Paska kunto ;-((

[kilkkinen]

Mika Kilshtröm
Ainut joka ei ole pistänyt aikoinaan suomen nyrkkeilymaajuokkueesta
yli 3000m:rin cooper tulosta.
Uskon että esim.Turunen juoksee lähemmäs 3500m
Tare Uusivirta pisti 3600m
Sven Ottke joka on aina tottunut ottamaan
12eräisiä otteluja juoksee cooperin helposti yli 3600m:riin
Puhumattakaan näistä alle 60kiloisosta esim. Marco antonio Barrera
tai Erik Morales väh.3800m , niin kovat harjoitus leirit pojilla on
ja takaan että siellä juostaan pitkiä/lyhyitä matkoja.

Mitäs tekemistä cooperin testillä on juoksuharjoittelun kanssa, kyllähän kehässä ja lajinomaisella reenillä kunto nousee kohisten, cooper on vain 12 minuuttia. Ei siihen pitkiä juoksulenkkejä tarvita. Intervalliharjoittelu on erikseen, mutta sillähän tavoitellaan eri asioita kuin pitkillä lenkeillä.

 

[kilkkinen]

Näytä mulle yksi nyrkkeilijä joka harjoittelee juoksemalla kuntolenkkiä (eli esim. yli 30min) ja on menestynyt edes jonkin verran. KAS, on siitä muutakin kuin vain haittaa.

En ymmärrä mitä tarkoitat, rautalankamalli ajatuksestasi kiitos.

 

[Nage]

Keskustelu menee taas kilpailuksi, kuka pystyy eniten ymmärtämään väärin toisten kirjoitukset ... melko kehittymätöntä keskustelukulttuuria.

Ketjun alkuperäiset kysymykset olivat nämä:

Ilmeisesti ei auta muuta kuin tiputtaa painoa se 20-30 kg ja sitten jaksaa?

Vastauksina tähän tuli heti Aidanilta, joka tuki ajatusta pudottaa painoa. Hän kehoitti käymään lenkillä, jotta tämä onnistuisi ja koska se nostaa myös aerobista kuntoa jotta kehässä jaksaisi paremmin. Myöhemmin tuli toteamuksia, että lenkin voi korvata myös muulla peruskuntoharjoittelulla.

Kuinka usein voi vetää itseensä finaaliin sparrilla, että matsikondis kasvais? Kolme sessiota viikossa?

Vastauksien yleissävy oli, että kannattaa pitää sparriharjoittelun ja kuntoharjoittelun suhde oikeana ettei iske ylikunto.

Cooperin testi taitaa olla vain eräs mittari nyrkkeilijöiden juoksukilometreista.

Piis ja syökää mämmiä niin jaksatte reenata.

 

[kilkkinen]

Jos nyt huippuvalmentajan mielipidettä haetaan niin käykö Evander Holyfieldin valmentaja mielipide.

"The time-honoured -- but unfortunately ill-conceived -- practice of long, slow distance work as a conditioning regimen for boxers is what Evander learned from the training dinosaurs of his youth, and had continued with for years. When I was brought aboard his team, prior to his fight against Buster Douglas in 1990, Evander was in sad physical condition considering the specific demands of his sport. I immediately tested Evander's responses to three minutes of boxing specific total body work (see the 3-minute drill description below), which brought his heart rate above 180 bpm. He needed a full 7 or 8 minutes to recover back to 120 bpm after this single bout, analogous to one hard boxing round. What was worse, after doing five of the 3-minute drills with a one minute rest between, his heart rate remained above 150 between bouts. In short, he did not have the capacity to sustain a high performance level for even half of the duration of a professional fight."

http://www.sportsci.org/news/news9709/hatfield.html

Eli: Evander teki pitkää harjoitetta 60-70 prosentin teholla kuten hänelle oli aina opetettu ja oli surkeassa kunnossa LAJIAAN varten.

