- Liittynyt
- 3.7.2002
- Viestejä
- 964
- Ikä
- 52
Jo pitemmän aikaa aivojen takalohkoissa pyörinyt ajatus alkaa kiteytyä pikkuhiljaa Pakkotoiston rekisteröityneen lukijakannan kasvaessa: Pakkotoistolaiset tarvitsevat ehdottomasti julkisen, ja silti salaisen ja ehdottoman diskreetin merkin. Tai oikeastaan koko joukon merkkejä, identifioitumisvälineitä, joiden avulla Pakkotoisto-heimolaiset tunnistavat toisensa aikaan, paikkaan ja tilanteeseen katsomatta. Meitä on joka tapauksessa pian jo kriittinen massa. Tällä hetkellä rekisteröityneitä jäseniä Pakkotoistolla on 4069. Tilastokeskuksen mukaan 15-50 -vuotiaita potentionaalisia Pakkotoistolaisia (oletus) löytyi Suomesta v.2001 2455266 kappaletta, eli 0.166% tapaamistasi ihmisistä ym. ikähaarukasta on jo Pakkotoistolainen. Jos ikähaarukkaa rajataan tiukemmin (viite) kattamaan Pakkotoiston todellinen pääasiallinen ikäjakauma, eli ikäluokat 15-35v, niin silloin jo 0.31% kaikkialla näkemistäsi ihmisistä ovat "meitä". Lähes varmuudella joka kaupunkireissullasi näet satoja, jopa tuhansia ihmisiä. Ajattele, sinun tietämättäsi heistä moni on Pakkotoistolainen. Ehkäpä esimiehesikin on jo? Voisiko naapurisi olla?
Heimolaistuminen voisi alkaa yksinkertaisesti: pieni, sinänsä mitään esittämätön, ilman salaista asiayhteyttään merkityksetön logo tai ikoni auton takasivuikkunassa, pöytäliinan kulmassa, sähköpostin ascii-signeerauksessa tai lippahattuun kirjailtuna. Tavallisille ihmisille mitään merkitsemätön tusinakoriste, mutta välittömästi Pakkotoisto-veljen tai -siskon lähiympäristöönsä identifioiva merkki. Heimolaisen luonnollisesti voisi tunnistaa säännöistä sovittaessa välittömästi myös kätellessä, tietty kättelyn ote, puristuksen lujuus, käden heilutuksien frekvenssi ja määrä voisi toimia äärimmäisen huomaamattomana merkkinä "meihin" kuulumisesta.
Seuraavana kehitysaskeleena olisi luonnollisesti jokin fraasi, tai yksinään mitäänsanomattomien sanojen salainen yhdistelmä, joka on helppo eri tavoin sisällyttää jokapäiväiseen small-talkkiin vaikkapa kaupan kassalla tai tärkeässä neuvottelussa. Näin Pakkotoisto-heimolaisen tunnistaminen kahvitauolla, taidenäyttelyssä tai jääkiekkomatsissa kävisi ylen helposti, yhtä pysäyttävästi kuin oman nimen kuuleminen puheensorinan keskeltä siellä missä sitä ei ikinä voisi olettaa kuulevansa. Onko tuokin!? Kutkuttavaa olisi huomata myös esimerkiksi uutistenlukijan sujauttavan nuo "meille" tutut sanat loppukevennykseensä - Hänkin siis on! Hittibiisien kertosäkeet, salavoimailevan ylä-asteen rehtorin aamunavaus, jopa Riittä Väisäsen emännöivä Kymppitonni tarjoaisivat vain alun kaikille mahdollisuuksille löytää "meitä" ja mahdollisuuden huomata Pakkotoisto-heimon todellinen laajuus.
Joku heimolaisista varmasti joutuisi joskus myös pulaan. Nakkikioskilla yksinäinen Pakkotoistolainen voisi kajauttaa salaisen hätäkoodin jouduttuaan puukkoja heiluttavien räkänokkanistien uhkaamaksi. Sanomattakin lienee selvää, että tuo hätäkoodi tai -huuto ei olisi suinkaan tunnistettavissa ulkopuolisten korvissa minkäänlaista hätätilaa tai pelkoa indikoivana äänenä tai tekona. Paremminkin tuo hätäsignaali kuulostaisi itsetuntoa tihkuvalta nisteihin kohdistuvalta lakoniselta toteamukselta tai uhmakkaalta vastalauseelta. Nakkikioskille hätäkoodin hälyttäminä kuin tyhjästä ilmestyvän heimolaisten lauman (vrt. JJJ tai Mike) voisi kuvitella hillitsevän jossain määrin luikkujen nistien teräaseheilutteluintoa ja takaavan heimolaisen ikävästi keskeytyneen salaatti-kebabliha -annoksen odottelun kaikessa rauhassa.
Meidän mahdollisuutemme ovat rajattomat. Vapaamuurarit, Lions-klubit tai vastaavat voivat pian olla vain ohimeneviä pieniä ilmiöitä Pakkotoiston vahvan niskan nostaessa päätään harmaasta massasta. Me kaikki emme ole suuria, vahvoja tai kireitä, mutta meitä kaikkia yhdistää sama salainen maailma, sama tietoisuus, sama ideologia ja ystävä, sama euforinen todellisuus, josta tavalliset ihmiset eivät tiedä. Henry Rollinsin sanoja mukaillen: "Friends come and friends go, but 200 pounds is always 200 pounds."
