WEIGHTLIFTING Painonnostovideoita

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja strong
  • Aloitettu Aloitettu
Meta title: Painonnostovideoita – tempaus, työntö ja treenipätkät

Meta description: Painonnostovideoita-ketju: tempaus- ja työntöklipit, treenipätkät, kisavideot, tekniikka-analyysit ja PR-yritykset.


Tässä olis vielä videot Eeron ja Milkon nostoista. Ei ne ihan turhia kavereita ole. :D


 
Viimeksi muokannut ylläpidon jäsen:
Slarto sanoi:
Tuoreita, hienoja kuvia Kiinan painonnostomaajoukkueen treeneistä ja sen sellaisesta. Kannattaa katsoa kuvatekstit...

Instagram

Lu Xiaojunilla on aika osuva teksti tossa t-paidassa: Instagram
Click to expand...

Palataan vielä Yatinin Kiina-tarinoihin: Why we suck!! | My Two Cents + monta muuta juttua samassa blogissa. Lisäksi lukemisen arvoinen foorumiketju samasta aiheesta: My China Experience - Pendlay Forum Sieltä löytyy sellainenkin pikkutieto, että Lu Xiaojunin parhaat treenitulokset ovat 180 ja 220.
 
Joka on ihan fiksua kun ei painonnostoa tueta hirveästi kuin näissä sosialistimaissa kuten vaikkapa Kiina, Iran ja Venäjä, joissa puitteet on ihan eri luokkaa.

Amerikassa lahjakkaalle ammattilaisatleetille vaakakupin toisessa päässä olisi siis rahakas NFL/NBA-sopimus tai toisaalta B-sarjan paikka olympialaisissa, ja siihen pitäisi päästä ilman mainittavaa tukea ja arvostusta keneltäkään muilta kuin pieneltä joukolta fanaattisia painonnostajia. Siinä mielessä Crossfit-ilmiö on painonnostolle suotuisa, että yhä useampi rapakon tuolla puolen tietää mitä tarkoittaa snatch ja clean & jerk. Ehkä se näkyy tämänkin lajin suosiossa vielä joskus.
 
hatesmiles sanoi:
Tää kirjottaja on tainnu unohtaa semmoset liigat kun NFL ja NBA. Jenkkien paras talentti on tekemässä massia nuissa, ei painonnostolavalla.
Click to expand...

Tuo eri urheilulajien talenttijakauma on erittäin hyvin tiedossa kaikkien amerikkalaisten painonnostoihmisten keskuudessa. Lähinnä lukemieni juttujen perusteella se on kaikille niin ilmeistä, ettei sitä aina enää jakseta edes erikseen mainita. Mielestäni on siis ylitulkintaa väittää että tuo seikka olisi juuri tuossa tekstissä unohtunut. USA:ssa monet kansallisen tason mestarit/mitalistit ovat entisiä jenkkifutaajia ym., jotka ovat yliopistouran jälkeen siirtyneet painonnostoon. Nämä tyypit saavuttavat nuo (kansainvälisesti keskinkertaiset) tuloksensa yleensä sellaisella parin vuoden lajitreenillä. Talenttiasioista riippumatta, fakta näyttää juttujen perusteella olevan myös se, että treenikulttuuria ja -olosuhteita ei voi edes verrata sosialistimaihin.
 
Kertokaas ihmettelijälle, että miksi se on just painnonosto jota tuotaan paljon noissa sosialistimaissa? Onko se sattumaa vai onko siihen joku looginen selitys?
 
^ Veikkaisinpa että yksi syistä on kylmä sota. Esimerkiksi Vasili Aleksejev superraskaan sarjan olympiakultamitalistina (maailman vahvimpana miehenä) oli aikoinaan oikein hyödyllistä ja näkyvää progandaa, ja symboloi sosialistisen järjestelmän "ylivertaisuutta" länteen verrattuna.

Edit: Joo, kylmä sota on kyllä päättynyt, eli "oli" :D Mutta tuostahan se sama lajikulttuuri on varmaan jäänyt päälle.
 
Uskosin yhdeksi syyksi sen, että todella näkyvän tapahtuman kautta (olympialaiset) kautta tahdotaan osoittaa omaa paremmuutta muille valtioille - eli tuetaan olympialajien harrastajia. Ei varmaan ole sattumaa että samaisista valtioista ei kovin positiivista kuvaa saa länsimaisessa mediassa. Olympiavoittajat on varsinaisia kansansankareita maissa kuten Iran, Kiina ja P-Korea. Siinä jää Suomen purjehtijasuuruudet kakkoseksi.

E: Jaa voisi päivittää vähän useammin tätä sivua... No mun vastaus on oikealla vuosituhannella, kylmä sota on jo päättynyt. :D
 
Hyviä pointteja, en edes ajatellut noin laajalla skaalalla noita juttuja...


