Kyllä tuossa minusta on perää, että ennen nimenomaan pelimusiikit oli parempia. Soundit oli hirveitä jossakin C64:ssä, mutta silloin oli muistin määrä niin rajallinen, että pelaajaan oli tehtävä vaikutus niillä eväillä mitä oli. Yksi niistä oli se, että musiikissa oli hyvin usein mieleen jäävä melodia. Nykyään en kyllä muista montaa peliä, minkä musiikkia olisi hyräillyt vaikka autolla ajaessa tai suihkussa. Esim. Commando (C64), Turrican II (Amiga/PC) ja Pinball Dreams/Fantasies oli aika hienot musat.
Kyllähän sitä paskoja pelejä tehtiin silloinkin. C64 aikoihin tupladekillä niitä oli helppo kopsailla ja pääasia oli että pelejä oli enemmän kuin kavereilla. Suurin osa oli niin jäätävää paskaa, että ne kerran jaksoi ladata sieltä kasettiasemalta. Vähän sama ilmiö tässä menneiden peliaikojen muistelussa, mikä esim. rockmusiikissa, entiset vuosikymmenet tuntuvat aina paremmilta vuosikymmeniltä, koska ne klassikot muistetaan ja se 99% kuonasta on unohtunut. Mutta kuonaa on tehty aina, viihteen joka saralla. Musassa, peleissä, leffoissa...
Pelimaailma on kummiskin kasualisoitunut, siitä ei epäilystäkään. Suuret pelisarjat porskuttaa ja nykyään on mahdoton ajatus, että yksi äijä koodaisi hyvän pelin ja toteuttaisi visionsa, kuten vielä joskus 25 vuotta sitten oli tavallista. Monet Commodore 64:n huippupelit olivat 1-2 ihmisen tekemiä. Nykyään tarvitaan 100-henkinen tuotantotiimi ja on niin isot rahat kiinni, ettei riskejä enää juuri oteta. Tällöin myöskään kovin persoonallisia pelejä ei enää uskalleta juuri tehdä, vaan sieltä tulee NHL 14, NHL 15, Cod 12, Cod 13, Cod 14...