Kykyni ovat rajalliset graafisen suunnittelun alalla, mutta löytyisikö "meistä" osaava taiteellinen henkilö, kuka suunnittelisi meille huomaamattoman, tyylikkään, sinänsä abstraktin, helposti kaukaakin tunnistettavan, pienessä koossa toimivan, mutta myös ylöspäin skaalautuvan logon? Lupaan olla ensimmäinen kuka liimaa sen huomaamattomasti työhuoneensa oven kulmaan ja autonsa ikkunaan. Sen jälkeen kaikki logon tunnistavat ovat tervetulleita tervehtimään Turussa näin talvisaikaan usein kylki (joskus jopa perä) edellä etenevää vanhan punaisen farmariauton kuskia!
Maailma on meidän.
ps. :kippis1:
Heimolaistuminen voisi alkaa yksinkertaisesti: pieni, sinänsä mitään esittämätön, ilman salaista asiayhteyttään merkityksetön logo tai ikoni auton takasivuikkunassa, pöytäliinan kulmassa, sähköpostin ascii-signeerauksessa tai lippahattuun kirjailtuna. Tavallisille ihmisille mitään merkitsemätön tusinakoriste, mutta välittömästi Pakkotoisto-veljen tai -siskon lähiympäristöönsä identifioiva merkki. Heimolaisen luonnollisesti voisi tunnistaa säännöistä sovittaessa välittömästi myös kätellessä, tietty kättelyn ote, puristuksen lujuus, käden heilutuksien frekvenssi ja määrä voisi toimia äärimmäisen huomaamattomana merkkinä "meihin" kuulumisesta.
Seuraavana kehitysaskeleena olisi luonnollisesti jokin fraasi, tai yksinään mitäänsanomattomien sanojen salainen yhdistelmä, joka on helppo eri tavoin sisällyttää jokapäiväiseen small-talkkiin vaikkapa kaupan kassalla tai tärkeässä neuvottelussa. Näin Pakkotoisto-heimolaisen tunnistaminen kahvitauolla, taidenäyttelyssä tai jääkiekkomatsissa kävisi ylen helposti, yhtä pysäyttävästi kuin oman nimen kuuleminen puheensorinan keskeltä siellä missä sitä ei ikinä voisi olettaa kuulevansa. Onko tuokin!? Kutkuttavaa olisi huomata myös esimerkiksi uutistenlukijan sujauttavan nuo "meille" tutut sanat loppukevennykseensä - Hänkin siis on! Hittibiisien kertosäkeet, salavoimailevan ylä-asteen rehtorin aamunavaus, jopa Riittä Väisäsen emännöivä Kymppitonni tarjoaisivat vain alun kaikille mahdollisuuksille löytää "meitä" ja mahdollisuuden huomata Pakkotoisto-heimon todellinen laajuus.
Joku heimolaisista varmasti joutuisi joskus myös pulaan. Nakkikioskilla yksinäinen Pakkotoistolainen voisi kajauttaa salaisen hätäkoodin jouduttuaan puukkoja heiluttavien räkänokkanistien uhkaamaksi. Sanomattakin lienee selvää, että tuo hätäkoodi tai -huuto ei olisi suinkaan tunnistettavissa ulkopuolisten korvissa minkäänlaista hätätilaa tai pelkoa indikoivana äänenä tai tekona. Paremminkin tuo hätäsignaali kuulostaisi itsetuntoa tihkuvalta nisteihin kohdistuvalta lakoniselta toteamukselta tai uhmakkaalta vastalauseelta. Nakkikioskille hätäkoodin hälyttäminä kuin tyhjästä ilmestyvän heimolaisten lauman (vrt. JJJ tai Mike) voisi kuvitella hillitsevän jossain määrin luikkujen nistien teräaseheilutteluintoa ja takaavan heimolaisen ikävästi keskeytyneen salaatti-kebabliha -annoksen odottelun kaikessa rauhassa.
Meidän mahdollisuutemme ovat rajattomat. Vapaamuurarit, Lions-klubit tai vastaavat voivat pian olla vain ohimeneviä pieniä ilmiöitä Pakkotoiston vahvan niskan nostaessa päätään harmaasta massasta. Me kaikki emme ole suuria, vahvoja tai kireitä, mutta meitä kaikkia yhdistää sama salainen maailma, sama tietoisuus, sama ideologia ja ystävä, sama euforinen todellisuus, josta tavalliset ihmiset eivät tiedä. Henry Rollinsin sanoja mukaillen: "Friends come and friends go, but 200 pounds is always 200 pounds."
Kykyni ovat rajalliset graafisen suunnittelun alalla, mutta löytyisikö "meistä" osaava taiteellinen henkilö, kuka suunnittelisi meille huomaamattoman, tyylikkään, sinänsä abstraktin, helposti kaukaakin tunnistettavan, pienessä koossa toimivan, mutta myös ylöspäin skaalautuvan logon? Lupaan olla ensimmäinen kuka liimaa sen huomaamattomasti työhuoneensa oven kulmaan ja autonsa ikkunaan. Sen jälkeen kaikki logon tunnistavat ovat tervetulleita tervehtimään Turussa näin talvisaikaan usein kylki (joskus jopa perä) edellä etenevää vanhan punaisen farmariauton kuskia!
Maailma on meidän.
ps. :kippis1:
