Kaikissa Fulcin leffoissa on sairain tunnelma ever. Esimerkiksi "The Beyond" issa on jotenkin hirveän ahdistava, pysähtynyt fiilis. Ja todella sairaita gore-efektejä. Itseasiassa en itse ole Fulcin leffojen ystävä, ne on mulle liian ahdistavia. Mutta tunnelman rakentajana se on nero.
Hohto
Nightmare on Elmstreet 1
Candyman. Mä olen nähnyt Candymanin kaksi kertaa. Molemmilla kerroilla toipuminen kesti puoli vuotta. Siinä on ihan sairaan nerokas sellainen "uninen" tunnelma siinä leffassa. Mä en tiedä, että mihin kohtaan mun psyykeessäni se iskee, mutta puoli vuotta olen pelännyt kattomisen jälkeen peilejä. Noloa tunnustaa, kun on aikuinen mies ja kaikkea. Mulle tuli aina peiliin kattoessa sellainen fiilis, että Candyman on oikeesti mun takana, ja jos mä vaan AJATTELENKIN sanoa sen kolme kertaa, niin se materialisoituu siihen. Siinä on jotain sellaista frudilaista symboliikkaa; peilejä, ammottavia suita, karkkia, ampiaisia...ja se outo unelias tunnelma...