GOOD MORNING

BCAA, EAA, MSM, GLUTAMIINI, VIHERJAUHEET

-40%

Painoindeksi - mikä on ihanne?

Hehee, mie oon tehny liikaa laatupuolen hommia ja mietin tarkkaan noita juurisyitä eri asioille :piis:

tyyliin: paska syöminen --> ylipaino
paska syöminen --> riski kaikennäköiseen
ylipaino (riippuu tosin määrästä :D ) !-(ei suoranaisesti)-> riski kaikennäköiseen.
 
Joo samoilla linjoilla ollaan :) Mä kans tykkään että on perustelut väitteille. Tuossa artikkelissa niitä ei juuri ollut, oli sellainen "tärppitieto", josta puuttui oleellinen.
 
Tuollaiset tärppitiedot just aiheuttaa sen, että ihmiset (naiset!!!!) pyrkii tuohon tavoitteeseen ties millä kyseenalaisilla keinoilla, ja lopputulos on se, että riski sairauksiin on ihan sama kuin ennekin, tai toisenlainen, mutta yhtä paha...
 
Eilen luin jonkun artikkelin, jossa mainittiin että bmi 22 olisi ihmisille se "ideaali" painoindeksi.
Ilmeisesti perustui siihen että ko. indeksissä oleva paino aiheuttaa vähiten terveyshaittoja painosta johtuvien sairauksien ym. suhteen.

Itse en ko artikkelia ole lukenut, mutta törmännyt monesti kyllä siihen, että lievästi alipainoiset elävät pisimpään ja ovat terveempiä. Mihin tämä sitten perustuu, jaa-a, olisiko geneettistä...
 
Mie luin tiede-lehdestä, että pitimpään elää kun alle 60 wee (ehkä) painaa ton normaalipainon verran tasaisesti, ja sen jälkeen sitten pitäs "nostaa" painoa lievään ylipainoon. Tjsp.

En muista ihan tarkkaan miten tuo juttu meni, enkä ymmärrettävästi pääse verkkolehdestä tarkastamaan.
 
Ajattelin tähän hieman kommentoida omia pohdintoja/ajatuksia.

Oletteko laittaneet merkille, että lehdissä mainostetaan jatkuvasti laihdutusta? Meidän yhteiskunta tuntuu vaan oikeasti aivan järkyttävän vahvasti tukevan kuvaa siitä, että naisten tulisi olla kokoa 34 olevia ja siroja mallivartaloita. Eniten ehkä järkytti viime viikolla kun katselin ostostv-tä ja sieltä tulevaa joogamainosta missä kyseltiin että haluatko olla kokoa XS suurinpirtein.

Tässä on nyt kaksi pointtia oikeasti: fakta on se, että moni nainen ei koskaan tule olemaan sitä kokoa siksi, että oma rakenne on erilainen. Suomalainen rakenne on yleisesti vaan raskaampi ja täällä useimmiten samantyyppistä rakannetta näkee vain TEINITYTÖILLÄ. Mutta mitenkäs aikuisen naisen laita, pitäisikö aikuisen naisen näyttää kokoa 34 olevalta?

Tässä tulee oikeasti vastaan terveys. Alhainen rasvamäärä ei ole naiselle luonnollinen olotila, jostain kummansyystä se vaan tuntuu olevan itsestään selvyys, että se on nimenomaan se terve "sporttinen" lookki. Otetaan esimerkkinä täältä kisaajat/kisakuvat etc.. Monelle ne on se ihanne, mutta toisaalta kuinka realistinen on ihanne missä kisaajatkaan eivät pysy koko vuotta koska se ei ole terveellistä. Kyllä alhainen rasvamäärä yleensä tuottaa ongelmaa jo hormonitoiminnalle. Tästä mun mielestä kertoo myös jotain keskustelu ketju puolukkapäivät hukassa, kuinka monella muulla foorumilla on yhtä paljon naisia jotka kärsii siitä että kuukautisia ei tule (?). Mitä jos laitettaisiin kasa offikuvia naisista tänne ja katotaan sitten, että mikä se realistinen punttimimmiltä näyttäminen sitten on.. Eli onko toisaalta kyse tässä lihasihannoinnissakin vain tietyllä tapaa anorektisesta mallista? Jos joku ymmärtää mitä haen tällä takaa.

