Perheen raha-asiat

[maki]

Meillä on molemmilla omat tilit, kumpikin maksaa omat lainat (auto,prätkä), kännykkälaskut mutta sähkö, asuntolaina ym. kulut maksetaan n. fifty-fifty. Tämä on toiminut meillä ja se mitä jää palkasta saa ostaa ittele mitä haluaa.

 

[fitnesspimu]

Omat on tilit ja varmasti tulee olemaankin. En osaisi kuvitella käyttäväni "toisen rahoja". Yhteiset kulut vuokra, vesi, sähkö ym. puoliksi ja molemmat hoitavat omat puh.laskunsa, lehtimaksunsa ym. Autoon liittyvät jutut kuuluvat miehelle. Hän kyllä käyttääkin autoa huomattavasti enemmän kuin minä. Oman osuuteni ruokarahoista hyvitän puolisolleni hänen vuokrastaan. Osaan arvioida suurin piirtein syömiseni, koska olen monta vuotta pyörittänyt talouttani yksin. Kaikki yhteiset maksut kuitenkin pyörivät jatkuvasti minun tilieni kautta ja minä vastaan niistä.

Pienestä pitäen olen ollut melkoinen pankkiiri eli pitänyt huolen kreditistä ja debetistä :D Ehkä tulevaisuudessa tilanne voi muuttua, mutta siihen en ole valmis ainakaan vielä ;)

 

[Tuittu]

Meillä on sun, mun ja meidän rahat. Kumpikin siirtää tilipäivänä yhteiselle tilille tietyn summan, josta maksetaan kaikki laskut, sekä S-tilille toisen summan josta ostetaan ruoat. Loppu mitä jää on vapaasti käytettävissä mihin haluaa. Ainut ongelma tässä on se, että kun mä syön enemmän ku mies ( ) niin en tiedä pitäiskö mun maksaa ruokiakin sitten enemmän. Vaikka oon kyllä nyt kevään aikana maksanu aika paljon enemmän ku miehellä oli rahat aika vähissä ja sovittiin että se kompensoi sit mun syömiä kalliimpia ruokia.

Se hyvä puoli tässä systeemissä on, että kukaan muu ei voi koskaan kertoa mulle mihin mulla on varaa ja mihin ei, saan tasan ite päättää mihin haluan rahani sijoittaa (tai olla sijoittamatta). Ehkä tilanne on eri kun tulee lapsia, mutta ehkä tuota yhteiselle tilille siirrettyä summaa täytyy sit vaan vähän kasvattaa.

 

[Estel]

Meillä on kummallakin omat tilit, ja rahaa käytetään vähän sen mukaan miten on. Käytännössä mies maksaa lähes kaikki laskut lukuunottamatta mun omaa puhelinlaskua. Mies kun on meillä se työssäkäyvä, mä kotiäiti ja kotihoidontuki kun on nelisensataa euroa niin sillä ei paljon taloudellisesti perheen ylläpitoon osallistuta... Mä kyllä ostan sitten ruokia ja lapsille vaatteita ja sen sellaista, huolehdin perheelle ruuan pöytään pitkälti omilla "tuloillani".

Meille tulevat rahat tilille eri vaiheessa kuuta, joten joskus mä vippaan miehelle vähän kun sillä mennyt paljon rahaa laskuihin ja se sitten taas palkkapäivänä siirtää mulle takas tai maksaa netin ja digikanavat, joka periaatteessa on mun homma hoitaa (tosin nyt viime aikoina mies on joka kerta sen maksanut, vaikka mä olen inttänyt, että haluan jotain vastuuta itsellekin, tuntuu, että olen kamala loinen kun en tuota oikeasti mitään tälle perheelle).

 

[Anna-Kristiina]

Pihin silmään pisti hyvä tredi

Meillä on omat tilit + yhteinen tili, johon menee tuloista aina sopiva summa. Priest omistaa kyllä talon, mutta siitä ei ole enää maksettavaa.

Yhteiseltä tililtä menevät yhteiset ostokset, esim uudet huonekalut, pikkuisen tarvikkeet, lomamatkat, ruoka yms. Omilta tileiltä menee esim itselläni auton kustannukset, hevosen kustannukset +muut elukat, vähät vaateostokset + muu hömppä. Priestillä menee älyttömästi moottoripyöriin, joista sorrun joskus nalkuttamaankin... ja autoon. ja siihen rakenteilla olevaan vanhaan autoon...

Täysin sujuvasti kaikki ei ole mennyt. Priestiä ärsyttää joskus pihiyteni. Kyttään kaupassa aina hinnat ja tarjoukset. Päivän menu koostuu usein niistä tuotteista, jotka ovat -50%. Autolla ajaessani yritän hoitaa mahdollisimman monta asiaa samalla suunnalla jonne olen menossa. Vaatekaupassa mietin aina, että tarvitsenko tätä todella? Usein vastaan itselleni, että en, ja jää taas yksi turhuus ostamatta.

Vauvan synnyttyä omia menoja pitää ainakin minun karsia, että saa yhteiselle tilille enemmän rahaa. Esim itse luovun eläimistäni monestakin syystä. Priestin ei sen sijaan tarvitse luopua rakkaudestaan hevosvoimiin.

Nyt voi kyllä tulla järjestelmään saneerauksen paikka. Olen koko kesän lomalla ja syksyllä alkaa opiskelut...todennäköisesti ilman opintotukea. Onneksi pihillä on säästöjä jäljellä ja muita tulojakin vähän.

Säästövinkkini: Jos mahdollista, älä hanki autoa! Ainakaan kovin vanhaa. Siitä on aina enemmän menoja, kuin on suunnitellut.

 

[Maisa]

Meillä on miehen kanssa omat tilit, yhteinen lainatili ja yhteinen ruokatili, johon on pankkikortit molemmille. Lainatilille molemmat maksaa kuukausittain asuntolainaa puoliksi. Mä oon tällä hetkellä täyspäiväisesti töissä ja mies opiskelee ja käy vähän töissä, joten mun tulot on suuremmat. Mä laitan meidän ruokatilille rahaa kuukausittain ja laskuja maksellaan siten että molemmat maksaa omat puhelinlaskunsa ja mä maksan oikeestaan muut laskut. Omat harrastusmenot ja muut hoidetaan molemmat itse. Sillon tällön mies maksaa jotain netti- ja sähkölaskuja, jos sillä jää rahaa. Meillä on periaate, että se maksaa jolla sattuu olemaan rahaa ja pidemmällä aikavälillä varmaan tasottuu. Mä alotan syksyllä opiskelut ja mies alkaa pikkuhiljaa valmistumaan. Vuosi pitäis yrittää kituuttaa niin että molemmat opiskelee ja tekee vaan osa-aikaisesti töitä. Onneksi asuntolainaankin saa lyhennysvapaita kuukausia jos oikeen tiukkaa tulee.

 

[Siekkari]

Meillä on omat tilit. En voisi kuvitellakaan eläväni toisen rahoilla, ts. käyttäväni jonkun tiliä. En myöskään voisi kuvitella, että joku käyttäisi tienestejäni kuin omiaan. Kokemusta siitäkin helvetistä on :jahas: Se oli silloin, kun olin nuori ja epävarma itsestäni. Kaikkein vähiten siedän sitä, jos joku huomauttelee rahankäytöstäni. Vakiovastaus on "omia rahojanihan käyttelen".

Asuntolaina ja vastike menevät tililtäni ja minä sitten kiskon puolet kuluista takaisin mieheltäni. Minä useimmiten ostan ruoat, mieheni harvemmin. Minä maksan lehdet ja TV-luvan, ostan lähes aina peseytymiseen, siivoukseen, puutarhan hoitoon... liittyvät menot. Mies taas useimmiten maksaa Internet-yhteyden, lankapuhelimen, auto- ja kotivakuutuksen ja useimmat autosta aiheutuneet kulut. Hän myös käyttää autoa päivittäin. Minä kerran viikossa silloin, kun menemme yhdessä kauppaan ja muuten hyvin harvoin.

Joskus alkuaikoina meillä oli velkakirja, johon laitettiin puolet kaikista maksetuista ns. yhteisistä menoista. Velkakirjan käytöstä luovuttiin siinä vaiheessa, kun minulla oli sen mukaan ns. saamisia noin 40.000 mk. :D Tosin se dokumentti on minulla vieläkin tallessa. Mutta tuon selittää se, että minulla on ollut melkein koko yhteiselon ajan suuremmat tulot, miehellä ei välillä ole tuloja ollenkaan.

Nykyisin systeemi on mielestäni suunnilleen balanssissa. Minä olen tosin jo usean vuoden ajan pannut rahaa sivuun. Niin olenkin ajatellut, että olisi syytä tehdä avioehto. En ole mitään eroa suunnittelemassa, mutta mistä sitä koskaan tietää. En halua jakaa säästöjäni tuollaisessa tapauksessa. :evil:

 

[Eleonoora]

Meillä on sun, mun ja meidän rahat. Kumpikin siirtää tilipäivänä yhteiselle tilille tietyn summan, josta maksetaan kaikki laskut, sekä S-tilille toisen summan josta ostetaan ruoat. Loppu mitä jää on vapaasti käytettävissä mihin haluaa.

Tuo kuulostaa hyvältä! Itsekin olen miettinyt, että pitäisikö avata pankkiin yksi uusi tili ja siirtää sinne sit aina rahaa. Ja tuo S-tili on kyllä kans hyödyllinen tollai! Tätä pitääkin alkaa ihan tosissaan harkitsemaan. Saattaa kuitenkin olla niin, että mies tyrmää koko ajatuksen.. :jahas: "turhaa rahan siirtoa.."

 

[Nikoliina]

Meillä on molemmilla omat tilit, yhteiset laskut (sähkö, lehdet jne) maksetaan vuorotellen. Kaupassa käydään periaatteessa molemmat, mutta käytännöllisesti katsoen minä useammin, joten "perin" avokiltani aina jonkin summan joka on molempien mielestä suunnilleen ok. Ja joskus hänkin tuputtaa rahaa "otanytootkäynytenemmänkaupassa". Autoon liittyvät kulut avokki hoitaa kun hän sen omistaa ja sitä enemmän käyttääkin, itse lähinnä tarjoudun välillä tankkaamaan. Kovin paljoa ei raha-asioista riidellä, mitä nyt pientä kinaa joskus (molemmat on pihejä ;) ), joten mielessä on käynyt avata sellainen yhteinen "juoksevien asioiden tili" jonne molemmat siirtäisivät jonku summan kuussa ja jolta maksettaisiin juoksevat yhteiset kulut.

 

[Tuittu]

Tuo kuulostaa hyvältä! Itsekin olen miettinyt, että pitäisikö avata pankkiin yksi uusi tili ja siirtää sinne sit aina rahaa. Ja tuo S-tili on kyllä kans hyödyllinen tollai! Tätä pitääkin alkaa ihan tosissaan harkitsemaan. Saattaa kuitenkin olla niin, että mies tyrmää koko ajatuksen.. :jahas: "turhaa rahan siirtoa.."

Tuossa mun mielestä nimenomaan ei tuu turhaa rahansiirtoa. Eikä tarvi miettiä että onko nyt jompikumpi maksanu enemmän ku toinen. Se tuntuu mun mielestä hankalalta että toinen maksaa ja sit räknätään ja ynnätään että kuka on nyt velkaa kenelle ja paljonko. Kyllä munki avokki aluks vastusti tuota systeemiä, lähinnä varmaan siks että mulla oli exän kans samantyyppinen systeemi ja mikäänhän ei saa olla samalla tavalla tässä suhteessa ;) Ja me ollaan sovittu että jos noista kuukausittaisista summista jää jotain niin ne on sit säästöjä, sitä ei kompensoida sillä et laitetaan sit seuraavassa kuussa vähemmän tai jotain.

Sitä paitsi, eipä tuu eksyttyä väärän ketjun kauppaan *uskollinen asiakasomistaja* :D

 

[Inkeri]

...Eikä tarvi miettiä että onko nyt jompikumpi maksanu enemmän ku toinen. Se tuntuu mun mielestä hankalalta että toinen maksaa ja sit räknätään ja ynnätään että kuka on nyt velkaa kenelle ja paljonko.

Tosi moni tuntuu laskevan menot ja tulot tarkkaan ja sehän onkin järkevää,
mutta miten parisuhteessa voi ajatella et toinen on velkaa jotain jos esim. itse on käynyt kaupassa ja maksanut kauppalaskun jne. ? Tuntuu todella vieraalta ajattelumallilta. Ymmärrän jos liikutaan tuhansissa tai kymmenissä tuhansissa euroissa mutta kympeissä ja satasissa? Tietysti jos itse on aina se osapuoli joka ostaa ja kumppani ei koskaan osallistu hankintoihin niin sitten eri kuvio. Mutta kannattaako sellaisessa parisuhteessa sitten ylipäätään ollakaan..

 

[Gillyanne]

mutta miten parisuhteessa voi ajatella et toinen on velkaa jotain jos esim. itse on käynyt kaupassa ja maksanut kauppalaskun jne. ? Tuntuu todella vieraalta ajattelumallilta. Ymmärrän jos liikutaan tuhansissa tai kymmenissä tuhansissa euroissa mutta kympeissä ja satasissa?

Siksi meillä käydäänkin kaupassa vuoroviikoin, kyllä se pidemmän päälle tasan menee.

Kyllä minulle jo tuo sata euroa on tällä hetkellä ISO raha, ja jos pääsen opiskelemaan, niin sitten vielä isompi. Siksi esim. isot lisäravinnetilaukset maksetaan meillä puoliksi. Ja uskon, että yhteiset kulut ja maksut pyritään hoitamaan mahdollisimman fifty-fifty sittenkin, kun olemme molemmat valmistuneita ja hyväpalkkaisissa vakiduuneissa, miksi muuttaa hyvin toimivaa ja tasapuolista systeemiä?

Meille sopii tällainen, toiselle joku toinen - kukin tyylillään. :thumbs:

 

[Maisa]

Meillä otettiin käyttöön toi yhteinen ruokatili vähän niinkuin ennalta ehkäisemään riitoja rahasta. Mun mielestä tosi toimiva systeemi kun on sovittu summa joka tilille kuukausittain laitetaan. Molemmat voi sitten pankkikorteillaan kaupassa käydessä tiliä vinguttaa.
Vaikka tällä hetkellä rahat ruokatilille tuleekin mun omalta tililtä, mutta sehän on vain väliaikaista. Mä elätän meitä nyt, mutta myöhemmin mies joutuu mua elättämään joten tasan käy onnenlahjat. ;)

 

[emiliana]

Mä en kanssa ymmärrä tuota systeemiä, että asutaan yhdessä ja on omat rahat. Miten voi olla velkaa omalle puolisolle?? Mitä sitten jos toinen käyttää enemmän rahaa välillä kun toinen? Me mieheni kanssa päätetään kaikki hankinnat aina yhdessä ja ostetaan aina sitä mitä tarvitaan, eikä kumpikaan koskaan valita, että taas sä ostit jotain...Mä en itse käy baarissa, mutta mieheni kerran kuussa.Koskaan en niuhota hänelle, että taas meni satku turhaan..koska käyn sit vaikka itse shoppailemassa vähän enemmälläkin.Sitten mieheni haluaa ostaa kalliita merkki vaatteita ja saa ostaa niitä.Mä taas shoppailen useammin ja halvempia.Auto ja moottoripyörä on yhteisiä ja käytetään yhdessä.
Paljon helpompaa kun rahat on yhteisiä, niin kummallakin on aina käytettävissä rahaa ja saa aina ostaa sitä mitä tarvii.Ei olla pihejä, koska halutaan elää täysillä.Ei niitä rahoja hautaan saa... Siitä tulee vaan turhaa stressiä jos liiikaa miettii kuinka paljon joku maksaa..tai pistää koko ajan vaan säästöön.Vanhana on katkera kun nuorena ei saanut mitään

 

[Tuittu]

Paljon helpompaa kun rahat on yhteisiä, niin kummallakin on aina käytettävissä rahaa ja saa aina ostaa sitä mitä tarvii.

Tarkoittaako se että jos on yhteiset rahat niin aina on rahaa? Mun pointti erillisissä rahoissa on nimenomaan se, että jos kuvittelet että sulla on rahaa johonkin niin sitä sit kans on kun kukaan toinen ei oo voinu sitä käyttää sun tietämättä. Ja en muista sanoinko jo tuolla aiemmin että näin toinen ei voi koskaan määrätä mihin mulla on varaa ja mihin ei, saan kyllä ihan ite päättää.

Mä tiedän olevani aika tiukkis raha-asioissa ja mun vanhemmat on lapsesta asti sanonu mua Roope Ankaks mutta en ainakaan ite halua ikinä joutua samanlaisiin velkasotkuihin ku mitä oon joutunu sivusta seuraamaan...

