Perse hirvittävän kipeäksi pyöräilyn aloittamisesta

Veikkaan, että pyöräily oli vielä normaalia saakelin rankempaa, siksi että takapuolen tuskaa säästääkseni poljeskelin aluksi aika lailla jalkojen varassa. Siis ei silleen seisten, vaan jalkoja hirveesti jännittäen, joten kinttujen saama rasitus oli ihan hirvee.
Tän takia koko mies aika uuvuksissa.

No ei ole sitten ihmekään, jos olo on kuin junan alle jääneellä jäniksellä. Ymmärrän...
 
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Akikonomu sanoi:
Väärän mallinen satula, tai sitten silkkaa treenin puutetta, siinähän ne tärkeimmät. Satulan korkeuskin voi vaikuttaa asiaan, arvaisin.

Muistan kyllä keväiset tuskaviikot ajalta jolloin en vielä pyöräillyt talvisin. Eikä siihen auttanut leveä ja pehmeänpuoleinen satulakaan. "Mummomalli" on yhä suosikkini, vaikka impotenssin uhka ei siihen syynä olekaan :D vaan silkka mukavuudenhalu. Saapi hieman keventää pidemmällä matkalla (lähisiwa kun on joskus kymmenien kilometrien päässä). Ja sanonpa vain, että kolmivaihteinen perus-Crescentti on ollut kaikkien aikojen toiseksi paras pyöräni, kaikilta ominaisuuksiltaan.

Ei millään pahalla, mutta tuo kuulostaa yhtä fiksulta kuin joku kehuisi kuinka intin huopakumisaappaat ovat parhaat juoksujalkineet. No, jos ei paremmasta tiedä niin ... :D
Toki naisten lantion rakenne vaatii erilaisen satulan kuin miehillä, muttei se mummosatula ole silti oikea ratkaisu.

Satulan korkeudesta. Ammattilaiset väittävät huomaavansa, jos satulan korkeus on puoli cm pielessä. Itsekin huomaan 1-2 cm heiton. Eli sillä on väliä. Oikean satulan korkeuden etsimiseen löytyy netistä ohjeita (oliko jo tässäkin ketjussa?). Sitten kun on kilometrejä alla sitä voi vielä hienosäätää makunsa mukaan.

Toinen seikka. Pyörällä EI poljeta, vaan pyöritetään. Saadakseen kaiken hyödyn irti pyörittämisestä tarvitaan lukkopolkimet, mutta ilmankin sitä voi opetella. Mielikuvaharjoitus: Jalka ei ole ylös-alas pumppaava mäntä, vaan se höyryveturin vetoratasta pyörittävä tanko. Jos ette tiedä, niin äkkiä katsomaan länkkäreitä. :lol2:

Riittävät poljinkierrokset ovat myös tärkeä seikka. Kuntopyörällä on helppo opetella "kierrättämistä", tavoitteena vaikka 90-110 rpm. Mulla öbaut 110. Kierroskone-Armstrong voitti aina Diesel-Ulrichin Tourilla.

Eli kunnossa oleva pyörä, riittävästi vaihteita, ajoasento, polkemistekniikka, mielellään pyöräilyhousut ja lukkopolkimet. Kannattaa kokeilla, ihan eri laji, kuin runkata sillä munamankelilla naama norsunv*tulla paikasta A paikkaan B.
 
Kuparikatto sanoi:
Riittävät poljinkierrokset ovat myös tärkeä seikka. Kuntopyörällä on helppo opetella "kierrättämistä", tavoitteena vaikka 90-110 rpm. Mulla öbaut 110. Kierroskone-Armstrong voitti aina Diesel-Ulrichin Tourilla.

Eikös Lance aina vedelly about 20 rpm korkeammalla tasolla kuin muut kilpailijat? Ja se onnistui vain koska Lancella on erinomainen kyky käsitellä maitohappoa. Eli eikö se tarkoittaisi että normipolkijan pitäisi pyrkiä ennemmin välille 80-100rpm? Pohdiskelin vain:thumbs:
 
Repe_ sanoi:
Eikös Lance aina vedelly about 20 rpm korkeammalla tasolla kuin muut kilpailijat? Ja se onnistui vain koska Lancella on erinomainen kyky käsitellä maitohappoa. Eli eikö se tarkoittaisi että normipolkijan pitäisi pyrkiä ennemmin välille 80-100rpm? Pohdiskelin vain:thumbs:

Hmmm. Oisko tohon jotain lähteitä ?

