Itse pistäisin sen rajan alkoholistin ja narkkarin kohdalla siihen että voitko kuinka helposti olla ilman.
Hyviä pointteja sulla useammassa viestissä. Mutta tämä määritelmä myös on vähän hutera siinä mielessä, että alkoholisti oikeasti voi olla juomatta 10 vuottakin ja voi olla helposti ilman. MUTTA heti kun ottaa yhdenkin oluen, niin siitä voi lähteä parinkin vuoden ryyppyputki. Ihan mustavalkoista se ei ole tuokaan. Sitten voisi/pitäisi laittaa määritelmä vielä jos tuota käyttäisi, että kuinka helposti sitten voit olla ilman? Oletko alkoholisti jos yllättävänkin helposti voit olla ilman? Kuinka kovasti sun pitää haluta olutta että oot alkoholisti vaikka lopulta et sitä ainetta kuitenkaan ottaisi jne..
Aika osuva määritelmä on myös se, että jos oot sen 10 vuotta ollut ilman niin olet edelleen alkoholisti, mutta olet TOIPUVA alkoholisti. Eli se sairauden kuva on edelleen olemassa, mutta se ei ole "aktiivisessa" tilassa. Niin kauan kun pysyt erossa aineista niin ei ole mitään ongelmaa.
Ihan selkeää tuurijuoppoilua.
Nyt ollut vajaa 8kk juomatta niin huomaa hyvin, miten ajatusmalli on muuttunut.
Tämä on hyvä myös, että tunnistaa juurikin tuon tuurijuopottelun. Itsellä sama juttu monesti. Helppo olla ilman, mutta jos pääsee yllättämään selvästi humalan puolelle niin sit on jo hankalampi lopettaa kun ei vain viitsi/halua.
Siksi on itsellä pidemmän aikaa tullut juotua ykkösolutta tai kolmosolutta lantrattuna esim spriteen puolet ja puolet, tulee ns. "Radler" niminen juoma jossa on olutta ja sitruunan makua. Tosi hyvä hellepäivinäkin..limppari tuo lisänä nestettä samalla mutta selvästi olut maistuu taustalla.
Itsellä särähtää aina kun joku mainitsee, että juo sosiaalisen tilanteen takia, miksi? Onko se oma pata niin jumissa, ettei osaa olla ilman alkoholia, olisiko silloin aika pohtia jotain toisenlaista tapaa/keinoa laukaista niitä tilanteita?
Tässä taas kun miettii, että vähän kun sanoisi masentuneelle, että mikä siinä on että pitää masennella, eikö sitä osaa nyt olla normaalisti ja nauttia elämästä vaan pitää synkistellä? Monella voi olla ihan lapsestakin asti esim. koettu yksinäisyyttä ja vaikka ihan nuorenakin paljon epäonnistuneita ihmissuhteita (kaverit, parisuhteet). Ei olla hyväksytty porukkaan ja paljon huonoja kokemuksia. Kyllä semmoisessa tilanteessa on aika luonnollista minusta, että alkoholia "joutuu" ottamaan. Toki voihan sitä miettiä ja kuvitella, että eikö olisi toisenlaista tapaa. Mutta aika hankalaa se varmasti on jos on edella mainittuja kokemuksia ja siihen ei enään kyllä auta jos niitä huonoja kokemuksia tulee lisää yrityksistä huolimatta ilman alkoholia.
Hyvä niillä ihmisillä jotka ei tarttee mitään rohkaisua mihinkään tilanteeseen... me nyt vaan olla aikalailla erilaisia jokainen, niin miksipä ei toimia sitten niin kuin parhaaksi asian näkee ja pystyy kuitenkin edes siten nauttimaan/muodostamaan sosiaalisia tilanteita.
Kun taas enemmän juomisella on tullu paljonkin positiivista.
Pari työpaikkaa, pari palkan korotusta, vaimo, muutama lapsi, lukuisia yhden illan juttuja, uusia kavereita, hienoja seksi kokemuksia sekä tietysti lukuisia hienoja hetkiä/muistoja joita voi nyt vanhempana muistella.
Ihan täysin samaa mieltä. En usko, että koskaan olisin seurusteluun asti päässyt saati muita yhden illan juttuja. Kyllä lapset, yhden illan jutut on saanut tehtyä ihan sen takia, että on tullut käytettyä alkoholia. Enkä puhu älyttömästä känniörvellyksestä, koska kaikilla sekään ei varmasti onnistu ja moni tuohoaakin juomisellaan alkavia suhteita ennemmin kuin saa muodostettua niitä.
Muistan nuorempana kun treffeille meni niin aina oli sovittu paikka jossa on mahdollista ottaa muutama olut molempien osapuolien. Sanoin aina suoraan, että eiköhän oteta parit oluet tässä samalla kun tutustutaan koska onhan se rennompaa ja aina se toimi. Sitten kun se jää on rikottu niin voi olla selvinpäinkin jatkossa ihan helposti. Itsellä ainakin oli pelko TÄYSIN selvinpäin ekoilla treffeillä että mokii sen takia kun ei osaa olla tarpeeksi rennosti vaan antaa itsestään ihan erilaisen kuvan mitä on todellisuudessa kun jää on rikottu. Kerran olen ollutkin selvinpäin treffeillä ja päätin silloin, että ei kiitos enään koskaan, vittu miten kiusallista jos sattuu että toinen osapuoli vielä on hiljaisempaa sorttia