 

[Maisa]

Joo, eihän ne rahat taida siitä lisääntyä oli ne sitten yhteisellä tai omilla tileillä. ;)
Nää taitaa olla sellaisia mielipide-ja tottumisasioita, joista kiistely on varmaan aika turhaa. Jokainen voi pitää rahojaan millä tilillä hyvänsä ja käyttää niitä myös oman tahtonsa mukaisesti.

 

[Gillyanne]

Mun pointti erillisissä rahoissa on nimenomaan se, että jos kuvittelet että sulla on rahaa johonkin niin sitä sit kans on kun kukaan toinen ei oo voinu sitä käyttää sun tietämättä. Ja en muista sanoinko jo tuolla aiemmin että näin toinen ei voi koskaan määrätä mihin mulla on varaa ja mihin ei, saan kyllä ihan ite päättää.

Näinpä näin. Eli sen jälkeen, kun yhteiset maksut ja laskut on hoidettu, kumpikin osapuoli on vapaa päättämään omasta rahankäytöstään itse.

Itseäni ihmetyttää, miksi se, että jos kummallakin on omat rahat ja tilit parisuhteessa, rinnastetaan heti siihen, että oltaisiin puolisolle velkaa? Silloinhan nimenomaan kumpikaan EI ole velkaa, kun yhteiset kulut jaetaan tasan alusta pitäen.

Seuraava ei sitten ole tarkoitettu erityisesti kellekään, vaan täysin yleisenä kommenttina: Se, että jokin asia (esim. se, että parisuhteen toinen osapuoli kokee tekevänsä enemmän kotitöitä ja/tai rahoittavansa enemmän yhteisiä menoja tai jopa toisen puolison henk.koht. hankintoja), ei välttämättä kaivertaisi parisuhteen ensimmäisten vuosien aikana (tai kaivertaa vain vähäsen), niin miten on asia kymmenen, kahdenkymmenen, kolmenkymmenen vuoden kuluttua? Pienistä puroista kasvaa se kuuluisa iso virta, ja jossain vaiheessa nämä asiat voivat ryhtyä kaihertamaan oikein tosissaan -> riitoja -> isoja ongelmia. Enkä nyt siis tarkoita, että kaikille kävisi näin - mutta valitettavan monille kyllä. Ja me olemme kumppanini kanssa sitä mieltä, että turha on ottaa riskiä, kun ikinä ei tiedä, mitä tulee tapahtumaan - siksi olemme mieluiten sopineet asiat tarkasti heti suhteen alusta lähtien.

Jos se tekee minusta pihin ja omien rahojeni panttaajan, että ostin itselleni, itse tienaamillani rahoilla, mieluummin lipun Tuska-festareille ja junalipun Helsinkiin, sen sijaan että olisin rahoittanut kumppanini kalliit aurinkolasit, niin so be it. Ja sama kääntäen: jos avokki on ikävä saituri, koska tosiaan osti omalla palkallaan ne aurinkolasit sen sijaan, että olisi sponsoroinut minun festarireissuani (jolle ei siis itse ole lähdössä mukaan), niin olkoon sitten niin.

Täysillä eläminen ei muuten ole synonyymi rahan käyttämiselle, shoppailulle ja kuluttamiselle. Ja rahan säästäminen (huom. järkevässä määrin, ei tarkoita mitään roopeankkamaista kitupiikkeilyä) taas on pelkästään järkevää, vaikkapa mahdollista tulevaa opiskelua tai vanhempainlomaa ajatellen. Voihan ne rahat sitten käyttää vaikka yhteiseen ulkomaanmatkaan, jos niikseen tulee

Lopuksi vielä haluan todeta, etten edelleenkään väitä, että meidän tapamme olisi se paras, saati että se sopisi kaikille. Näinhän asia ei suinkaan ole, vaan jokainen edetköön tyylillään ja kuten parhaaksi näkee. :thumbs:

 

[Angelica-82]

Mä en kanssa ymmärrä tuota systeemiä, että asutaan yhdessä ja on omat rahat. Miten voi olla velkaa omalle puolisolle??
*clip*
Ei olla pihejä, koska halutaan elää täysillä.Ei niitä rahoja hautaan saa... Siitä tulee vaan turhaa stressiä jos liiikaa miettii kuinka paljon joku maksaa..tai pistää koko ajan vaan säästöön.Vanhana on katkera kun nuorena ei saanut mitään