 

[Wintikka]

Kiitti hyvistä vinkeistä. En ole ammattilaiseksi pyrkimässä, mutta hyvän kondiksen aion hankkia! Perkele!

 

[setae]

Jostain syystä olen vaan surkea juoksija. Minulla on astma, mutta en usko sen siitä johtuvan. Esim. kuntopyörällä jaksan vetää vaikka kuinka paljon, mutta juoksu on aina ollut pirun tuskaista ja hengittäminen menee nopeasti puuskuttamiseksi.

No kai se vaan täytyy jatkaa juoksemista prkl... Ehkä se siitä.

Mulla on ihan sama juttu, olen todella surkea juoksemaan, yleensä tekisi mieli lopettaa ensimmäisen 200m jälkeen. Osittain se varmasti johtuu myös noista läskeistä, mitä on tullut kannettua mukana nyt ainakin tuo 14 vuotta, osansa on varmasti myös astmalla ja lättäjalkaisuudella, mutta silti.

Aamuaerobisissa saan polkea (technogymin) kuntopyörää raskausasteella 6 45 min, eikä pulssi nouse pyörän mittarin mukaan yli 120 missään vaiheessa (jollei sitten tee HIIT ohjelmaa). Hiki kyllä valuu, mutta käsittääkseni tuo 120 olisi oiva pulssi rasvanpolttoon? No, menee vähän ohi aiheen. Sen sijaan 2km juoksulenkki hidasta vauhtia (onko sitten niin, etten osaa juosta tarpeeksi hitaasti? ehkä se ei olisi juoksua enää jos hitaammin lyllertäisin.. :D) saa pulssin arvion mukaan tuonne 140-150 paikkeille ilman mitään spurtteja.. viime keväänä toki tuokin laski ajan mittaan, kun kunto ja juoksurutiini paranivat.

Pelaan kyllä salibandya kahdesti viikossa (ti 1h, pe 2h), mutta siinä tuo juokseminen on enemmän tuollaista repimistä, nopeita irtiottoja, kuin tasaista juoksentelua. Kuitenkin olen sen verta masokistinen luonne, että lenkille on mentävä.. olen tuon havainnut parantavan myös tuollaista itsepsyykkausta (ei jaksa mutta menoa nyt! ei lopeteta kesken!), jolloin siitä on hyötyä myös punttien kanssa (yksi menee vielä :D).
Juoksentelussa havaitsen kuitenkin saman ongelman kuin punttien kanssa - kun alkaa tuntumaan "ikävältä", nopeutetaan tahtia koska halutaan äkkiä pois tuosta tunteesta - vaikka hidastamalla tahtia hommasta olisi enemmän hyötyä. Ihan kuin punteilla, vähemmän painoa mutta hitaammat negatiiviset osuudet.

Hm, pahoittelen jos ajatus karkaili ja aiheestakin eksyi, tulin juuri lenkiltä uusia lenkkareita koeajamasta, ja endorfiinipurskeessa taisi innostua naputtelemaan

 

[Randy Couture]

Aika mielenkiintoinen tuo Holyfieldin menetelmä. Siis ihan järkeenkäyvä mutta mutta... no varmasti voisi huonommankin systeemin valita.

Tässä ihan vertailun vuoksi täysin toisenlainen harjoitusohjelma:

Keron tässä teille miten itse saavutin mitä saavutin, että voitte joko ottaa siitä onkeenne tai ylenkatsoa sitä, ihan miten vaan, mutta minä pärjäsin tällä. Eli referenssiä harjoitteluunne.

Lajiharjoittelu
4-5 harjoitusta viikossa
Kesto 1,5h - 2h.
Vähintään kolme todella kovaa harjoitusta viikossa.
Yksi nyrkkeilyyn keskittyvä päivä.
Joka harjoituksen päätteeksi vatsalihas- ja punnerrusliikkeitä.
Sen jälkeen varjonyrkkeilyä ja tekniikkaopastusta Kaitsun johdolla.
Tekniikkaharjoitukset siten että Kaitsu neuvoi koko ajan tai piti välineitä.