Tuli yksi esimerkki mieleen, kun oltiin Ukrainassa 2010 u105kg maailman vahvin kisassa niin siellä oli kaikilla Ukrainalaisilla kilpailijoilla armeija ammatti statuksena, eli kai ne siellä sitä kautta saa treenata ammattimaisesti ja näennäisesti tekee jotain armeija hommia tms...
 
Ton lisäks tulee mieleen kulttuurierot. Joskus luin että Iranissa voimailu on erittäin suuressa suosiossa nuorison keskuudessa ja "voimailutaloja" on ympäri maata. Eli pyramidi, jonka huipulla on eliittinostajat, on valattu aika hyvällä pohjalla. Ja tietenkin tämä positiivinen stereotypia kiinalaisten ahkeruudesta, perfektionismista ja työmoraalista vahvistuu vain kun heidän menestystään katsoo.

Varmaan semmoinen yhdistävä tekijä noilla kaikilla on se että nuorten urheilua tuetaan todella paljon. Suomessa on 2-4h koululiikuntaa ja angry birds.

 
Viimeksi muokannut ylläpidon jäsen:
Jenkit tykkää omista lajeistaan koripallo, käsimuna eli jenkkifutis ja baseball. Jos laji selvästi juontaa juurensa Amerikan ulkopuolelta on sen harrastaminen terrorismin tukemista. Eikä ole turhaa kilpailua muilta maapallon asukeilta eli näiden lajien yksilöt ovat (näennäisesti tosin) maailman kovimpia heppuja ja tätä faktaa hyvin usein muistetaan toistaa. Maan sisäistä propagandaa siis.

Jenkithän pitävät itseään maailman vahvimpana kansana. Monen olen nähnyt sanovan että jos lajissa olisi vielä voimaa vaativa punnerrus lajina niin jenkeille tulisi heti menestystä. Niin he vaan aina vain ovat niin hyvin hyvin vaatimattomia...
 
Tärkein tekijä Kiinan, Venäjän ja muiden entisten Neuvostoliiton maiden sekä Iranin nykyiseen menestykseen on se, että painonnosto on olympialaji ja siihen kohdistetaan riittävästi resursseja. Jatkuva menetys takaa näkyvyyden ja suosion, lajikulttuuri on vahvaa ja omaa näissä maissa pitkän tradition.

Täytyy muistaa, että esimerkiksi Kiinassa on pitkälti yli miljardi asukasta. Siihen massaan mahtuu kansainväliseen menestykseen tarvittavia ominaisuuksia omaavia supertalentteja lajiin kuin lajiin. Painonnoston osalta Kiinan nousu lajin supervallaksi alkoi 1980-luvun alussa ja terävimpään kärkeen maa työntyi laajalla rintamalla 1990-luvulla. Naisten osalta tosin jo heti vuonna 1987, kun ensimmäiset naisten MM-kisat järjestettiin.

Venäjän ja muiden entisten Neuvostoliiton maiden kohdalla traditio on pitkä ja painonnostoa arvostetaan, vaikka suosio ei olekaan enää yhtä korkealla tasolla kuin Neuvostoliiton ollessa vielä hengissä. Neuvostoliiton menestys alkoi 1950-luvulla, jolloin USA kamppaili vielä sen kanssa tasaveroisena maailman parhaan painonnostomaan tittelistä. USA:han oli lajin aivan kärkimaita aina 1970-luvun alkuun asti. Sen jälkeen Neuvostoliiton ja 1970-luvun alusta ryminällä kärkeen tulleen Bulgarian ohella myös muut Itä-Euroopan maat pystyivät pitämään yllä jatkuvaa tuloskehitystä, joka jatkui miesten osalta 1980-luvun loppupuolelle saakka. Naispainonnoston osaltahan kansainvälinen tuloskehitys on jatkunut lajin olympiastatuksen saamisen myötä aina näihin päiviin saakka.

Itse asiassa kylmään sotaan liittyvä kilvoittelu näyttäytyi kansainvälisillä painonnostolavoilla kaikkein parhaiten Länsi-Saksan muita länsimaita parempana kokonaismenestyksenä 1970-luvun alusta aina 1980-luvun loppuun saakka. Sama ilmiöhän oli muuten havaittavissa monessa muussakin urheilulajissa. Siinä kun Itä-Saksa oli kehityksessä hyvin mukana ja pystyi tuottamaan jatkuvasti arvokisojen mitaleista kammoittelevia gewichebereitä, oli länsisaksalaisillakin samanaikaisesti useampia kansainvälisessä kärjessä tai aivan kärjen takana olleita nostajia.