Ei mullakaan mitään tieteellistä faktaa tähän hätään löydy, paitsi lainaus jonkun joltain saksalaiselta saitilta suomentamasta pätkästä:

"Harjoitelleen pyöräilijän perustasoksi saksalaiset asettivat n. 90 rpm. Tehon tuoton kasvaessa väittivät kierrosluvun nostamisen olevan eduksi. Tunnin ajon maailmanennätysten haltiojoiden keskimääräinen pyöritysnopeus oli artikkelin mukaan n. 103 rpm. "

Jos nopeus pidetään samana, korkeilla kampikierroksilla käytetään pienempää välitystä. Silloin yhteen kampikierrokseen käyttävä voima on pienempi, mutta toistuu useammin.

Omalla kohdalla tuo 80 hapottaa (tai hapotti silloin kun vielä treenasin) enemmän kuin +100. Noilla korkeammilla kierroksilla on pakko keskittyä siihen pyörittämiseen, eli tekniikka ei mene niin nopeasti ns. junttaamiseksi.

Korkeat kierrokset sopivat siten myös tekniikkaan totuttelemiseen. Ja se oikea tekniikka on se mistä kannattaa lähteä. Jos pyörittäminen tuntuu vaikealta, kannattaa siihen totutella nostamalla kampikierroksia vähitellen.
 
Kuparikatto sanoi:
Hmmm. Oisko tohon jotain lähteitä ?
.

Valitettavasti lähteeni ovat tällä hetkellä hatarat, kun ei tuota kirjaa ole käsillä :(

Lancen kotisivuilla kerrotaan että aika-ajoissa kierrokset on 95-100rpm ja mäkietapeilla 80-85. Omassa kirjassaan myös kerrottiin hänen kovemmista kierrosluvuistaan. Wikipedia tosin väittää luvuiksi jopa 120rpm.

Tosin taas esim. vierumäen polkupyöräergometrissa on merkitty sopivaksi kierrosluvuksi vain 60-80rpm.
 
Kuparikatto sanoi:
runkata sillä munamankelilla naama norsunv*tulla paikasta A paikkaan B.
Just tolleen minä sitä yleiskuntoa kummiskin aattelin nostaa...:nolo:
Ihan vaan vanhana kunnon hyötyliikuntana, ei hiukkaakaan hifistelyä :D

Mutta kiitoksia, hyviä neuvoja sinulla oli.
Kyl tää homma tästä lähtee pelittään, kunhan perse tottuu, jotta sillä voi röhnöttää, ja jalkojen ei tartte käyttää voimaa kuin polkemiseen, eikä kropan kannatteluun perseen säästämiseksi.
Huomenna testaan Hessan ja takas polkemista.
 
Olen ajatellut toimia Kuparikaton ja muutaman muun aktiivipyöräilijän (siis ihan kisamielessäkin pyöräilleen) neuvojen mukaan lähiaikoina (siis noin 1-6kk aikana, ei tänään vielä :D ) toimia ja satsata polkupyörään noin 500-1000€. Riittävän kauan on tullut poljettua perus Helkamoilla ja Nopsilla.

Niin joo, opin viime kesänä aika paljon yhdestä ainoasta pitkästä pyöräilyreissusta, jonka jälkeen ahteri oli ruvella ja kipeenä. Sen jälkeen lähti entinen pehmeä ja puolileveä satula heti vaihtoon. Tilalle kapeampi ja kovempi ja samalla säädettiin sekä satulan, että ohjaintangon korkeus paremmaksi. Oli, kuin olisi saanut uuden pyörän alle, tai oikeastaan vielä parempi! Tommosillakin "pikkujutuilla" voi tosiaan olla iso merkitys.

Mitäs täällä Tampesterissa olisi päteviä pyöräkauppoja? Toistaiseksi vasta ihan alustavasti kuolasin Koskikeskuksen Intersportissa vähän paremman luokan Nishikejä ja mikähän se toinen merkki olikaan, senkin malleja. Mukava olisi ihan koeajollakin käydä, jos meinaa kalliimman pyörän laittaa, että saa tuntumaa hieman. Ehkä moinen onnistuu erikoisliikkeessä?
 
iivili sanoi:
Olen ajatellut toimia Kuparikaton ja muutaman muun aktiivipyöräilijän (siis ihan kisamielessäkin pyöräilleen) neuvojen mukaan lähiaikoina (siis noin 1-6kk aikana, ei tänään vielä :D ) toimia ja satsata polkupyörään noin 500-1000€. Riittävän kauan on tullut poljettua perus Helkamoilla ja Nopsilla.

