Venäläinen johtamiskulttuuri on kovin erilainen kuin suomalainen. Napsasemalla yhdenkin linkin pois ketjusta pystyy parhaimmillaan lamauttamaan vaikkapa kokonaisen divisioonan. Esimerkiksi epäsuoran tulen komennot kulkee reilun puolen tusinan kaverin kautta, joista jokaisen on tehtävä erinnäisiä suoritteita, jonka jälkeen tulenkäytöstä vastaava upseeri vasta päättää annetaanko tukea vai ei; vrt. suomalainen-malli: tulenjohtajalta suoraan tuliasemaan. Nykyään, kun naapurin koko hyökkäävä armeija on motorisoitu, on helppo bongata kolonnasta johtovaunu ja odotella kärsivällisesti.
95% tarkka-ampujan hommasta on muuta kuin itse ampumista, kuka tahansa tahvo voi ottaa kiväärin ja ampua ensimmäisen kaverin, joka tulee vastaan, mutta se että etsii, valitsee ja tuhoaa arvokkaan kohteen sekä tiedustelee vaati paljon enemmän. Joku sanoi joskus, että paras tarkka-ampuja ampuu vain yhden laukauksen koko sodassa. Aika reilusti kärjistetty, mutta antaa suuntaa.
Ja kyllähän niitä pyssyjä jynssätään jatkuvasti oli ammuttu eli ei. Herkkiä pelejä :D