Kommentoin tähän vaikken parisuhteessa olekaan. 1) voi olla vaikee löytää ihmistä jonka kanssa on ihan samanlaiset kulutustottumukset. Eli jos ite tykkää harkita mihin rahansa laittaa ja toinen tekee koko ajan heräteostoksia niin ei välttämättä hyvää seuraa. 2) Jos tuleekin ongelmia niin ilkeyksissään puoliso voi "pölliä" rahat. Näin ei tietysti pitäisi missään suhteessa käydä mutta tosielämä näyttää toista...3) Kukaan ei voi tulla mussuttaan mihin omia rahojaan käyttää eikä tarvi selitellä, jos on jotain mukavaa itelleen ostanu...
4) Välttää siivellä eläjät. Jos molemmat on suhteessa puhtaasta rakkaudesta niin ongelmaa ei ole. Mutta taas tosielämä osoittaa, että liittoja luodaan rahan perusteella. Toisen rahoilla on mukava elää, etenkin jos omat tulot on pienet...
5) ja 6) jne lisää tulis jos jaksais nyt miettiä.

Ja eihän omat tilit tarkoita että niitä rahoja pihtailee ja säästää tai ei elä täysillä! Just sillonhan saa ainaki laittaa omansa mihin haluaa, ilman että tarvii erikseen neuvotella, onko hankinta tms sopiva. Yhteisillä rahoillahan enemmän niitä harkintoja ja miettimisiä kai tulis. Ainakin ois syytä, ettei mennä tilanteeseen, jossa toinen kuluttaa kaiken ja toiselle ei jää mitään.
Mutta jos itse saan päättä rahoistani, mikään ei estä silti käyttämästä niitä kaikkia vaikka rakastamaani mieheen, taloon, autoon jne. Kunhan se olen minä, joka päättää mihin ne rahat menee. Ei pätkääkään huvita tienata niska limassa mitään, jos rahat kuluu koko ajan johonkin mulle turhaan ja itelle ei jää mitään. Ehkä mielipiteeni joskus muuttuu, mutta vielä ainakaan en ole sellaseen ihmiseen törmänny, kenen kans voisin kuvitellakaan pistäväni kaikki rahat yhteen. Kauhistus

No joo, isä on pankkialalla töissä :kippis1: joten ehkä sieltä on jotain tullut. :evil:

 

[OmppuO]

Omilla tileillä varmistetaan ettei käy niinkuin tuttavaperheelle, jossa on yhteinen tili: Isäntä lähti kaverinsa kanssa parille ja lopputulos oli se, että viisihenkisen perheen olisi pitänyt elää kolme viikkoa 15 eurolla... Eihän se tietenkään kaikilla näin käy, mutta näinkin voi pahimmillaan käydä, jos järki ei aina kulutusta ohjaa.

 

[Anna-Kristiina]

Ei olla pihejä, koska halutaan elää täysillä.Ei niitä rahoja hautaan saa... Siitä tulee vaan turhaa stressiä jos liiikaa miettii kuinka paljon joku maksaa..tai pistää koko ajan vaan säästöön.Vanhana on katkera kun nuorena ei saanut mitään

IMO pihistely kannattaa!

Jos en olisi joskus pihistänyt oikein kunnolla, niin mulla ei olis lähellekään kaikkea sitä, mitä mulla on nyt. En myöskään voisi pitää koko kesää lomaa tai perheenlisäys olis menny tyyliin 30v asti. Ym.

Mitä on elää täysillä?
Toisille se on ryyppäämistä 2xviikossa, toisille shoppailua koko tilillä palkkapäivänä...yms. Toisille taas vaikkapa omaa rauhaa omalla maallaan.

Järjestelmä kannustaa tuhlaamiseen, koska yhteiskunnassa rahan pitää kiertää.
Eihän mikään toimis, jos kaikki säästäis.

Elämä on valintoja, tässäkin suhteessa.

Pidän itseäni nuorena ja pihinä, mutta en ole mielestäni jäänyt mistään paitsi ja tuskin tulen jäämäänkään mistään, mistä en halua jäädä. ;)