Voimaharjoittelu
Erillistä voimaharjoittelua ei ollut, kaikki tuli lajin kautta.

Juoksuharjoittelu
3-4 kertaa viikossa 30min. - 60min. rauhallisella temmolla juostuna.
Useimmiten kolme kertaa, koska itsellä alkoi paikat menemään muuten tukkoon.
Pari aamuisin ja pari välipäivinä juostuna.

Lihashuolto
Jokailtainen venyttely palautti selvästi lihaksia ja antoi rauhallisen unen.
Lisäksi jalkani notkeus parani, kun olen luonnostaan jäykkä.
Turvonneisiin ruhjeisiin käytin Kylmä-Koho-Kompressio menetelmää menestyksellä ja osasin hoitaa vammat heti kun niitä tuli kilpailuissa.

Ravitsemus
Optifuel kauhallinen ennen treenejä ja treenien jälkeen.
Loppuaikoina myös kalaöljyä sekä turnauksissa MaxiLife vitamiinia.
Ei karkkeja, ei rasvaista ruokaa eikä makeaa. Paitsi pari päivää kisojen jälkeen.
Join mielestäni normaalin määrän vettä, ehkä dieetillä hiukan enemmän.

Elämäntavat
Ei nuuskaa, ei tupakkaa eikä alkoholia. Siis ihan täysin.
Runsasta kahvinjuontia, joka on piintynyt tapa.
Säännöllinen ja riittävä uni.

Painonpudotus
Suoritettu pitkällä aika välillä 2-3 kg kuukaudessa. Kesto n. 1-2kk.
Löysästä painosta kisapainoon 3-4kg.
Useita ruoka-annoksia päivän mittaan, jotta verensokeri ei laske jolloin ei kärsi nälästä/palelusta. Mieli oli myös paljon parempi, kun ei "nähnyt nälkää".
Joka aamuinen vaa'alla käynti, ilman turhaa murehdintaa.
Tärkeintä on painonputoaminen viikkotasolla, kuin aamutasolla.
Kisapaikalla nesteenvetoon hikoilemalla turvauduin äärimmäisen harvoin.

Treeneistä poissaolo
Asia jota en tuntenut. Yleensä olin matsin jälkeen yhden treenin poissa, sit ekat treenit kevyesti sitten taas normaalisti. Turnausten jälkeen oli (lähinnä) henkisesti ja fyysisesti niin loppu, että palautumiseen meni viikko. Asennetta kuvaa muuten hyvin, että kun hävisin 1-2 Abdo Nijelle, tulin heti maanantaina treenaa. Sairaana olin tietysti poissa, mutta en juuri sairastellut lainkaan tai ollut loukkaantuneena. Lisäksi Kaitsu piti suurinpiirtein avomurtumia hyvinä syinä jäädä treeneistä pois. Kerran Kings Cup leirillä jalassa oli jalkapöydän kokoinen mustelma ja en pystynyt potkiman sillä lainkaan (tekniikkavirhe, mikä sit korjattiin). Menin näyttää sitä Kaitsulle, että voinko jättää sparrin väliin. Kaitsu ei edes vilkaissut mua päinkään. Siinä oli tulla itkuraivari. Menin kehään ja aloin ihan kympillä vetämään vastustajaa! Olen varma, että Kaitsu oli tästä salaa ylpeä.


