Mistähän kohdasta tätä asiaa lähtisi purkamaan kun ehdotuksia ja kritiikkiä tuli muutamalta suunnalta.
Se ulkomaille lähtö vaikka ensin. Hain opiskeluaikanani kahdesti vaihto-oppilaaksi ja olisin päässyt molemmilla kerroilla, mutta en kummallakaan kerralla saanut kesätöitä. Piti jättää reissut väliin kun ei ollut varaa lähteä. Toisille se lähteminen on vaan helpompaa - kamat kasaan ja näkemiin. Olen yrittänyt hakea töitä ulkomailta, mutta kaikki tyssää siihen että ei ole työkokemusta enkä osaa saksaa enkä ranskaa. Eikä se asunnon etsiminen ja maksaminen ilman työtä ja kaikki paperisotakaan innosta. Miksi se lähteminen voi olla toisille niin helppoa kuin kaupassa käyminen, mutta minulle ei.
Alan vaihto? Opiskelin alalle, joka minua kiinnosti ja jolle olin pitkään halunnut. Minun pitäisi siis vetää todistukseni pytystä alas ja miettiä itselleni jotain uutta, sellaista mikä ei kiinnosta eikä innosta? Opintotukikuukaudet on käytetty loppuun, en pysty siis palaamaan koulun penkillekään ainakaan päätoimisesti. Alan vaihtaminenhan oikeastaan olisi kirsikka kakun päälle, myöntäisin että huonommat koulukaverini ovat minua parempia ja pätevämpiä.
Ja kolmanneksi tuo riehuminen ja rähjääminen ilman syytä ei kuulu minun normaaliin käytökseeni töissä. Kyllähän se pinna joskus palaa kun homma ei suju. Kyllä minua on ainakin niissä entisissä paikoissa joihin olen onnistunut pääsemään töihin kehuttu kovasta työnteosta ja hyvästä asenteesta, huolellisuudesta sekä tunnollisuudesta. Se miksi opiskelu vei jaksamisen johtui vain siitä että kovaa opiskelua ja työnhakua ei palkittu oikein kunnolla koskaan. Yritin aina vain kovempaa ja kovempaa, mutta se palkittiin vain pelkällä "ei oo":lla. Yritin osoittaa sitä paljon mainostettua aktiivisuutta työnhaussa ja siihenkin palaute oli tasoa "vittuako tänne soittelet siellä on netissä ne hakemukset". Kaikista rankinta oli se kun sain 25-vuotiaana kuulla että minulla oli korkeaan ikään nähden liian vähän työkokemusta.
En vain löydä enkä keksi sitä mikä menee pieleen, enkä saa sitä korjatuksikaan. Tiedän pystyväni ja osaavani, mutta tällä hetkellä on turha hakea insinöörin koulutusta vastaavia hommia kun ei pääse hankkimaan työkokemusta vastaavista duunarin hommistakaan. Mietin kovasti millä tavalla voisi pysäyttää tämän syöksykierteen, joka uhkaa viedä kaiken arvon todistukselta ja cv:ltä.
Sen hokeminen että en ole ainoa jolla on ura- & naisongelmia tai sen kuuleminen että jollakin toisella menee huonommin ei auta minua yhtään.
Sellaiset kommentit
