Ali Oksalan haastatteluartikkeli vielä julkaisemattomassa historiateoksessa.
Ali Oksala
”Mitali aikuistenkin arvokisoista oli selkeä tavoite”[/CENTER]
Rovaniemi cup järjestetään kahdeksannen kerran toukokuussa 1990. Perinteeksi muodostunut Reippaan painonnostojaoston järjestämä kevätkisa kerää jälleen runsaan osanoton ympäri Suomea, vaikka tällä kertaa ulkomaisia nostajia ei olekaan saapunut paikalle. Joka tapauksessa Lapin urheiluopiston voimailupäätyä lähinnä oleva kenttä tarjoaa kilpailijoille hulppean esiintymisareenan.
Ensiksi kisailevat naiset, joille on kehitetty suomalaisen painonnostovälinevalmistajan Leokon toimesta oma, miesten vastaavaa ympärysmitaltaan ohuempi tanko. Se siirretään heidän suorituksiensa jälkeen kisalavan taakse. Kukaan ei huomaa eikä ehdi kantaa tankoa välinevarastoon. Tosin, mitäpä se ketään haittaa, vaikka se jääkin miesten sarjojen ajaksi siihen.
Eipä haittaa ei, mutta kiinnostaa sitäkin enemmän. Osa Reippaan punttikoululaisista on tullut katsomaan kisoja. Samalla voi tyhjässä hallissa käydä vaikkapa voimistelupäädyssä tai tekemässä hyppyjä tartanilla. Nuoria poikia kaiken kokeileminen tunnetusti kiehtoo, varsinkin kun lauantaipäivänä on aikaa eikä kiirettä minnekään.
Miesten ensimmäinen ryhmä tempaa ja työntää. Sen jälkeen lavalle marssivat painavammat rautakourat. Raskassarjalaiset tempailevat ja ryhtyvät työntämään. Reippaan punttikoululaisten pienin ei voi enää vastustaa kiusausta, vaan lähtee kokeilemaan kisalavan taakse, paljonko naisten tanko painaa. Esimerkin innoittamana hänkin vetelee rinnalle ja työntää ylös.
Pojan ominaisuudet, eleet ja tekeminen eivät jää yleisöltä huomaamatta. Nostot ovat esimerkillisen sähäköitä ja tekniikka täysin hallussa. Kisoja seuraamaan tullut Kauko Kangasniemi hämmästelee pojasta säteilevää lahjakkuutta. Hän kysyy vieressään istuvalta Rauno Tapiolta pojan nimeä ja tämä vastaa:
- Tuo poikako? Se on Oksalan Ali.
Kauko Kangasniemi oli aivan oikeassa ominaisuuksien suhteen. Liioittelematta ”tuo poika” on ollut koko suomalaisen painonnostohistorian lahjakkain nostaja. Rovaniemen Reippaan 1990-luvun painonnoston mestarituotteen Ali Oksalan otteet tekivät tulevina vuosina murskaavaa jälkeä kotimaisilla punttilavoilla. Tulokset ylsivät myös 20-vuotiaiden kansainväliseen kärkeen, nuorten arvokisamitaleille saakka.
”Isä-Jormalla oli sydäntä lajiin”
Jo ennen vuoden 1990 toukokuista Rovaniemi cupia Ali oli kokeillut rautojen painavuutta.
- Isä-Jormalla oli sydäntä lajiin. Jorma oli aikoinaan kisaillut nuorena miehenä 1960-luvulla painonnostossa useampaankin otteeseen. Varhain aloitettu työ taksimiehenä katkaisi kuitenkin kehittymisen huipulle, epäsäännölliset työajat rupesivat rajoittamaan harjoittelua liikaa. Hän innosti minut lajin pariin, hommasi alle 10-vuotiaalle pojankoltiaiselle kotiin pikkutangon, jolla opettelin tempausta ja työntöä. En suostunut lähtemään punttikouluun Opistolle ennen kuin osasin tekniikkaa riittävästi. Kaksi vuotta vanhempi isoveli Aki kävi samaan aikaan Urkalla Taipumattomien voimistelussa, joten sinne oli lopulta kuitenkin helppo mennä. Harrastin itsekin pikkupoikana telinevoimistelua ja lisäksi pelasin jalkapalloa maalivahtina, muistaakseni FC Santa Clausissa.
Punttikoulun vetäjät huomasivat, että pojannassikka osaa tekniikan jo loistavasti ja usuttivat kisailemaan lähes saman tien.