Asenne
Harjoitteluasenne tinkimätön ja tippaakaan fuskaamaton.
En oikaissut lenkillä edes puun toiselta puolen, koska ajattelin että heikolla hetkellä ottelussa se kostautuu kuitenkin.
Erittäin vaativa valmentaja Kaitsu piiskasi minua helvetin pitkälle, mutta en koskaan keskeyttänyt harjoituksia. Asenne on sellainen, että vain kuolema pysäyttää ja kaikki vahvistaa.
Kilpaillessani thainyrkkeily oli nr. 1 elämässä ja hengitin/olin sitä päästä varpaisiin.
Vapaa-aikani vietin tutkien otteluita saaden Kaitsulta valotusta eri tekniikoihin ja tilanteisiin, josta oli suunnaton henkinen/taidollinen hyöty.
Vuosien mittaan henkinen vahvuus kasvoi hurjaksi ja kun matsissa eka erä oli mennyt tiesin melkein aina voittavani. Periksiantamattomuus luo ajan mittaan itsevarmuuden.

Harjoitteluseurat kilpailuaikoina
3. Turku Thaiboxing Club 1.7.1997-27.11.1999
2. Joensuun Muay Thai Club 1.2.1997-30.6.1997
1. Joensuu Thaiboxing Club 22.1.1992-30.1.1997

3. Varsinainen harjoittelu ja oppiminen alkaa Kaitsun tiukassa valmennuksessa. Kaikki loksahtaa kohdalleen.
2. Puoli vuotta harjoittelua, kaksi kansainvälistä ottelua, kaksi tyrmäysvoittoa.
1. Alun jälkeen pitkälti omatoimista harjoittelua. Tekniikka väärin ja liian kevyttä harjoittelua. Ravitsemus väärin, painonpudotus väärin.

Tulokset
WMC ammattilaisten maailmanmestaruus **
29.7.1999 - 10.12.1999 in 160lbs
Amatöörien maailmanmestaruus 1999 -71kg **
* turnauksen 2. paras ottelija, Martin Holm paras
* voittoon tarvittiin viikon aikana 5 ottelua
Kings Cup turnauksen voitto 1998 -71kg **
* voittoon tarvittiin viikon aikana 4 ottelua
Amatöörien Euroopan mestaruus 1998 -71kg **
* turnauksen teknisin ottelija
* voittoon tarvittiin viikon aikana 5 ottelua
Suomen mestaruus 1998

** Nämä saavutukset ovat identtiset samoina vuosina Martin Holmin kanssa.

Kysymyksessä on n.30 kg kevyempi kaveri kuin Holyfield joten luonnollisesti harjoitusmenetelmissä täytyykin eroa olla...

 

[Waltteri]

http://www.sportsci.org/news/news9709/hatfield.html

Kiitos mielenkiintoisesta linkistä

 

[Wintikka]

Koheneeko kunto vetämällä fillarilla ylämäkivetoja? Fillarilla kun vetää Stadikan pari kertaa jyrkemmpää mäkeä, niin pumppu meinaa tulla ulos ja reidet menee aivan hapoille. Mäkijuoksuun on vähän liikaa painoa vielä......

 

[Randy Couture]

Koheneeko kunto vetämällä fillarilla ylämäkivetoja? Fillarilla kun vetää Stadikan pari kertaa jyrkemmpää mäkeä, niin pumppu meinaa tulla ulos ja reidet menee aivan hapoille. Mäkijuoksuun on vähän liikaa painoa vielä......

No riippuu tietysti siitä mitä tarkoitetaan kunnon kohottamisella, mutta voisin vaikka vannoa että maitohappokestävyyttä tulee ainakin. Hapenottokyvyn kasvattamiseen suosittelisin hieman pienemmällä sykkeellä ja temmolla tapahtuvaa harjoitusta.

 

[Wintikka]

Jaahas, olen tainnut sekottaa keskenään pari käsitettä?!

Eli esim. fillarilla sitten hieman pidempää lenkkiä. Fillari on kiva, kun se ei käy niveliin.........

Hapenotto kehityy siis jos vedän fillarilla esim. 30 min. riittävällä temmolla? Hapenottohan ei kehity liian alhaisilla sykkeillä eli esim. reippaalla kävelyllä?

 

[Randy Couture]

Olin juuri korjaamassa edellistä kirjoitustani kun kerkesit jo vastata. Olisin muutanut tuon hapenottokyvyn peruskunnoksi. Sillä kyllä noi mäkiharjoitteet varmasti maximaalista hapenottokykyä kehittävät kun palkeet joutuvat tosissaan hommiin. mutta tollaset 30 min aika kovalla temmolla tehdyt lenkit ovat ainakin mulle sopineet tosi hyvin. Itse juoksen, mutta olettaisin pyöräilyn toimivan aivan yhtä hyvin kunhan vastus on riittävä.

Mielipiteitä näistä kunnon kohotuksista on monta. Itse pidän tollasia suht kovalla temmolla tehtyjä 30min lenkkejä riittävinä. Sitten jos halutaan kehittyä kestävyysjuoksijana, vedetään tietysti pitempiä lenkkejä.

 

[kummajainen]

Peruskunnon kehittämiseksi olen itse ajatellut tehdä seuraavaa:

Intervalliharjoitukset, esim. juoksu 30s + hölkkä 30s + juoksu 30s jne.

Kropan painolla tehtävät liikkeet
1. Jumping Jacks
2. Split Shuffles
3. Burpees
4. Mountain Climbers

Kaikkia liikkeitä 30 s ja neljännen liikkeen jälkeen hieman
lepoa ja sitten homma uudestaan, sarjoja ja intensiteettiä
oman kunnon mukaan. Tässä muutama artikkeli vielä noihin
liittyen.

http://www.bodybuilding.com/fun/henkin17.htm
http://www.bodybuilding.com/fun/henkin18.htm

Noiden sarjojen vetäminen lyhyillä palautuksilla n. 1 min tai alle
on kovuudeltaan verrattavissa HIIT:iin, ovat siis ainakin minulle
hyvin rankkoja.

Hyppynaru hyppely on myös hyvä tapa kehittää peruskuntoa. Tässä on yksi ohjelma, joka tuo hommaan vähän vaihtelua.
http://www.t-mag.com/articles/174rope.html

Nyrkkeily säkin hakkaaminen on myös minulla ohjelmassa.

Eli tämmöstä on tarkoitus treenata. En treenaa tällä hetkellä kamppailulajeja
vaan nämä peruskuntotreenit on tarkoitettu tukemaan punttisalitreeniä. Mielestäni lyhytkestoiset ja kova intensiteettiset treenit ovat hyödyllisempiä niitä urheilulajeja varten, joissa tarvitaan hyvää anaerobista kestävyyttä.

 

[GynoTissi]

Itse jaksan hyvin nyrkkeillä, ja treenit jaksan aina vetää kovaa loppuun asti. Eriäkin jaksaa helposti ottaa useita. Kuntoani pidän hyvänä, mutta jostain syystä olen surkea juoksemaan.

Viime kesänä kävin aina vähintään kerran viikossa lenkillä säkki treenin jälkeen, mutta tulokset eivät ole olleet kummoisia. Olen toki tänä vuonnakin käynyt juoksemassa. Jostain syystä olen vaan surkea juoksija. Minulla on astma, mutta en usko sen siitä johtuvan. Esim. kuntopyörällä jaksan vetää vaikka kuinka paljon, mutta juoksu on aina ollut pirun tuskaista ja hengittäminen menee nopeasti puuskuttamiseksi.

No kai se vaan täytyy jatkaa juoksemista prkl... Ehkä se siitä.

Ei sun ole pakko jatkaa juoksemista jos se tuntuu todella vastenmieliseltä tai ei ota sujuakseen. Saman aerobisen rasituksen saa aikaan kuntopyörällä tai vaikka uimalla. Juoksu/hölkkä vaan on yleisin aerobisen kunnon kehitysmuoto, mutta ei mitenkään välttämätön minun mielestäni. Eihän sun siellä kehässäkään tarvitse juosta!