Niin joo, opin viime kesänä aika paljon yhdestä ainoasta pitkästä pyöräilyreissusta, jonka jälkeen ahteri oli ruvella ja kipeenä. Sen jälkeen lähti entinen pehmeä ja puolileveä satula heti vaihtoon. Tilalle kapeampi ja kovempi ja samalla säädettiin sekä satulan, että ohjaintangon korkeus paremmaksi. Oli, kuin olisi saanut uuden pyörän alle, tai oikeastaan vielä parempi! Tommosillakin "pikkujutuilla" voi tosiaan olla iso merkitys.

Mitäs täällä Tampesterissa olisi päteviä pyöräkauppoja? Toistaiseksi vasta ihan alustavasti kuolasin Koskikeskuksen Intersportissa vähän paremman luokan Nishikejä ja mikähän se toinen merkki olikaan, senkin malleja. Mukava olisi ihan koeajollakin käydä, jos meinaa kalliimman pyörän laittaa, että saa tuntumaa hieman. Ehkä moinen onnistuu erikoisliikkeessä?


Kiitos kaunis, mutta se on loukkaus aktiivipyöräilijöitä kohtaan laskea minut mukaan heidän joukkoonsa. :D

Sinä olet selvästi tajunnut pointin ja haluat omiin tarpeisiisi sopivan pyörän. Silloin Intersport tuskin on paras vaihtoehto, siellä sinulle halutaan vain myödä joku pyörä siitä rivistöstä. Pyöräilyyn erikoistuneista liikkeistä löytyy luultavasti enemmän ammattitaitoa etsiä/koota juuri se SINUN pyöräsi. ;) Myyjillä on usein omaa pyöräilytaustaa ja tietotaitoa niistä fillareista. Se ei paljon lohduta jos myyjä hakee kaikkiin kysymyksiisi vastauksia esitteestä, sen osaa lukea itsekin. :curs:

Jos tietää tarkasti minkä pyörän haluaa, niin senhän voi hakea mistä halvimmalla saa, mutta jos taas tuntuu myyjän avun olevan tervetullutta, kannattaa hiukka miettiä mistä sitä ammattitaitoa voisi löytyä.

Tampereen liikkeistä en tiedä, mutta jos täältä löytyisi tietoa:

http://rocsport1.hel.fi.magenta.net/vb/index.php?
 
Itelläniki kasvo työmatka reiluun 20 kilometriä per sivu ja perse huuti hoosiannaa aluksi... Nyt sijoitin pyöräilyhousuihin 40 euroa ja taivas aukesi... ainakin perseen mielestä.

Nyt on tarkotus nostaa ens viikosta alkaen tuota matkaa niin että tulis se vajaa 50 kilomeetteriä per päivä.
 
SerialLoser sanoi:
Onko teillä kokemuksia, kauanko tämä karsea persekipu kestää, tottuuko kroppa taas pyöräilyyn vai pitääkö suosiolla ostaa sellanen neliömetrin kokoinen mummosatula?

Kuntopyörän satulaan tottuminen meni niin, että lisäsin aina 5 minuuttia per treeni. Nykyään yksi tunti ei tunnu missään.

Mitä sitten tulee tavalliseen fillariin, niin on tehty kippurasarvisella vaihdepyörällä yli 3 tunnin lenkkejä. Perseen voi nostaa satulasta kerran puolessa tunnissa, eipä siinä sen kummempaa. Samalla tietty kesäkelissä juomapullosta kulaus vettä.
 
Minullaki meni perse kipeeksi, kun aloin polkemaan kuntopyörää. Oli tuskallista polkee, mut välipäiviä ei sallittu. Pari viikkoo oli kipee, mut sen jälkeen ei oo ollu kun tottu siihen.
 
:offtopic:

Nunnaluostariin hankittiin polkupyörä. Pyörä oli heti alusta alkaen nunnien keskuudessa kovassa käytössä ja abbedissaa moinen ei miellyttänyt lainkaan sillä rukoushetket jäivät kovin lyhyiksi. Niinpä kerran aamunavauksessa abbedissa tokaisi:
- Jos tuo pyörällä ajeleminen ei heti vähene, niin siihen hankitaan satula!
 
Mitäs täällä Tampesterissa olisi päteviä pyöräkauppoja?
Samaa olen itsekin miettinyt. Olisi kiva kuulla suosituksia. Kun vaihdan pyörääni seuraavaksi, haluaisin vähän enemmän omiin mittoihini ja tarpeisiini kustomoidumpaa pyörää.
 
Mitäs täällä Tampesterissa olisi päteviä pyöräkauppoja? Toistaiseksi vasta ihan alustavasti kuolasin Koskikeskuksen Intersportissa vähän paremman luokan Nishikejä ja mikähän se toinen merkki olikaan, senkin malleja. Mukava olisi ihan koeajollakin käydä, jos meinaa kalliimman pyörän laittaa, että saa tuntumaa hieman. Ehkä moinen onnistuu erikoisliikkeessä?

