- Liittynyt
- 1.1.2004
- Viestejä
- 834
Mulle tuli mieleen tällanen kysymys koskien periaatteita.
Juteltiin tossa, että minkä takia pitää potkia tutkainta vastaan? Miksi pitää tehdä asiat vaikeimman kautta, kun pienellä (omista)periaatteista lipsumalla saisi asiansa paljon iisimmin hoidettua? Itsekin tajuaa, että ei tämä mitään auta, mutta teenpä edes vittuillakseni oman oikeustajuni mukaan. Joskus ne omat periaatteet on objektiivisesti tarkasteltuna aivan kaistapäisiäkin, mutta kun ne tuntuu oikeilta ja ne on itselleen perustellut. Otetaan pari esimerkkiä. Nyt ei puhuta esimerkin aiheesta tai sen oikeutuksesta, vaan periaatteesta yleensä.
Eräs mies ajaa ihan vitusti duunissaan autoa, on ajanut jo 30 vuotta. On ihan kaikilla mittareilla luotettava ja osaava autoilija, mutta karsastaa nopeusrajoituksia. Jos motarilla/kasinkympin alueella ei ole ruuhkaa ja sää suosii, niin sitten ajetaan! Se laski oikein duunipäivät, jotka siltä säästyy vuodessa ylinopeuden takia. Se perusteli asian itselleen ja toimi sen mukaan, minkä näki järkeväksi ja fiksummaksi.
Se sai sakot, eikä lopettanut ylinopeuden ajamista. Mietti varmaan, että vitut, ne on väärässä, en minä. Ikinä ei ole haaveria sattunut ja hommat luistaa.
Se sai toiset sakot ja jatkoi vaan. Perkeleen poliisit.
Kolmansien sakkojen jälkeen tuli kutsu rosikseen. Sinne mentiin viimein hattu kourassa ja kortin se sai pitää. En mä tiedä oppiko se mitään, tai halusiko edes oppia.
Toihan on ihan kaistapäistä käytöstä, typerää ja pelleä. Mutta pitää muistaa, että kyseessä on mies, jolla on erittäin vahvoja mielipiteitä liikennekulttuurista. Jotkut taistelee ihmisoikeuksien puolesta, jotkut eläinten, tämän herran tuulimyllyjä on moottoritiet ja (omasta mielestään) typerät liikennesäädökset.
Kaiken edellämainitun perseilynkin jälkeen mun täytyy todeta, että arvosta ihan hirveästi sitä, että sälli meni rosikseen asti tätä asiaa lopulta puimaan. Äärimmäisen kova jätkä olisi kiukutellut siellä rosiksessakin vielä, mutta kaverilla oli kuitenkin perhe elätettävänä, niin piti turpansa kiinni. Mä en arvosta ylinopeutta eikä liikennesäännöt sinäsnsä kiinnosta, pitäähän niitä noudattaa tai pian meininki on kuin viidakossa. Mä arvosta sitä, että ihan periaatteesta ukko ajoi ja ajoi, vaikka varmaan sisimmässään tiesi ettei siitä mitään hyvää seuraa. Piti päänsä, tappeli tuulimyllyjen kanssa, piti periaatteistaan kiinni.
Kaukaa haettu, periaatteessa(hehheh) sama asia on joku Nelson Mandelan periaatelinnatuomio. Olisi päässyt helpommalla, mutta periaatteesta pidettiin kiinni.
Tai joku venäläinen toimittaja, joka saa lopulta napin otsaan, kun periaatteensa mukaisesti raportoi Putinin metsästysmajan lehmänkauppoja.
Tai Hulkki, joka ei ryssänappia ota, vaikka liha kasvaisi vähän vitusti sutjakammin pienellä voisilmällä.
Mä olen sitä mieltä, että vaikka periaate olisikin yhtä typerä kuin ensimmäinen esimerkki, niin arvostettavaa on se, että siitä pidetään kiinni, loppuun asti, jos uskoo asiaansa. Helpommalla voi usein päästä kun antaa vähän siimaa, mutta perkele, pitäähän miehellä joku koodi olla, minkä mukaan se elää.
Tän voi ymmärtää todella väärin, joten korostan, että nyt ei keskustella liikennesäännöistä tai onnettomuusriskeistä vaan siitä, että joku on mielestään oikeassa jossain asiassa ja pitää päänsä, vaikutti se ulkopuolisen mielestä miten typerältä tahansa.
Mites muut, periaate vai helpompi(usein järkevämpikin) tie, jos näin äkkiseltään pitäisi päättää, eikä harmaita sävyjä huomioida? Täältä yksi ääni periaatteelle.