Seurattuani mitä söit tänään-ketjua olen oikeasti vähän järkyttynyt siitä, että porukka syö noin vähän jotta voi olla hoikempia.. ja minkä takia.. siksi että voidaan pelleillä oman terveyden kanssa? Myönnän itsekin tähän sortuneeni, mutta toisaalta.. kyseenalaistan myös sen että miksi tulisi jatkuvasti näyttää kireältä jne? Ok, on varmasti ihmisiä jotka LUONNOSTAAN (geenit, tottumukset jne) ovat hoikkia ja painoa on vaikea saada. Eikö meille muille olisi helpompaa vaan totutella siihen, että olemme mitä olemme..terveitä kuitenkin? (tämä perustuu oletukseen, että pakkiksella kuitenkin pääsääntöisesti käy normaalipainoisia ihmisiä, joilla ne tavoitteet on usein siinä kisakropassa..
 
Viimeksi muokattu:
koko teksti

Tää on jotenkin kaksipiippuinen juttu. Toisaalta puolet suomalaisista on oikeesti ylipainoisia ja heidän kohdallaan "laihduin 10kg"-artikkelit ovat varmasti motivoivia. Keinot tosin ovat välillä aika kyseenalaisia, tosin ehkä nykyisin on vähän parempia juttuja jo keinoistakin eikä pelkkiä kaalikeittodieettejä?

Asian kääntöpuoli on terveiden, normaalipainoisten ihmisten laihduttaminen ja mallivartalon tavoittelu. Tää ehkä oli sun tärkein pointti. Vaikka mäkin oon ihan normaalipainoinen nainen enkä oo edes sortunut syömispelleilyihin, kyllä mä ajoittain ajattelen miten kivaa ois olla laiha. Ei ehkä alipainoinen, mutta muutaman kilon tiukempi. Harrastan voimanostoa ja kisoihin oon pudottanut yleensä pari kiloa ja kyllä mä myönnän pitäväni itseäni paremman näköisenä 55-56 -kiloisena kuin tälleen normaalisti 58/59-kiloisena. Se raja on niin häilyvä...

Kansa jakaantuu kahtia. Ne laihduttaa, joiden ei todellakaan tarttis ja sitten on nämä LAIHAT teinit, joilla on vyötäröllä isompi pelastusrengas ku meidän äipällä. Vinksahtanutta. Toisaalta on ilahduttavaa, kun pari ylimääräistä kiloa omistava äitimuorini aina toteaa, ettei hänen tarvitse olla yhtä laiha kuin oli 20-vuotiaana. :rock: Mun puolesta kaikki kuvat joissa on anorektisen laihoja naisia, saisi kieltää lailla. Niistä ei oo mitään hyötyä eikä iloa kenellekään.
 
Ajattelin tähän hieman kommentoida omia pohdintoja/ajatuksia.

Oletteko laittaneet merkille, että lehdissä mainostetaan jatkuvasti laihdutusta? Meidän yhteiskunta tuntuu vaan oikeasti aivan järkyttävän vahvasti tukevan kuvaa siitä, että naisten tulisi olla kokoa 34 olevia ja siroja mallivartaloita. Eniten ehkä järkytti viime viikolla kun katselin ostostv-tä ja sieltä tulevaa joogamainosta missä kyseltiin että haluatko olla kokoa XS suurinpirtein.

Tässä on nyt kaksi pointtia oikeasti: fakta on se, että moni nainen ei koskaan tule olemaan sitä kokoa siksi, että oma rakenne on erilainen. Suomalainen rakenne on yleisesti vaan raskaampi ja täällä useimmiten samantyyppistä rakannetta näkee vain TEINITYTÖILLÄ. Mutta mitenkäs aikuisen naisen laita, pitäisikö aikuisen naisen näyttää kokoa 34 olevalta?

