Näinhän se on. Ne kovat treenimäärät mitä Peterin kanssa tehtiin, eli tuplatreenit joka päivä, niin uskokaa nyt kun kokemuksesta sanon. Se ei ole mitenkään mahdotonta, ei siihen kuole, päinvastoin. Se mikä siinä kärsii, on kokonaisvaltainen treeniteho kun hurjia määriä treenataan, niin joskus vain ei jaksanut kunnolla vetää överikovaa. Sitten jos oli esim tuplapäivä selkätreenissä, niin päivän treenissä eka kovaa lyhyempää sarjaa ja illalla kovaa pidempää sarjaa. Ongelma mulla siinä oli se, että iltatreenissä en voinut edes käsiä laittaa alas kun latsit kramppas. Tein väkisin selkää kramppien saattelemana. Ja kuolinko? No en kuollut, olen 47v ja edelleen tästä ketjusta en usko, että kovinkaan moni pysyis mun treeneissä mukana loppuun asti. Tää se suurin ongelma on, porukka pelkää kovaa treeniä ja määriä kuin ruttoa, sitten keksitään kaikkia tekosyitä, ei ole aikaa, ei palaudu, ei kehity, blaa blaa. Ja sekään ei riitä, lässytetään että toi ja toi tekee väärin kun tekee noin paljon. Jos noista sairaista kramppitreeneistä jotain jäi jälkeen, niin tehkää tommoinen selkä ekana ja sitten miettikää miten paljon se kouluttaa sun mentaalipuolta kestämään kovia treenejä.En ymmärrä miten kestää noita treenimääriä mutta kyllä jotkut kestävät. Bodaus on bodausta mutta muiden lajien harrastajat treenavat älyttömiä määriä.Ei siis kaikki mutta esim kestävyyslajeissa. Se on sitä eri juttu miten olkapäät, kyynärpäät ja polvet kestävät pitkässä juoksussa
Ja teinkö liikaa? Kuva varmaan kertoo että ihan vitun sama teinkö liikaa, selkä oli salettiin täysin verrannollinen vieressä treenaavan raskaan sarjan kisaajan kanssa. Terveisiä vaan ketjun Paulan arvostelijoille, ette saa koskaan edes kemialla tommoista selkää tolla vitun selittämisellä ja pelkäämällä kovaa tekemistä. Kovaa treenaavien pitäis olla esimerkki, mutta Pakkotoistolla niitä halveksutaan, sairasta. Sohvalla makaaminen taas on ihan ok.