- 29. huhtikuuta 1990 näyttää olleen ensimmäinen painonnostokisa, jossa tein 52½ (20+32½) kilon yhteistuloksen. Paino oli reilusti alle 30 kiloa. Minulla on vieläkin palkinto tuosta kisasta tallella.
- Urheiluhommien lisäksi aikaa tuli vietettyä runsaasti kaupungin nuorisotiloissa Mondella. Mukavia muistoja Monden jengistä on, touhuttiin poikien kanssa kaikenlaista musiikinsoittamisesta lähtien. Nassikkana olin partiossakin.
1990-luvun alussa tulosrajat Suomen mestaruuskilpailuihin olivat vielä korkeat, toisin kuin nykypäivän painonnostossa. Vuonna 1990 ei vielä ollut asiaa 17-vuotiaiden SM-kisoihin, mutta vuotta myöhemmin 25. toukokuuta 1991 Tampereella poikien mestaruuskilpailut tuottivat 10:nnen sijan.
- 80 (35+45) kilon yhteistulos syntyi 44-kiloisten sarjaan. Ne olivat ensimmäiset Suomen mestaruuskilpailuni. Muistan, kun nostojen jälkeen oli kova hinku Särkänniemeen ja sinnehän me lähdettiin porukalla.
Kahta vuotta myöhemmin 1993 Kankaanpäässä järjestetyt kisat merkitsivät ensimmäistä SM-mitalia. 46 kilon sarjassa irtosi pronssi 105 (45+60) kilon rautamäärällä. Porissa vuonna 1994 pidetyistä 17-vuotiaiden SM-kisoista oli tuomisina jo poikien Suomen mestaruus. 50-kiloisten voittotulokseksi historian kirjoihin merkittiin 130 (60+70) kilon noteeraus. Vuonna 1995 saman ikäluokan SM-kilpailuista Ali pokkasi puolestaan hopea, tällä kertaa 59-kiloisten painoluokasta 167½ (75+92½) kilon esityksellä.
- Kyllä noihin 1990-luvun alkupuolen poikien SM-kisoihin treenaaminen oli vielä enemmän tai vähemmän katkonaista. Pirkkiön Martti saattoi soittaa muutamia viikkoja aikaisemmin ja pyytää salikisoihin tekemään tulosrajan SM:iin. Sitä seurasi sitten loppukiri kisoihin.
- Väliaikaisesti treeni-intoa latisti sekin, että vuoden 1994 poikien SM-kisojen jälkeen Painonnostoliiton silloinen 17-vuotiaiden vastuuvalmentaja kutsui Eräjärvelle leirille. Hän antoi ymmärtää, että minulla olisi täydet mahdollisuudet tulla valituksi samana syksynä järjestettyihin 16-vuotiaiden Euroopan mestaruuskisoihin, jos leirin treenit menisivät hyvin. No, kyllä ne menivätkin ja kohensin siellä selvästi ennätyksiäni. Toisin kuin oli luvattu, paikkaa noihin kisoihin en vielä saanut. Se oli valtava pettymys nuorelle pojalle.
”Kun kipinä roihahti, Kairatie 54:sta tuli kuin toinen koti”
Ohjelmoitu, järjestelmällinen harjoittelu alkoi vuoden 1995 lopulla. Rovaniemen Reippaan painonnostajien harjoitussali oli siirtynyt saman vuoden keväällä Urheiluopistolta Kairatielle, aivan Tervaskadulla silloin sijainneen kodin naapuriin. Väistämättömänä seurauksena oli, että tulokset alkoivat nopeasti parantua. Toukokuussa 1996 voitettu 17-vuotiaiden SM-kulta varmisti valinnan elokuun lopulla Bulgarian Burgasissa käytyihin 16-vuotiaiden EM-kilpailuihin.
- Kun kipinä roihahti, Kairatie 54:sta tuli kuin toinen koti. Aikaa vierähti Kuntosali Reippaalla aina useita tunteja ja siellä tuli käytyä käytännössä joka päivä, vaikkei treenejä ohjelmassa ollutkaan. Jotain tuli aina tehtyä, vatsaa, selkää, punnerruksia, venyttelyä ynnä muuta.