Tuollainen threadi tuli vastaan yhdellä pyöräilyfoorumilla
http://www.ridefree.fi/forum/viewtopic.php?t=13756&postdays=0&postorder=asc&highlight=py%F6r%E4liike+tampere&start=0

Tuo on kyllä kirjoitettu viime vuoden puolella...
 
Tuskakokemukset on täälläkin tuttuja. Selkä on ollut ihan saamarin kipeenä ja mä jo mietin, että pitääkö toi satula laskea niin alas, että polvet on suussa, kun asennosta tulee niin kipeeksi. Myös kädet on kovilla, kun tuntuu, ettei mihinkään ole tehty luiskia, vaan autotien ja jalkakäytävän/pyörätien välinen korkeusero on järjetön, vanteet vaan kolisee.

Nyt on kivut hellittäneet jo jonkin verran: olen pari päivää venytellyt ja tehnyt selälle treeniä, niin johan se alkoi tokeentua. Kai se tosiaan on tottumisesta kiinni.

Ihanaa pyöräilemisessä on - ainakin stadissa - että joka paikkaan pääsee niin nopeasti. Ja lähtee mieluusti tapaamaan kavereita vaikka vaan pariksi tunniksi, kun tietää, että himaan pääsee, millon haluaa ja vielä urheilut tulee kaupan päälle. :lol2:

Alkukangerteluna oli tosin tankojuoppoudesta & treenaamisesta & juoppoudesta aiheutunut kolmen viikon kuumetauti. Sitä on niin kiva viistää öisiä, sateisiakin katuja... :rolleyes: juu-u.
 
Olen tässä nyt koko kesän fillaroinnut ja kokeillut satulan asentoa vaihtaa mutta ei auta koko vaivaan. Pakaralihakset eivät enää kipeudy mutta sitten tuon ison lihaksen alta muutama pieni lihas olikohan Spiriformis jne menevät edelleen kipeeksi pyöräilessä. Ja nyt on tullut sitten uusi vaiva jos pitemmän matkan ajan fillarilla niin kämmenet puutuvat.
Muuten kyllä fillarilla on hyvä ja nopea ajella kaupungissa paikasta toiseen, ei tarvitse etsiä parkkiruutua jne.
 
Olen tässä nyt koko kesän fillaroinnut ja kokeillut satulan asentoa vaihtaa mutta ei auta koko vaivaan. Pakaralihakset eivät enää kipeudy mutta sitten tuon ison lihaksen alta muutama pieni lihas olikohan Spiriformis jne menevät edelleen kipeeksi pyöräilessä. Ja nyt on tullut sitten uusi vaiva jos pitemmän matkan ajan fillarilla niin kämmenet puutuvat.
Muuten kyllä fillarilla on hyvä ja nopea ajella kaupungissa paikasta toiseen, ei tarvitse etsiä parkkiruutua jne.

Perseongelmat hävisivät, mulla ainakin uuden satulan ja pöksyjen myötä.

Tuohon käsien puutumiseen helpottaa ainakin kahvojen oikea asento, että ranteet jäisivät suoraan kun esim, jarrutat tahi vaihdat vaihteita.

Toki sitä ajoasentoa kannattanee miettiä, että miten etupainoinen sen on.

Ja ei sitä pyörällä ajoa kannata rystyset valkosena jännittää :jahas:
 
Olen tässä nyt koko kesän fillaroinnut ja kokeillut satulan asentoa vaihtaa mutta ei auta koko vaivaan. Pakaralihakset eivät enää kipeudy mutta sitten tuon ison lihaksen alta muutama pieni lihas olikohan Spiriformis jne menevät edelleen kipeeksi pyöräilessä. Ja nyt on tullut sitten uusi vaiva jos pitemmän matkan ajan fillarilla niin kämmenet puutuvat.
Muuten kyllä fillarilla on hyvä ja nopea ajella kaupungissa paikasta toiseen, ei tarvitse etsiä parkkiruutua jne.

Kaikki satulat ei vaan sovi kaikille. Jotkut enemmän ajavat siirtää sen entisen hyvä satulan aina pyörästä toiseen pyörää vaihtaessaan. Minä en esim. pysty ajamaan isäni maastopyörällä ihan vaan sen satulan vuoksi. Tuskaa !

Eli jos ei siihen totu öbaut kuukaudessa parissa, kannattaa harkita sitä satulan vaihtamista. Kämmenien väsymiseen auttaa mulla käsien asennon vaihtelu.
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom