Tärkein tekijä Kiinan, Venäjän ja muiden entisten Neuvostoliiton maiden sekä Iranin nykyiseen menestykseen on se, että painonnosto on olympialaji ja siihen kohdistetaan riittävästi resursseja. Jatkuva menetys takaa näkyvyyden ja suosion, lajikulttuuri on vahvaa ja omaa näissä maissa pitkän tradition.
Täytyy muistaa, että esimerkiksi Kiinassa on pitkälti yli miljardi asukasta. Siihen massaan mahtuu kansainväliseen menestykseen tarvittavia ominaisuuksia omaavia supertalentteja lajiin kuin lajiin. Painonnoston osalta Kiinan nousu lajin supervallaksi alkoi 1980-luvun alussa ja terävimpään kärkeen maa työntyi laajalla rintamalla 1990-luvulla. Naisten osalta tosin jo heti vuonna 1987, kun ensimmäiset naisten MM-kisat järjestettiin.
Venäjän ja muiden entisten Neuvostoliiton maiden kohdalla traditio on pitkä ja painonnostoa arvostetaan, vaikka suosio ei olekaan enää yhtä korkealla tasolla kuin Neuvostoliiton ollessa vielä hengissä. Neuvostoliiton menestys alkoi 1950-luvulla, jolloin USA kamppaili vielä sen kanssa tasaveroisena maailman parhaan painonnostomaan tittelistä. USA:han oli lajin aivan kärkimaita aina 1970-luvun alkuun asti. Sen jälkeen Neuvostoliiton ja 1970-luvun alusta ryminällä kärkeen tulleen Bulgarian ohella myös muut Itä-Euroopan maat pystyivät pitämään yllä jatkuvaa tuloskehitystä, joka jatkui miesten osalta 1980-luvun loppupuolelle saakka. Naispainonnoston osaltahan kansainvälinen tuloskehitys on jatkunut lajin olympiastatuksen saamisen myötä aina näihin päiviin saakka.
Itse asiassa kylmään sotaan liittyvä kilvoittelu näyttäytyi kansainvälisillä painonnostolavoilla kaikkein parhaiten Länsi-Saksan muita länsimaita parempana kokonaismenestyksenä 1970-luvun alusta aina 1980-luvun loppuun saakka. Sama ilmiöhän oli muuten havaittavissa monessa muussakin urheilulajissa. Siinä kun Itä-Saksa oli kehityksessä hyvin mukana ja pystyi tuottamaan jatkuvasti arvokisojen mitaleista kammoittelevia gewichebereitä, oli länsisaksalaisillakin samanaikaisesti useampia kansainvälisessä kärjessä tai aivan kärjen takana olleita nostajia.
1970-luvun alussa Rudi Mang haastoi Vasili Aleksejevin ja Gerd Bonkin ja saavutti useampia arvokisamitaleita ja rikkoi ME-tuloksia. Hieman myöhemmin länsisaksalaisista Rolf Milser työnsi useampaan otteeseen 82½- ja 90-kiloisten ME-painoja ja voitti muun muassa MM- ja EM-kultaa (no, voitti Milser muuten olympiakultaakin Los Angelesissa, vaikka ne nyt olivatkin ”erikoistarjouskisat”). Samoin Karl-Heinz Radschinsky (niin ikään olympiavoittaja Los Angelesista) oli kovan luokan tekijä 75-kiloisissa ja työnsi sarjaan 205 kiloa vuoden 1984 EM-kisoissa. 1980-luvun loppua kohden Manfred Nerlinger kehittyi moninkertaiseksi arvokisamitalistiksi ja saalisti urallaan kolme olympiamitalia. Ja muun muassa Soulin olympialaisissa Länsi-Saksa (Peter Immesberger, Manfred Nerlinger ja Martin Zawieja) sai Itä-Saksan (Joachim Kunz, Ingo Steinhöfel ja Ronny Weller) tavoin kolme mitalia.
Laitetaan naputtelun päätteeksi Nerlingerin 266 kilon työntöyritys Soulin olympialaisista:
Nerlinger 266kg CnJ attempt - YouTube