1970-luvun alussa Rudi Mang haastoi Vasili Aleksejevin ja Gerd Bonkin ja saavutti useampia arvokisamitaleita ja rikkoi ME-tuloksia. Hieman myöhemmin länsisaksalaisista Rolf Milser työnsi useampaan otteeseen 82½- ja 90-kiloisten ME-painoja ja voitti muun muassa MM- ja EM-kultaa (no, voitti Milser muuten olympiakultaakin Los Angelesissa, vaikka ne nyt olivatkin ”erikoistarjouskisat”). Samoin Karl-Heinz Radschinsky (niin ikään olympiavoittaja Los Angelesista) oli kovan luokan tekijä 75-kiloisissa ja työnsi sarjaan 205 kiloa vuoden 1984 EM-kisoissa. 1980-luvun loppua kohden Manfred Nerlinger kehittyi moninkertaiseksi arvokisamitalistiksi ja saalisti urallaan kolme olympiamitalia. Ja muun muassa Soulin olympialaisissa Länsi-Saksa (Peter Immesberger, Manfred Nerlinger ja Martin Zawieja) sai Itä-Saksan (Joachim Kunz, Ingo Steinhöfel ja Ronny Weller) tavoin kolme mitalia.

Laitetaan naputtelun päätteeksi Nerlingerin 266 kilon työntöyritys Soulin olympialaisista: Nerlinger 266kg CnJ attempt - YouTube
 
Tuota lahjakkuuksien olemista muualla ei vaan voi liikaa korostaa. Yliopistojoukkueet jefussa on täynnä 90-100kilosia kavereita jotka nyppii sarjaa 140kilolla riipusta rinnalle "yleisurheilu" tekniikalla ja niitä ukkoja on samassa joukkueessa vaikka kymmenen!
 
Kummasti niitä lahjakkuuksia riittää silti voimanostoon ettei se nyt yksistään ainakaan selitä jenkkien puuttumista painonnoston mitalitaulukosta.
 
Spini sanoi:
Kummasti niitä lahjakkuuksia riittää silti voimanostoon ettei se nyt yksistään ainakaan selitä jenkkien puuttumista painonnoston mitalitaulukosta.
Click to expand...

No tossa nyt jää aika montaa asiaa määrittelemättä, mutta mietitäänpä vaikka tuota """mitalitaulukkoa""" ja sovitaan että sinne ykkössijaan pitäs päästä eliittitason YT:llä Amerikan maaperällä, kansainvälisellä tasolla.

Voimanostossa se voi onnistua 4 treenikerralla per viikko. Voit olla aika huoleti koska liittoja on monia mistä valita ja kovin monessa ei testata. Lisäksi varusteita on mistä valita. Lajille löytyy enemmän harrastuspaikkoja.

Painonnostajan vuoro tehdä se eliitti-YT omassa lajissaan. Sun pitää treenata 9-18krt viikossa, aikaa ei jää kokopäivätyölle, et saa tukea, WADA asennoitunut suorastaan käräyttämään painonnostajia ja liittoja on tasan yksi. Kuitenkin vaikka selviäisit tästä kaikesta ja oisit reenannu perse ruvella, niin se ei näy """mitalitaulukossa""" kansainvälisellä tasolla millään tavalla koska treenipuitteet on monella muulla maalla niin paljon paremmat.

Eli koetan sanoa että molemmissa lajeissa on lahjakkuuksia mutta huipulle vievät polut on aivan erilaiset, josta voi helposti saada käsityksen että painonnostajiin karsiutuis vain paskoja urheilijoita ja voimanostoon ne parhaimmat. Ihmisen, joka elää palkkakuitista palkkakuittiin, on aika helvetin vaikea päästä huipulle lajissa, jossa jotkut muut maat maksavat urheilijoilleen siitä, että reenaavat.
 
Jenkkien menestystä voimanostossa pitää tietenkin vertailla IPFssä, ei kirjainihmeliitossa jossa nostaa pelkkiä jenkkejä! Raw-MM kisoista jenkit sai miehistä tasan kaksi mitallia, kyllä sielläkin jyllää perinteiset painonnostomaat Venäjä, Ukraina ja vaikkapa Puola. Ja tuosta voimanoston lahjakkuuksista, no Blaine Sumner siirtyi voimanostoon koska paikkaa NFLssä ei auennu.

Ja vielä ettei ihan vaan tekstiksi mene, laitetaan kova saksalainen Marc Huster ja 213,5 kilon työntöraudat Atlantan olympialaisissa.

 
Viimeksi muokannut ylläpidon jäsen:
Eeron reeneistä vähän klippiä, kevyesti näyttää rauta miehen käsittelyssä liikkuvan.

 
Viimeksi muokannut ylläpidon jäsen:
Back
Ylös Bottom