Esiintyminen ensimmäisissä kansainvälisissä punttikisoissa toi huippulupaukselle yhdeksännen sijan. 64-kiloisten painoluokassa merkittiin aloitusraudoilla 210 (95+115) kilon yhteistulos. Tempauksessa ja työnnössä yritettyjen 100 ja 120 kilojen romujen siirtyminen suorille käsille olisi tiennyt kuudetta tilaa. Sarjavoittoon rutisti Armenian Rudik Petrosjan, myöhemmin vuoden 1999 nuorten MM- ja EM-kilpailuiden kovan kilpakumppanin Radik Petrosjanin isoveli 257½ (115+142½) kilon tulossarjalla.
- Pieni epäonnistuminen vain lisäsi motivaatiota. Kuukautta myöhemmin syyskuun lopulla Porissa olivat nuorten SM-kisat. Siellä yhteistulos parani jo 225 (102½+122½) kiloon. Tosin nuorten Suomen mestaruus jäi vielä haaveeksi, edelle 64-kiloisissa näyttää sijoittuneen niin Jyrki Welling kuin Jussi Variskin.
Vuoden 1996 viimeiset kuukaudet vierähtivät vielä 64 kilon sarjassa. Lokakuun lopussa Kankaanpään 20-vuotiaiden Pohjoismaiden mestaruuskilpailuiden hopea ja joulukuun seurajoukkueiden SM-kisojen kakkostila Reippaan joukkueessa irtosivat samalla 225 kilon yhteistuloksella. Painoa oli tullut lisää ja sarjanvaihdosta ylemmäs 70-kiloisiin tuli tosiasia. Se tuotti talvella 1997 jälleen lisäkiloja.
”Tiesin, että minulla olisi kykyjä nousta vaikka aivan maailman huipulle saakka”
Rovaniemen Reipas sai järjestettäväkseen vuoden 1997 painonnoston Suomen mestaruuskilpailut. Helmikuun lopulla Rovaniemelle kerääntynyt suomalainen painonnostoväki näki jo uransa jäähdyttelyvaiheessa olleen Jouni Grönmanin ja porilaisen olympiamitalistin haastamaan pyrkineen Kari Kinnusen lisäksi 70-kiloisten mittelössä pirteää lavatyöskentelyä, josta vastasi muutamaa kuukautta vaille 17-vuotias nuorukainen. Ali Oksalalle pujotettiin SM-debyytin päätteeksi pronssimitali 255 (115+140) kilon urakoinnilla.
- Kauppiksen salissa nostot kulkivat erittäin hyvin. Tunnelma ja puitteet olivat noissa kisoissa erinomaiset, totta kai se antoi lisäkiloja.
- Ensimmäiset miesten SM-kisat valoivat uskoa siihen, että tulevaisuudessa voisi menestyä isommissakin ympyröissä. Kova, määrätietoinen harjoittelu rupesi näkymään tuloksissa. Tiesin, että minulla olisi kykyjä nousta vaikka aivan maailman huipulle saakka. Aloin luottamaan itseeni entistä enemmän. Sain kilpailuissa kropasta aina enemmän irti kuin treeneissä, tykkäsin esiintyä yleisölle.
Vuoden 1997 alkupuoliskon tärkein kisa ajoittui kesäkuun lopulle Espanjan Sevillaan. 20-vuotiaiden EM-kilpailut tuottivat kuitenkin pettymyksen, sillä tempauksen aloituskilot eivät suostuneet menemään hyväksytysti ylös.
- Tuomarit hylkäsivät viimeisen noston muistaakseni 2-1. 70-kiloisissa oli minun lisäkseni Suomesta Pasi Hirttiö, joka oli erittäin lähellä saada tempausmitalin. Pasi epäonnistui hiuksenhienosti 127½ kilon yrityksessään.
Syyskuun lopulla 1997 pidetyissä nuorten SM-kilpailuissa porilainen sai joka tapauksessa tunnustaa Oksalan paremmakseen. 70-kiloisten taistelupari intoutui mukavaan tulostykitykseen, sillä voittoraudoiksi kirjoitettiin 275 (122½+152½) kilon yhteistulos. Pasi Hirttiö jäi tästä viiden kilon päähän. Jatkoa seurasi kuukauden päästä 20-vuotiaiden Pohjoismaiden mestaruuskilpailuissa Norjassa, jossa henkilökohtainen ennätys koheni 277½ (125+152½) kiloon.
- Yritin niissä nuorten PM-kilpailuissa tempaista jo 130 kiloa ja työntää 160 kiloa. Ne eivät aivan onnistuneet. Noilla kiloilla olisi oltu aiemmin saman vuoden kesäkuussa nuorten EM-kilpailuissa mitaleilla.
