- Liittynyt
- 8.3.2009
- Viestejä
- 1 855
Juu niinkuin aiemmin tuolla laitoinkin niin teoriassa kyllä miksei. Mutta sitten päästään muihin tekijöihin eli suomi+penkkipunnerrus ammattimaisesti urheilijana on vähän hauskahko yhtälö. Olympialajeihin ja sen semmoisiin näitä voi löytyäkin mutta tuskinpa kukaan panostaisi penkkipunnerukseen kylmiltään noin. Ja tähän vielä tosiaan lisätään noin kovan vaatimustason treenaaminen sekä jyrkkä nopea nousu tuloksiin, niin jänteet, nivelet ja lihakset harvoin pysyy mukana vaikka voimat siihen riittäisi.Kyllä periaatteessa mahdollista on, mutta epätodennäköistä että semmonen yksilö ajautuu lajin pariin. Mulla oli valmennuksessa 39v (aloitushetkellä) natikka ilman urheilutaustaa. 1,5 vuodessa 90kg -> 182,5kg salimaksimi. Ison uusioperheen isä joka teki montaa eri työtä (yövalvomiset) ym. Eli olosuhteetkin kaukana optimista. 200kg oli tavoitteena ja päästä mastersiin ipf-kisoihin, mutta liika into ja tuo älytön voimaprogressio johti siihen, että kiertäjä repesi pahasti. Vaan kyllähän tuo lähtötasokin jo kerto, että siinä pelattiin riskin miehen genetiikalla. Eipä ole itelle tullut toista lähellekään vastaavaa vastaan, vaan useimmiten treenivuosia on 5-20v kun pyöritään noissa raudoissa. Jos tuollainen yksilö panostaisi 100% urheiluun / eläisi kuten ammattiurheilija sekä käyttäisi D, niin varmaan vuodessa saattaisi 200 mennäkin.
Alkuperäisen postaajan lausuntohan perustui käytännössä katkeruuteen ja ihmeellisiin luuloihin dopingin ylivertaisesta vaikutuksesta. Tämä on aika yleistä svnl veteraaniosastolta, joita tänne näemmä muutama tiensä löytänyt. Tietämättömyyttä ja katkeruutta.