaisu.
Satulan korkeudesta. Ammattilaiset väittävät huomaavansa, jos satulan korkeus on puoli cm pielessä. Itsekin huomaan 1-2 cm heiton. Eli sillä on väliä. Oikean satulan korkeuden etsimiseen löytyy netistä ohjeita (oliko jo tässäkin ketjussa?). Sitten kun on kilometrejä alla sitä voi vielä hienosäätää makunsa mukaan.
Toinen seikka. Pyörällä EI poljeta, vaan pyöritetään. Saadakseen kaiken hyödyn irti pyörittämisestä tarvitaan lukkopolkimet, mutta ilmankin sitä voi opetella. Mielikuvaharjoitus: Jalka ei ole ylös-alas pumppaava mäntä, vaan se höyryveturin vetoratasta pyörittävä tanko. Jos ette tiedä, niin äkkiä katsomaan länkkäreitä. :lol2:
Riittävät poljinkierrokset ovat myös tärkeä seikka. Kuntopyörällä on helppo opetella "kierrättämistä", tavoitteena vaikka 90-110 rpm. Mulla öbaut 110. Kierroskone-Armstrong voitti aina Diesel-Ulrichin Tourilla.
Eli kunnossa oleva pyörä, riittävästi vaihteita, ajoasento, polkemistekniikka, mielellään pyöräilyhousut ja lukkopolkimet. Kannattaa kokeilla, ihan eri laji, kuin runkata sillä munamankelilla naama norsunv*tulla paikasta A paikkaan B.