Vuoden 1997 joulukuussa Ali oli voittamassa Reippaan joukkueessa seurajoukkueiden Suomen mestaruutta. Kankaanpäässä syntyi 270 (125+145) kilon esitys. Tämän jälkeen oli jälleen edessä sarjanvaihto. Painonnostossa vuodenvaihteessa 1997-1998 tapahtuneen painoluokkauudistuksen myötä uudeksi keskisarjaksi tuli 77-kiloiset.
”Kun menestystä alkoi tulemaan, niin tuntui, että Rovaniemellä kaikki tiesivät minut”
Maaliskuussa 1998 oli vuorossa Suomen mestaruuskilpailut Parkanossa. Mestaruus 77 kilon sarjassa tuli ylivoimaisesti 297½ (132½+165) kilon urakoinnilla.
- Tempaisin siellä Parkanossa kolmannella 135 kiloa, mutta se hylättiin. Yhteistulos olisi ollut näin jo 300 kiloa. En ymmärrä, miksi se kolmas tempaus hylättiin, ei siinä mitään vikaa ollut. Minusta se oli jonkinlaista tuomaripeliä, ainakin siitä on jäänyt sellainen fiilis.
- Itseluottamusta löytyi tuohon aikaan äärettömästi. Muistan, kun tokaisin ennen sarjan nostoja pukuhuoneessa, että kukahan tulee toiseksi. Tapio Kinnusta oli haastateltu Hesarin ennakkojuttuun kisoista, jossa hän oli antanut ymmärtää olevansa 77-kiloisten ennakkosuosikki. Kinnunen jäi lavalla ilman tulosta, mutta ei hän olisi muutenkaan pystynyt minua voittamaan. Kisa oli näpäytys vanhoille konkareille.
Jotkin painonnostoihmiset eivät suhtautuneet nuoren lupauksen räväköihin otteisiin uran aikana pelkästään myönteisesti.
- Aistin, etteivät kaikki pitäneet lavatyöskentelystäni ja edesottamuksistani. Mene ja tiedä, kai siinä alkoi olla tiettyjen etelän seurojen edustajilla myös jonkinlaista kateutta ilmassa. Menestyksen myötä se taisi olla Reippaan nostajia kohtaan aina niin. Kotimaisen punttiväen suhtautuminen oli silti voittopuolisesti erittäin myönteistä ja kannustavaa koko uran ajan.
Samoin oli asianlaita kotipaikkakunnalla.
- Kun menestystä alkoi tulemaan, niin tuntui, että Rovaniemellä kaikki tiesivät minut. Lehdessä oli juttuja kisoista, nimi tunnettiin.
SM-kisojen tulosiloittelu varmisti pääsyn toukokuun lopulla 1998 käytyihin 20-vuotiaiden maailmanmestaruuskilpailuihin Bulgarian Sofiaan. Painonnoston silloisessa Mekassa levytanko sai kyytiä 310 (137½+172½) kilon edestä. Sillä irtosi kuudes tila Kiinan Hongyu Wangin voittamassa 77-kiloisten sarjassa. Nuorten maailmanmestarin ykköstilan perään kirjoitettiin 345 (150+195) kilon merkintä.
Lokakuun alussa vuonna 1998 Sofiassa järjestettiin puolestaan 20-vuotiaiden EM-kilpailut. Sinne 18 vuotta täyttänyt reipaslainen suunnisti jo mitalimielellä. Taistelu palkintopallipaikasta kehkeytyi tiukaksi, lopputuloksena oli aloituspunteilla kuudes tila 315 (140+175) kilon yhteistuloksella.
- Bulgarian Georgi Markoville ei kukaan mahtanut mitään, mutta hopealle oli mahdollisuuksia. Turkin Ayhan Cicek nousi lopulta kakkossijalle 325 kilolla ja Romania Istvan Szabo pronssille 322½ kilon yhteistuloksella. Yritin tempauksessa 145 kiloa ja työnnössä 180 kiloa, millä olisi tullut lajipronssia.
- Tuosta kisasta jäi mieleen tempauksen pieleen mennyt lämmittely. Muut kärkipään nostajat aloittivat taktikoinnin jo tempauksessa ja muuttelivat aloituspainojaan. Painonnostoliiton nuorten vastuuvalmentajalla Raimo Turusella menivät laskut jäljellä olevista nostoista täysin sekaisin, taisipa mennä monella muullakin. Sen seurauksena ensimmäinen 140 kilon yritys epäonnistui. Tuota yksityiskohtaa lukuun ottamatta Rami hoiti hommat aina viimeisen päälle ja oli poikkeuksetta niin sanotusti nostajan puolella, jos ilmeni ristiriitoja liiton herrojen kanssa. Persoonana hän oli kyllä mitä innostavin ja tuki uraa erinomaisesti.