Juteltiin tossa, että minkä takia pitää potkia tutkainta vastaan? Miksi pitää tehdä asiat vaikeimman kautta, kun pienellä (omista)periaatteista lipsumalla saisi asiansa paljon iisimmin hoidettua? Itsekin tajuaa, että ei tämä mitään auta, mutta teenpä edes vittuillakseni oman oikeustajuni mukaan. Joskus ne omat periaatteet on objektiivisesti tarkasteltuna aivan kaistapäisiäkin, mutta kun ne tuntuu oikeilta ja ne on itselleen perustellut. Otetaan pari esimerkkiä. Nyt ei puhuta esimerkin aiheesta tai sen oikeutuksesta, vaan periaatteesta yleensä.
Eräs mies ajaa ihan vitusti duunissaan autoa, on ajanut jo 30 vuotta. On ihan kaikilla mittareilla luotettava ja osaava autoilija, mutta karsastaa nopeusrajoituksia. Jos motarilla/kasinkympin alueella ei ole ruuhkaa ja sää suosii, niin sitten ajetaan! Se laski oikein duunipäivät, jotka siltä säästyy vuodessa ylinopeuden takia. Se perusteli asian itselleen ja toimi sen mukaan, minkä näki järkeväksi ja fiksummaksi.
Se sai sakot, eikä lopettanut ylinopeuden ajamista. Mietti varmaan, että vitut, ne on väärässä, en minä. Ikinä ei ole haaveria sattunut ja hommat luistaa.
Se sai toiset sakot ja jatkoi vaan. Perkeleen poliisit.
Kolmansien sakkojen jälkeen tuli kutsu rosikseen. Sinne mentiin viimein hattu kourassa ja kortin se sai pitää. En mä tiedä oppiko se mitään, tai halusiko edes oppia.
Toihan on ihan kaistapäistä käytöstä, typerää ja pelleä. Mutta pitää muistaa, että kyseessä on mies, jolla on erittäin vahvoja mielipiteitä liikennekulttuurista. Jotkut taistelee ihmisoikeuksien puolesta, jotkut eläinten, tämän herran tuulimyllyjä on moottoritiet ja (omasta mielestään) typerät liikennesäädökset.
Kaiken edellämainitun perseilynkin jälkeen mun täytyy todeta, että arvosta ihan hirveästi sitä, että sälli meni rosikseen asti tätä asiaa lopulta puimaan. Äärimmäisen kova jätkä olisi kiukutellut siellä rosiksessakin vielä, mutta kaverilla oli kuitenkin perhe elätettävänä, niin piti turpansa kiinni. Mä en arvosta ylinopeutta eikä liikennesäännöt sinäsnsä kiinnosta, pitäähän niitä noudattaa tai pian meininki on kuin viidakossa. Mä arvosta sitä, että ihan periaatteesta ukko ajoi ja ajoi, vaikka varmaan sisimmässään tiesi ettei siitä mitään hyvää seuraa. Piti päänsä, tappeli tuulimyllyjen kanssa, piti periaatteistaan kiinni.
Kaukaa haettu, periaatteessa(hehheh) sama asia on joku Nelson Mandelan periaatelinnatuomio. Olisi päässyt helpommalla, mutta periaatteesta pidettiin kiinni.
Tai joku venäläinen toimittaja, joka saa lopulta napin otsaan, kun periaatteensa mukaisesti raportoi Putinin metsästysmajan lehmänkauppoja.
Tai Hulkki, joka ei ryssänappia ota, vaikka liha kasvaisi vähän vitusti sutjakammin pienellä voisilmällä.
Mä olen sitä mieltä, että vaikka periaate olisikin yhtä typerä kuin ensimmäinen esimerkki, niin arvostettavaa on se, että siitä pidetään kiinni, loppuun asti, jos uskoo asiaansa. Helpommalla voi usein päästä kun antaa vähän siimaa, mutta perkele, pitäähän miehellä joku koodi olla, minkä mukaan se elää.
Tän voi ymmärtää todella väärin, joten korostan, että nyt ei keskustella liikennesäännöistä tai onnettomuusriskeistä vaan siitä, että joku on mielestään oikeassa jossain asiassa ja pitää päänsä, vaikutti se ulkopuolisen mielestä miten typerältä tahansa.
Mites muut, periaate vai helpompi(usein järkevämpikin) tie, jos näin äkkiseltään pitäisi päättää, eikä harmaita sävyjä huomioida? Täältä yksi ääni periaatteelle.
?