 

[Gier]

Ei sun ole pakko jatkaa juoksemista jos se tuntuu todella vastenmieliseltä tai ei ota sujuakseen. Saman aerobisen rasituksen saa aikaan kuntopyörällä tai vaikka uimalla. Juoksu/hölkkä vaan on yleisin aerobisen kunnon kehitysmuoto, mutta ei mitenkään välttämätön minun mielestäni. Eihän sun siellä kehässäkään tarvitse juosta!

Vähän aihetta sivuten mutta sattuisiko joku tietämään syitä miksi toisen jalan ulkosyrjä voi kipeytyä lenkkeillessä. Kengät, askellus...?

 

[Randy Couture]

Vähän aihetta sivuten mutta sattuisiko joku tietämään syitä miksi toisen jalan ulkosyrjä voi kipeytyä lenkkeillessä. Kengät, askellus...?

Tähän on vaikea vastata ilman lisätietoja. Ongelma on varmaan mainitsemasi asia/asiat. Jos asiasta on todella haittaa, eikä se ole ohimenevää, kuten esim. jalkojen taas tottuessa talvitauon jälkeen juoksurasitukseen - suosittelisin spesialistilla käyntiä.

 

[Gier]

Tähän on vaikea vastata ilman lisätietoja. Ongelma on varmaan mainitsemasi asia/asiat. Jos asiasta on todella haittaa, eikä se ole ohimenevää, kuten esim. jalkojen taas tottuessa talvitauon jälkeen juoksurasitukseen - suosittelisin spesialistilla käyntiä.

Eipä siitä sen suurempaa haittaa ole, yleensä vain näin talven jälkeen se on vaivannut ja jonkun kilometrin juoksun jälkeen pahimmillaan ja sen parin kilometrin jälkeen ei enää tunnu oikeastaan yhtään. Tosin voi kai osasyynä olla se että alkupätkä mennään kovalla alustalla alamäkeen.

 

[Amerikan Jeesus]

Tulipa tätä lukiessa mieleen se kun yhtä vähän isompaa 192cm 125kg kaveria aina välillä vähän kuritin kehässä kun sparrasin kisoihin. Itsehän olen vain 178cm ja silloin 79kg. Tämä iso kaveri ei nyt mikään läski ollut koska kovaa punttitreeniä oli paljon takana. Tämän huomasi kaverin kropasta ja niin se myös puhui. Kädet oli kuulemma 51cm ja siltä ne todellakin näytti. Toki rasvat oli kuitenkin yli 25 mitä nyt mahasta pystyi päättelemään, mutta kyllä sai isoimmatkin säkit kunnolla kyytiä.

Noh.. tätä isoa heppua, joka oli ihan kohtuu hyvä boxaaja vastaan kun sitten otteli niin keksin heti toimivan taktiikan. Annoin kaverin yrittää osua ja iskin itse pääasiallisesti olkavarsiin ja vartaloon jotta kaverin kädet menis tehottomiksi. Useimmiten yksi kahden minuutin erä teki tehtävänsä. Joskus kaveri jaksoi kaksikin erää pitää suojausta ja lyödä kovaa ja nopeaa. Loput kaksi tai kolme erää sitten sain helposti vedellä ihan mitä mieleen tuli kun kaveri ei yksinkertaisesti jaksanut lyödä vastaan vaikken käyttänyt suojausta ollenkaan. Toki sieltä aina välillä iskuja tuli, mutta ne oli niin näkyviä ja hitaita että niistä lähinnä sai hyviä paikkoja murtautua sisään.

Tämä vain omana kokemuksena heavyweight kavereista, joilla on surkea kestävyys.

 

[NEUTRAALI]

Mika Kilshtröm
Ainut joka ei ole pistänyt aikoinaan suomen nyrkkeilymaajuokkueesta
yli 3000m:rin cooper tulosta.
Uskon että esim.Turunen juoksee lähemmäs 3500m
Tare Uusivirta pisti 3600m
Sven Ottke joka on aina tottunut ottamaan
12eräisiä otteluja juoksee cooperin helposti yli 3600m:riin
Puhumattakaan näistä alle 60kiloisosta esim. Marco antonio Barrera
tai Erik Morales väh.3800m , niin kovat harjoitus leirit pojilla on
ja takaan että siellä juostaan pitkiä/lyhyitä matkoja.


Muistaako kukaan sellaista painijaa jota sanottiin lapin pojaksi -57kg
voitti olympia kultaa vuonna 1976 montrealissa. Siinä vasta kunto ihme
cooper 4050m.

Tony Halme raskaansarjan Ex SM ei varmaan ois juossu cooperin testissä ku max1500m(mutta ei kyllä todellakaan oo mihinkään nyrkkeilymaajoukkueeseen kuulunutkaan).Halme on kuitenki hyvä esimerkki että isoki ukko voi pärjätä kehässä, siis ainakin suomessa.Onhan hän myös todella hyvä katu tappelijakin ainakin lehti juttujen perusteella.Sai Tony myös tunnustusta kerran yhdeltä combat karaten(en oo varma menikö lajin nimi oikein)valmentajalta joka sanoi että Tony Halme on hänen mielestään yksi suomen parhaista tappelijoista(huom tappeliojoista ei nyrkkeilijöistä).

 

[Willie]

Juokseminen ei varmasti ole mikään itseisarvo tai välttämättömyys kamppailulajin harjoittelijalle, mutta sillä saavutettavasta hyvästä kunnosta on ehdottomasti hyötyä. Hapenottokyvyn ja sykereservin kasvamisesta on varmasti merkittävä etu useamman erän kestävän ottelun aikana, myös lyhytkestoisen suorituksen aikana hyvästä kunnosta on etua paineen ja stressireaktioiden käsittelemisessä. Keksin kaksi haittaa joita säännöllisellä lenkkeilyllä saattaa olla kamppailijalle: lenkkeily syö aikaa muulta harjoittelulta ja saattaa toisaalta heikentää nopeutta ja räjähtävyyttä jalkojen osalta.
Anaerobisella-, intervalli- ja yleensäkin maitohaponsietokykyä kasvattava harjoittelu on varmasti tarkoituksenmukaista, mutta niistä saatava hyöty on kyseenalaista tai jää ainakin vähäisemmäksi jos peruskunnosta ei olla huolehdittu. Lyhytkestoisia mutta sitäkin rankempia harjoituksia tulisi edeltää pidempi peruskuntokausi. Mikäli tiedossa on tarkka päivämäärä, voidaan laatia kalenteriin sidottu harjoitusohjelma joka tähtää terävimmän kunnon tarkkaan ajoittamiseen. Toisaalta kamppailulajien harrastajista suurin osa ei ottele eikä halua myöskään saavuttaa terävintä kuntopiikkiä, vaan pyrkivät olemaan tasaisen hyvässä kunnossa.
Jos kunto on pohjalukemissa niin suosittelisin aluksi hieman rauhallisempia ja pidempiä lenkkejä n.3 kertaa viikossa, tehtiinpä ne sitten pyörällä, soutulaitteella tai hölkäten. Kunnon parantuessa korvaisin yhden rauhallisemman kerran intervalli- tai selkeästi anaerobisella harjoituksella. 30-40 minuutin lenkki jaksotuksella minuutti juoksua ja neljä minuuttia palauttavaa hölkkää on toiminut hyvin, rankempi mutta myös toimivaksi kokemani harjoitus on ollut 10*3 minuuttia hyppynarua, välissä minuutin palautuminen kävellen. Kaikki lukemaan aerobista osiota joka näyttää ilmestyneen todella kiivaasta ;) vastustuksestani huolimatta.