Kansainvälisten lavojen vastustajista Alilla on jäänyt mieleen muutama nostaja ylitse muiden.
- Georgi Markovin muistan hyvin. Bulgarialainen sijoittui Sydneyn olympialaisissa hopealle ja voitti myöhemmin myös MM- ja EM-kultaa. Amerikkalainen Oscar Chaplin, nuorten maailmanmestari, oli niin ikään värikäs kaveri. Mutta ylipäätään, ei ulkomaisia vastustajia katsottu ylöspäin, vaikka he olisivat tulleetkin kovista ja perinteikkäistä painonnostomaista.
”Matkana Spalan kisareissu on jäänyt erityisesti mieleen”
Painonnostovuosi 1999 käynnistyi toden teolla SM-kilpailuilla maaliskuussa Tampereella. Kuumeisenakin Ali pystyi 305 (140½+165) kilon suoritukseen ja tempaus oli uusi Suomen ennätys. Kauden päätavoitteeksi oli asetettu 20-vuotiaiden maailmanmestaruuskilpailut, jotka järjestettiin heinäkuun alussa Yhdysvaltojen Savannahissa.
- Nuorten MM-kilpailuihin 1999 valmistauduttiin Pirkkiön Benjamin kanssa erityisen huolella. Treenimäärät olivat valtavia ja olin fyysisesti koko urani parhaassa kunnossa. Tatsi oli hirmuinen ja mielessä siinsi vähintään mitali. Valmistautumista haittasi kuitenkin jossain vaiheessa tullut yläselkään ja kaularankaan säteillyt kipu, joka esti täysipainoisen viimeistelyn nimenomaan painavien lajinostojen osalta.
Itse kisa alkoi 145 kilon tempauksella ja myös 150 kilon raudat onnistuivat vaikeuksitta. Kolmannessa tempauksessa olleet 152½ kilon limput sen sijaan jäivät täpärästi eteen. Työntöyrityksissä tankoon lastattiin ensin 180 kiloa, sitten 182½ kiloa ja viimeiseen 185 kiloa.
- Tuossa vaiheessa käytiin ankaraa kamppailua mitaleista. Kilpailun edetessä tilanne eli koko ajan ja viimeisen työnnön onnistuminen olisi lopulta tiennyt yhteistulospronssia. Kaikki kolme nostoa tulivat kyllä rinnalle, mutta ylöstyöntö oli aavistuksen edessä. Harmittaa jälkeenpäin rankasti tuo loukkaantuminen, jolla oli varmuudella vaikutusta tulokseen.
77-kiloisten nuorten maailmanmestariksi kruunattiin Kiinan Hongli Li, joka tehtaili 352½ (162½+190) kilon tulossarjan. MM-hopeaa nappasi lopulta Armenian Radik Petrosjan 335 (152½+182½) kilolla. Samalla 335 (155+180) kilon yhteistuloksella pronssille jätettiin Yhdysvaltojen Oscar Chaplin. Mitalikahinassa mukana olivat lisäksi neljänneksi rutistanut Romanian Claudiu Heghedus, joka kasasi 332½ (147½+185) kilon yhteissumman, sekä tempauksen hopealle 155 kilon raudoilla survaissut Puolan Robert Kondratiuk, joka tosin jäi työnnössä ilman tulosta.
Vuoden 1999 syyskuun loppupuolella niin Alin kuin reipaslaisten osalta myöskin Benjamin Pirkkiön sekä Mika Kuoksan kilpailumatkan kohteena olivat 20-vuotiaiden EM-mittelöt Puolan Spalassa. Luvassa oli jälleen tiukkaa kammoittelua mitalipaikoista ja tälle kertaa kaikki natsasi kohdalleen. 325 (145+180) kilon yhteistulos riitti 77-kiloisten nuorten Euroopan mestaruuskilpailuiden hopeaan. Mestariksi leivottiin Romanian Claudiu Heghedus 335 (155+180) kilolla.