Tässä tulee oikeasti vastaan terveys. Alhainen rasvamäärä ei ole naiselle luonnollinen olotila, jostain kummansyystä se vaan tuntuu olevan itsestään selvyys, että se on nimenomaan se terve "sporttinen" lookki. Otetaan esimerkkinä täältä kisaajat/kisakuvat etc.. Monelle ne on se ihanne, mutta toisaalta kuinka realistinen on ihanne missä kisaajatkaan eivät pysy koko vuotta koska se ei ole terveellistä. Kyllä alhainen rasvamäärä yleensä tuottaa ongelmaa jo hormonitoiminnalle. Tästä mun mielestä kertoo myös jotain keskustelu ketju puolukkapäivät hukassa, kuinka monella muulla foorumilla on yhtä paljon naisia jotka kärsii siitä että kuukautisia ei tule (?). Mitä jos laitettaisiin kasa offikuvia naisista tänne ja katotaan sitten, että mikä se realistinen punttimimmiltä näyttäminen sitten on.. Eli onko toisaalta kyse tässä lihasihannoinnissakin vain tietyllä tapaa anorektisesta mallista? Jos joku ymmärtää mitä haen tällä takaa.

Seurattuani mitä söit tänään-ketjua olen oikeasti vähän järkyttynyt siitä, että porukka syö noin vähän jotta voi olla hoikempia.. ja minkä takia.. siksi että voidaan pelleillä oman terveyden kanssa? Myönnän itsekin tähän sortuneeni, mutta toisaalta.. kyseenalaistan myös sen että miksi tulisi jatkuvasti näyttää kireältä jne? Ok, on varmasti ihmisiä jotka LUONNOSTAAN (geenit, tottumukset jne) ovat hoikkia ja painoa on vaikea saada. Eikö meille muille olisi helpompaa vaan totutella siihen, että olemme mitä olemme..terveitä kuitenkin? (tämä perustuu oletukseen, että pakkiksella kuitenkin pääsääntöisesti käy normaalipainoisia ihmisiä, joilla ne tavoitteet on usein siinä kisakropassa..

Olet hyvin oikeassa. Mulla tosin salitreeni on suorastaan pelastanut mut tuolta "kokoa 34 pakko olla hoikka" -elämäntavalta: Hoikkuuden tavoittelemisen rinnalle on tullut monia muita asioita. Treenaamisesta tulee hyvä ja dynaaminen olo, tunnen itseni vahvemmaksi ja jaksan enemmän. En jatkuvasti tarkkaile painoani, enkä huolehdi mahan ylimääräisistä kiloista tai jenkkakenkoista (nimittäin löytyy!). Ulkonäkö ei enää ole se pääasia. Treenauksen myötä olen alkanut syödä paljon ja terveellisesti, mutta sallinut itselleni myös herkuttelua. Tämä siis entiseltä syömishäiriöiseltä, joka ei suostunut syömään kurkkuakaan, jos sitä ei oltu kuorittu. Olen hyväksynyt sen, että kapea vyötärö ja isot rinnat saavat jäädä ikuisesti vain lehtien sivuille ja etsinyt itsestäni sellaisia puolia, mistä itsessäni pidän.

Treenaus saattaa toisilla kuitenkin helposti mennä tällaisessa suorituskeskeisessä yhteiskunnassa vähän yli, ja voiko siitä ketään syyttää? Naiset ovat tottuneet vaatimaan itseltään todella paljon kaikilla elämänalueilla. Toisaalta treenistä haluaa (tai ainakin minä haluan) saada tuloksia ihan siitäkin syystä, että siihen kuluttaa niin paljon aikaa ja voimavaroja. Anteeksi brutaali esimerkki, mutta jos harrastaisin autojen rassaamista, haluaisin nähdä autossa tekemäni työn jäljen. Sama pätee siis myös treenaamiseen ja kehoon, se on omanlaisensa projekti. Toinen juttu on, kuinka pitkälle on järkevää mennä saavuttaakseen tavoitteensa, varsinkaan jos ne eivät ole realistisia... Sitä pitää tarkkaan miettiä, mikä itselle todella on tärkeää. Terveydellä en ainakaan leiki enää ikinä, sen olen itselleni luvannut, vaikka opinkin sen vähän kantapään kautta. Treenaaminen tulee sitten terveyden ohella, sen sallimissa puitteissa. Järki päähän ja salille vasta sen jälkeen!
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom