Paha olo salilla jännityksen takia, yleistä?

[nicke7117]

Aattelin vaa kysästä semmosta että tuleeko muillakin jännityksen takia vähän paha olo salilla ennen nostoja?

Kärsin itse jonkinasteisesta ahdistushäiriöstä ja ahdistun/alan jännittämään asioita aika helposti perusjamppaan verrattuna, ja huomaan sen salilla ehkä siinä kun tekee raskaita moninivellikkeitä, esim kyykky, soutu levytangolla ja pystypunnerrus. Penkkiä ja vinopenkkiä kun teen niin ei ehkä tule samanlaista huonoa oloa koska ne ei ole samalla tavalla raskaita kuin edellämainitut. Sit ku teen vielä luonnollisesti raskaita sarjoja siinä mielessä että useimmiten jää 0, harvemmin 1 toisto varastoon, niin kohonnut syke ja kehon puristaminen maksimiin varmasti lisäävät sitä pahan olon tunnetta. Eli jostain syystä alkaa vähän ahdistamaan ja tulee paha olo välillä ennen raskaita sarjoja. Siinä tulee välillä semmonen olo et hitto pitäiskö vaan lopettaa ja lähtee himaan, ja joku henkisesti heikompi varmaan tekisi niin, mut itse en ole vielä kertaakaan tehnyt niin enkä myöskään aio tehdä niin. Ehkä henkistä puolta pitäisi alkaa harjoittelemaan myös.

 

[Aloittelija1982]

Sit ku teen vielä luonnollisesti raskaita sarjoja siinä mielessä että useimmiten jää 0, harvemmin 1 toisto varastoon, niin kohonnut syke ja kehon puristaminen maksimiin varmasti lisäävät sitä pahan olon tunnetta.

Jätä 1-2 toistoa varastoon. Pitemmässä juoksussa ihan kehityksenkin kannalta paljon parempi niin.

 

[SivariKing]

Aattelin vaa kysästä semmosta että tuleeko muillakin jännityksen takia vähän paha olo salilla ennen nostoja?

Kärsin itse jonkinasteisesta ahdistushäiriöstä ja ahdistun/alan jännittämään asioita aika helposti perusjamppaan verrattuna, ja huomaan sen salilla ehkä siinä kun tekee raskaita moninivellikkeitä, esim kyykky, soutu levytangolla ja pystypunnerrus. Penkkiä ja vinopenkkiä kun teen niin ei ehkä tule samanlaista huonoa oloa koska ne ei ole samalla tavalla raskaita kuin edellämainitut. Sit ku teen vielä luonnollisesti raskaita sarjoja siinä mielessä että useimmiten jää 0, harvemmin 1 toisto varastoon, niin kohonnut syke ja kehon puristaminen maksimiin varmasti lisäävät sitä pahan olon tunnetta. Eli jostain syystä alkaa vähän ahdistamaan ja tulee paha olo välillä ennen raskaita sarjoja. Siinä tulee välillä semmonen olo et hitto pitäiskö vaan lopettaa ja lähtee himaan, ja joku henkisesti heikompi varmaan tekisi niin, mut itse en ole vielä kertaakaan tehnyt niin enkä myöskään aio tehdä niin. Ehkä henkistä puolta pitäisi alkaa harjoittelemaan myös.

Itselle tuli vastaavanlaisia oloja vielä silloin, kun pyrin oikeasti tulemaan vahvemmaksi kyykyn tai maven kaltaisissa, koko kehoa systemaattisesti rasittavissa liikkeissä. Eli kohonnut syke, suu kuivuu, pelottaa ja jännittää jne. Adrenaliinista johtuvia "oireita". Mä toisaalta myös nautin tosta tunteesta, se oikeastaan teki koko salitouhusta mielekästä. Aina siitä pelosta ei päässyt yli, ja treeni jäi tekemättä, tai tehtiin puolinaisesti. Joskus taas väkisin runnomalla sai paikat turhan jumiin.

Nykyään kun omat treenit on "bodausta", eli painot vielä pienemmät kuin ennen, teen liikkeet "tuntuma" edellä ja koko ajan varon jotain vanhaa loukkaantumista, niin homma on vähän tylsää. Suoraan sanottuna olen vähän kateellinen sulle, koska selkeästi hommassa on vielä aitoa tekemisen meininkiä, tai muuten et luultavasti kokisi noita tiloja treenin yhteydessä.

Tosta henkisestä puolesta, niin se mikä itseä kaduttaa nyt, oli tekniikan laiminlyönti tiukoissa sarjoissa. Vaikka liikeradat jne. oli kunnossa, niin painot ei välttämättä aina olleet 100% hallinassa. Eikä se haitannut lyhyellä aikavälillä, mutta 10-15v eteenpäin on eri juttu.

 

[nicke7117]

Itselle tuli vastaavanlaisia oloja vielä silloin, kun pyrin oikeasti tulemaan vahvemmaksi kyykyn tai maven kaltaisissa, koko kehoa systemaattisesti rasittavissa liikkeissä. Eli kohonnut syke, suu kuivuu, pelottaa ja jännittää jne. Adrenaliinista johtuvia "oireita". Mä toisaalta myös nautin tosta tunteesta, se oikeastaan teki koko salitouhusta mielekästä. Aina siitä pelosta ei päässyt yli, ja treeni jäi tekemättä, tai tehtiin puolinaisesti. Joskus taas väkisin runnomalla sai paikat turhan jumiin.

Nykyään kun omat treenit on "bodausta", eli painot vielä pienemmät kuin ennen, teen liikkeet "tuntuma" edellä ja koko ajan varon jotain vanhaa loukkaantumista, niin homma on vähän tylsää. Suoraan sanottuna olen vähän kateellinen sulle, koska selkeästi hommassa on vielä aitoa tekemisen meininkiä, tai muuten et luultavasti kokisi noita tiloja treenin yhteydessä.

Tosta henkisestä puolesta, niin se mikä itseä kaduttaa nyt, oli tekniikan laiminlyönti tiukoissa sarjoissa. Vaikka liikeradat jne. oli kunnossa, niin painot ei välttämättä aina olleet 100% hallinassa. Eikä se haitannut lyhyellä aikavälillä, mutta 10-15v eteenpäin on eri juttu.

Mulla siis on just samoja tunteita, jännittää ja esim suu kuivuu ja alkaa vähä yskittämään jännityksest. Tavallaan se on myös hyvä asia koska se ainakin mun mielestä osottaa sen että mä aidosti välitän ja et oon tullu haastamaan itseäni. Tietty ilman näitä tunnetiloja niin kaikki nostelis painoja koska kuka nyt ei treenais itelleen isot lihakset jos se ois helppoo. Se on kyllä parasta kun treeni on suoritettu ja kaikki hyvänolon hormonit jyllää kehossa.

 

[Iso-Allu]

Mulla siis on just samoja tunteita, jännittää ja esim suu kuivuu ja alkaa vähä yskittämään jännityksest. Tavallaan se on myös hyvä asia koska se ainakin mun mielestä osottaa sen että mä aidosti välitän ja et oon tullu haastamaan itseäni. Tietty ilman näitä tunnetiloja niin kaikki nostelis painoja koska kuka nyt ei treenais itelleen isot lihakset jos se ois helppoo. Se on kyllä parasta kun treeni on suoritettu ja kaikki hyvänolon hormonit jyllää kehossa.

Noi on ihan normaaleja tunteita kun oikein antaumuksella valmistautuu ja psyykkaa itseään kovaan suoritukseen. Muista joskus nuorempna itekin kun voimanostoo harrastin, niin oikeesti ennen kovia nostoja sattoi kädet täristä, jalat vatkata, näkö meni putkimaiseks ja hyvä ettei paskat tullu housuun. Siitä sitten kauheella raivolla tankoon kiinni ja kaveri vielä pieksää matkalla selkään, enkat ylös ja suorituksen jälkeen kierrosten laskettua aivan takki auki ja tyhjä fiilis. Tohonkin tottuu hieman kokemuksen karttuessa. Ei kuitenkaan kannata liian paljon viettää aikaa edellä mainitussa moodissa, koska se kuluttaa hermostoa melko paljon, hidastaa palautumista ja haittaa siten nousujohteisuutta kehityksessä.

 

[Force]

Nuorena kun tosissaan yritti kyykkyä lehittää. Ja treenasi helvetin kovia treenejä isoilla % maksimista. Tai oli pakko saada tietyt sarjat tehtyä mitä ohjelmaan oli kirjotettu ja painoi jo eka sarja ihan saatanasti. Sillon joskus oli sellane ikävä olo mennä tangon alle, pelotti vähän. Kyykky oli ainut.

Nykyään rennosti istuskellen reisiojennuskoneessa. Saa istua, ottaa rennosti, mitää pahaa ei voi tapahtua, on turvallinen ja hyvä olo. Tai makailee rennosti takareidet maaten masiinassa ja lepäilee. Mieli on hyvä ja rauhallinen. Eaaasyyy.

 

[nicke7117]

Noi on ihan normaaleja tunteita kun oikein antaumuksella valmistautuu ja psyykkaa itseään kovaan suoritukseen. Muista joskus nuorempna itekin kun voimanostoo harrastin, niin oikeesti ennen kovia nostoja sattoi kädet täristä, jalat vatkata, näkö meni putkimaiseks ja hyvä ettei paskat tullu housuun. Siitä sitten kauheella raivolla tankoon kiinni ja kaveri vielä pieksää matkalla selkään, enkat ylös ja suorituksen jälkeen kierrosten laskettua aivan takki auki ja tyhjä fiilis. Tohonkin tottuu hieman kokemuksen karttuessa. Ei kuitenkaan kannata liian paljon viettää aikaa edellä mainitussa moodissa, koska se kuluttaa hermostoa melko paljon, hidastaa palautumista ja haittaa siten nousujohteisuutta kehityksessä.

Se on jotenkin yhdistelmä sitä että kun olen niin latautunut illan treeniin ja ahdistun helposti, niin sit koko päivä menee siinä kun en saa mitään aikaseks ja olen aika jännittynyt. Ruokakin pitää pakottaa kurkusta alas kun ei siinä olotilassa tee mieli ruokaa.

 

[Stonder]

Se on jotenkin yhdistelmä sitä että kun olen niin latautunut illan treeniin ja ahdistun helposti, niin sit koko päivä menee siinä kun en saa mitään aikaseks ja olen aika jännittynyt. Ruokakin pitää pakottaa kurkusta alas kun ei siinä olotilassa tee mieli ruokaa.

Jos mahdollista niin toki kannattaa koettaa selvittää onko ahdistuksen taustalla joku muu syy. Tän homman pitäis olla vähän leppoisampaa, tuollaisia tuntemuksia vastaan kamppailu kääntyy itseään vastaan.

 

[J.Jake]

kun olen niin latautunut illan treeniin ja ahdistun helposti, niin sit koko päivä menee siinä kun en saa mitään aikaseks ja olen aika jännittynyt. Ruokakin pitää pakottaa

Mulla oli joskus tämän tyylistä.
Yleensä kävi kyllä niin että tällaisen päivän treeni meni pipariksi kun tankoon tarttuessa tuntui että kaikki henkiset paukut oli jo käytetty.

 

[jto]

Sen tekemisen tulis olla parasympaattisen ja sympaattisen hermoston vuoropuhelua ja sen opettelua. Sekä treenin sisällä että sen ulkopuolella. Kukaan ei pysty keskittymään koko treeniä täysillä. Sen takia se vahvin fokus ja läsnäolo pitäs opetella rakentamaan sillon, ku ollaan menossa sarjaa tekemään. Ja sitten sen jälkeen fokus irti ja mieli rennoksi.

Jos sä ajattelet treeniä koko päivän, tuhlaat kyllä potentiaalia ja energiaa aivan vääriin suuntiin. Et oo läsnä oikeessa paikassa oikeeseen aikaan. Se kuviteltu illan treeniin valmistautuminen ja "keskittyminen" aamusta alkaen on sekä turhaa, toimimatonta ja tyhmääkin.

Lähtökohtana olis pyrkiä olemaan kunnolla läsnä siellä missä olet, eikä harhailla muualla. Töissä tehdään töitä, eikä ajatella treeniä. Treeneissä treenataan eikä funtsita parisuhdejuttuja. Ja melko oletettavasti sängyssä ei mietitä töitä...