- Tempauksen avaus 145 kilosta onnistui tosin vasta kolmannella, mutta työnnössä sekä 177½ kiloa että 180 kiloa eivät tuottaneet sanottavia vaikeuksia. Sillä tuli samalla työnnön lajihopea. Viimeiseen yritykseen 182½ kilosta lataus pikkuisen purkautui, kun mitali oli jo varma. Tasainen on tuokin kisa ollut, sillä Turkin pronssimitalista Erdal Sunar sai tehdyksi 322½ kiloa, kuten neljänneksi jäänyt Bulgarian Ilian Ilijevkin. Viides mies Armenian Radik Petrosjan näyttää tehneen 320 kiloa ja kuudenneksi sijoittunut Venäjän Grigori Sharov vielä 317½ kilon totaalin.
- Matkana Spalan kisareissu on jäänyt erityisesti mieleen. Mukana olivat kannustamassa isä-Jorma ja hänen vaimonsa Sirpa, Rovaniemeltä yhteensä liki 10 henkeä. Hyvärin Antti, Pirkkiön Jaarli ja Tannisen Petri olivat huoltojoukoissa. Tukea olivat antamassa myöskin Aholan Pasi ja Mäkelän Raimo, kuten Kaarlo Kangasniemen veli Kauko sekä Ahti Hämäläinen.
Menestysvuosi 1999 päättyi aikuisten maailmanmestaruuskisoihin. Kreikka oli noussut painonnostossa maailman eliittiin ja oli järjestelemässä osanottajamäärältään mammuttitapahtumaa. Ateenan MM-areenalla Ali rykäisi 85-kiloisissa 330 (147½+182½) kilon yhteistuloksen, jolla oli 38:s. Seurakaveri Toni Puurunen sijoittui samalla yhteistuloksella 39:nneksi. 85 kilon painoluokassa oli yhteensä 66 osanottajaa. Rovaniemen Reippaasta nähtiin kansainvälisen painonnostovuoden ykköstapahtumassa ennätykselliset neljä nostajaa.
- Ateenassa katsomossa oli porukkaa. Sanottiin, että muun muassa 85-kiloisten A-ryhmässä Pyrros Dimasta oli kannustamassa 16 000 henkeä. Valtavan kokoinen urheiluhalli oli joka tapauksessa täynnä väkeä. Menimme Puurusen Tonin kanssa katsomaan tuota sarjan A-ryhmää metrolla. Asemalta kisapaikalle virtasi solkenaan ihmisiä, jotka olivat lähteneet seuraamaan jännitysnäytelmää. Painonnosto oli Kreikassa erittäin suosittua.
- Mika Reijosen 217½ kilon työntö oli toinen sykähdyttävä tapahtuma tuolla Ateenan MM-kisoissa. Mika oli muuttanut tuossa vaiheessa takaisin Rovaniemelle, mutta edusti uransa viimeisinä vuosina Loimaan Leiskua.
Vuonna 2000 nuorten EM-pronssia ja työnnössä ikäluokan Euroopan ennätys
Vuonna 2000 oli viimeinen mahdollisuus päästä 20-vuotiaiden arvokilpailuihin. Kesäkuun alkupuolella Tshekin Prahaan kokoontuivat ympäri maailmaa nuorten painonnostovaliot. 77-kiloisten A-ryhmässä mitaleille oli jälleen tungosta. Alille nuo kisat merkitsivät viidettä tilaa 325 (145+180) kilolla. Mitali meni Venäjän Grigori Sharoville kaksi ja puoli kiloa raskaammalla noteerauksella. Vielä kahdeksanneksi sijoittunut Kreikan Christos Christoforidiskin taisteli MM-lätkästä, mutta jäi 320 kilon yhteistulokseen. Lisäksi Armenian tempauksessa ja työnnössä lajimitaleilla olleet Radik Petrosjan sekä Tigran Kamaljan jäivät ilman yhteistulosta.
- Aloitin tempauksen 145 kilosta. Viiden kilon korotus 150:een jäi kuitenkin kahdesti eteen. Työnnössä sekä 175 että 180 kiloa siirtyivät suorille käsille, mutta viimeinen työntö 182½ kilosta ei onnistunut. Sillä olisi tullut työnnön MM-pronssia. Lajisijoitus oli kuitenkin mukavasti neljäs. Valmistautuminen tuohon Tshekin kisaan jäi aavistuksen lyhyeksi.
Nuorten MM-kisojen jälkeen harjoittelua haittasi jonkin verran heinäkuussa alkanut varusmiespalvelus Lapin lennostossa. Asevelvollisuuden ilmavoimien pohjoisimmassa joukko-osastossa oli vuosien saatossa suorittanut moni Rovaniemen Reippaan painonnostajista. Tälläkin kertaa Someroharjulle ilmoittautui Alin lisäksi kolme muuta seuran rautakouraa.
Loppuvuoden päätähtäimeksi muodostui itsestään selvästi lokakuun alussa Kroatian Rijekassa pidetyt 20-vuotiaiden Euroopan mestaruuskilpailut. Lapin lennoston silloinen komentaja Sippo Ryynänen myönsi usean viikon keskeytyksen palvelukseen, jotta valmistautuminen arvokilpailuihin sujuisi täysipainoisesti.
EM-lavalla tempaus alkoi hieman takellellen, sillä 145 kilon selvittyi kolmannella yrityksellä. Työnnössä tulos varmistui 180 kilon nostolla. Tämän jälkeen tankoon ladattiin 185½ kiloa, mikä oli 20-vuotiaiden Euroopan ennätys.
- Sekin onnistui. Tsemppiä oli suorituksissa melkoisesti. Raapaisin vielä kolmannessa työnnössä olleet 190 kilon romut rinnalle. Horjahdin vähän ennen ylöstyönnön potkua ja tanko meni suorilla käsillä aavistuksen eteen. Onnistuneella nostolla olisi tullut työnnön EM-kultaa ja yhteistuloksen hopeaa. Ylöstyönnöstä oli monta kertaa kiinni sijoituksen koheneminen arvokisoissa, rinnalle puntit yleensä nousivat.
77-kiloisten mestariksi taiteili Erdal Sunar, joka vei viimeisellä 186 kilon työnnöllä Euroopan ennätyksen lopulta itselleen. Turkkilaisen yhteistulokseksi merkittiin 340 (155+186) kiloa. Kreikan Christos Christoforidis kiilasi kokonaiskilvassa Alin edelle hopeajakkaralle 332½ (150+182½) kilolla, työnnössä reipaslainen pokkasi hopean.
- Rijekassa huoltajana matkassa oli silloinen miesten vastuuvalmentaja Pekka Niemi. Hänkin oli monella reissulla mukana. Ammattimies Pekka oli ja on jäänyt uran varrelta Turusen Raimon ohella hyvin mieleen ei-rovaniemeläisistä painonnostovalmentajista.
Kroatian mitalimenestyksen jälkeen vuorossa oli maaottelu Ruotsia vastaan Tampereella lokakuun lopulla. Siellä EM-tulokseen tuli vielä lisäystä kahden ja puolen kilon verran. 332½ (150½+182½) kilon punteilla rovaniemeläinen oli selvästi maaottelun paras nostaja. Uran viimeisiksi kisasuorituksiksi jäi Helsingissä Tapaninpäivänä vuonna 2000 järjestetty, parhaille kotimaisille nostajille tarkoitettu Philips cupin finaali, jossa tulokseksi tuli 307½ (135+172½) kiloa.
- Aloitin tauon jälkeen tekemään painonnostoliikkeitä muistaakseni vuoden 2001 lopulla. Olin välillä harjoitellut muun muassa voimanostoa. Kipinää oli vielä kisalavoille, vaikka elämään oli tullut toki muutakin. Treeneissä tempaisin harjoittelun uudelleen aloittamisen jälkeen 155 kiloa ja työnsin 190 kiloa. Paino pyöri silloin 82-83 kilon nurkilla.
- Pitemmän ajan tähtäimenä oli pääsy Ateenan olympialaisiin. Kilpailusarjana olisi varmasti ollut 85-kiloiset.
Vakavat onnettomuudet tuhosivat kuitenkin lopullisesti painonnostouran.
- Kaaduin lomamatkalla Espanjassa ja löin pääni asvalttiin, josta seurasi aivoverenvuoto. Onneksi paikallisessa sairaalassa suoritettiin pikainen leikkaus. Vuotta myöhemmin olin matkustajana mukana rajussa liikenneonnettomuudessa, joka vei kaksi ystävääni. Itselleni tuli tuosta kolarista useita leikkauksia vaatineita vammoja muun muassa jalkoihin.
”Treenimäärät olivat kyllä suuria ja harjoittelu kokonaisuudessaan maailman huipulle tähtäävää”
Rovaniemen Reippaan painonnostotalli on vuosikymmenten kuluessa ollut kuulu asenteestaan. Harjoittelun sisältö on ollut kovaa, tulos- ja tavoitehakuista voimailua. Treeniympäristö harjoittelukavereineen, taustahenkilöineen ja perinteineen on asettanut vaatimukset tiukiksi.
- Treenasin yleensä kaksi kertaa päivässä. Päivittäin käytin harjoitteluun yhteensä 4-5 tuntia. Viikossa saattoi olla yhteensä 14 harjoituskertaa. Treenimäärät olivat kyllä suuria ja harjoittelu kokonaisuudessaan maailman huipulle tähtäävää. Mitali aikuistenkin arvokisoista oli selkeä tavoite. Jos näin jälkeenpäin miettii harjoittelua, lepopäiviä olisi pitänyt pitää enemmän. Välillä lihaksisto oli melkoisessa jumissa.
- Ryhmähenki oli aina mahtava. Salilla oli 1990-luvulla liuta kovaa treenaavia nostajia, Reijosen Mikaa, Hintsalan Markoa, Pirkkiön Jaarlia ja Benjamia, Naukkarisen Jaria, Lähteen Kimmoa, Tannisen Petriä ja niin edelleen. Nyt jo edesmennyt Mika Kuoksa aloitti uransa niihin aikoihin. Mika oli nostajana harvinaisen lahjakas ja kuului myös mäkihypyn alle 18-vuotiaiden maajoukkueeseen. Hän taitaa olla ainoa ihminen maailmassa, joka on työntänyt, vaikkakin treeneissä, 200 kiloa ja hypännyt yli 100 metriä mäkeä. Paras roikaisu Rukan suurmäestä oli virallisessa kisassa varmasti pitkälle päälle 120 metrin.
Alin kyvyt huomattiin 1990-luvun lopussa myös ulkomailla. Ominaisuudet lajiin olivat loistavat.
- Tein muun muassa eräällä leirillä Suomen ennätyksen staattisessa ponnistusvoimatestissä ylöspäin. Tulos taisi olla 72½ senttiä. Entinen ennätyslukema oli ollut jollakin mäkihyppääjällä. Kimmoisuuden lisäksi nopeuttakin löytyi. Olisi kykyjä ollut varmasti muihinkin urheilulajeihin, voitin myöhemmin esimerkiksi kädenväännössä kahdet SM-karsinnat. No, erään kerran selätin enemmän tai vähemmän leikkimielisessä harjoitusmatsissa yhden nyt jo edesmenneen yli 140-kiloisen ja 190-senttisen showpainija-ammattilaisnyrkkeilijänkin.
- Uran aikana oli puhetta Saksan Bundesliigaan siirtymisestä. Painonnostossa liiga toimi ja toimii edelleen siten, että seurojenvälisiä kohtaamisia järjestetään kenties kerran kolmessa viikossa. Se olisi rytmittänyt treeniä erillä tavalla ja tuonut uutta näkökulmaa nostamiseen.
Monialaista lahjakkuutta muillekin elämänalueille Alilta löytyy. Aki-veli on näytellyt muun muassa elokuvassa, Alikin oli taustanäyttelijänä eräässä Salattujen Elämien jaksossa sekä Soneran mainoksessa.
- Harrastelijanäyttelemisen ja erilaisten show-hommien lisäksi työskentelin uran jälkeen jonkin aikaa ulkomailla. Paljon on tullut nähtyä ja oltua vuosien varrella monessa mukana. Nykyisin olen asettunut Rovaniemelle ja työskentelen levyseppähitsaajana sekä teräsrakenneasentajana. Oman elämäni tärkeimpänä asiana on syyskuussa 2009 syntynyt tyttö, mutta kiinnostusta olisi vielä jossain vaiheessa ryhtyä valmennustehtäviin.
Ali Oksala
* 13.6.1980
Parhaat saavutukset:
SM 1998 ja 1999, -pronssia 1997
23-vuotiaiden SM 1997-1999, -pronssia 1994 ja 1996
20-vuotiaiden SM 1997-1999, -hopeaa 1996, -pronssia 1994
17-vuotiaiden SM 1994-1997, -pronssia 1993
Seurajoukkueiden SM 1997-1998 ja 2000, -hopeaa 1996
MM 38:s 1999
20-vuotiaiden MM 5:s 2000, 6:s 1998
20-vuotiaiden EM-hopeaa 1999 (työnnön hopeaa), -pronssia 2000 (työnnön hopeaa), 6:s 1998
16-vuotiaiden EM 9:s 1996
20-vuotiaiden PM 1997, -hopeaa 1996
Seurajoukkueiden PM 1999-2000.
Suomi-Ruotsi mo 2000
Työnnön 20-vuotiaiden EE 185½ (77 kg)
itselläni on jarin treeni video ja kyllä yhdyn kallen kommenttiin täysin
