pikku hiljaa olen alkanut miettimään eroamista tästä salasuhteesta, joka minulla tämän narskun kanssa on ollut vasta vähän aikaa. Salasuhde siksi, että olen itse naimisissa, kahden lapsen äiti.
Suhteesta narskuun olen saanut *taivaallista* seksiä, naiseuden ylistystä ja ihailuakin. Minulla ei olisi muuta syytä lopettaa tätä suhdetta, kuin että hieman pelottaa että perheeni saisi tietää. Tämä narsku näyttää käyttäytyvän oudosti: kerran olin jo häntä jättämässä, jota hän ei osannut lainkaan aavistaa, mutta hän juoksi vielä perääni huutaen:"Ulos, äläkä enää koskaan tule takaisin.." Eli jostain syystä hän sai käännettyä koko jutun päälaelleen, hän olikin jättämässä minua! Ja sitten alkoi sen päiväinen puhelinsoittorumba, jossa ensin hän haukkui minua ja "lapsellista käytöstäni", mutta kun huomasi ettei se tehonnut, vaihtoi tekniikkaa ja alkoi ylistää minua ja oli kuin toinen ihminen. Se tehosi ja jäin sitten vielä.
Olen pyytänyt häntä rakastamaan minua ( heh, tyypillinen nainen ), lähettänyt hänelle rakkauskirjeitäkin ( vaikka en tietystikään ole käyttänyt sanaa *rakastaa*, mutta kaikkea muuta kyllä..) . Olen huomannut, että silloin kun itse olen kärvistellyt ikävissäni, kaivannut hänen kosketustaan ja ihoaan, ja sitä myöten soittanut / tekstiviesteillyt useammin, hän on etäinen. Mutta kun viime viikolla olin tosi kiireinen töissä, päätin etten soita hänellekään vain nähdäkseni, pystynkö itse siihen. Minä pystyin kyllä, mutta mies tuli käsittämättömän innokkaaksi, soitti, viesteili, ehdotteli tapaamista, oli ihanuuden perikuva.
Huh, pitäisikö alkaa pommittaa tekstiviesteillä rakkaudentunnustuksia, niin ehkä kaveri kyllästyisi minuun? Mutta kun sellainen käyttäytyminen ottaa ihan liikaa oman ylpeyden päälle!!! Entä jos sillä onkin päinvastainen vaikutus, ja tyyppi takertuu minuun??
