- Liittynyt
- 2.4.2015
- Viestejä
- 47
Suosittelen katselemaan tutkimusta vieläkin tarkemmin, sillä tutkimuksessa ei suinkaan analysoitu pelkästään miesten MM-kisoja 2009, 2011 ja 2013 kuten kirjoitat.Katselin tuota tutkimusta tarkemmin ja siinä on analysoitu miesten MM-kisoja 2009, 2011 ja 2013, joista kaksi ensimmäistä oli kypäräaikaa ja viimeinen ilman kypäriä. 2009 ja 2011 kisoissa tapahtui molemmissa 7 keskeytystä pääosumiin ja 2013 vain 2. Näistä siis haavat yms. pois laskettuina. Tästä tulee tuo huomattava keskeytysten määrän lasku tutkimuksessa.
Katsoin kuitenkin myös vuoden 2015 ja 2017 kisatuloksia, jotka löytyvät tuolta:
Niitä joutuu vähän selaamaan, mutta vuodelta 2015 laskin keskeytyksiä yhteensä 10 kappaletta, joista yksi oli TKO-I, eli luultavasti haava. Jäljelle jäävistä 9 keskeytyksestä voi tietysti jokunen olla pakistakin, mutta kyllä niistä aina suurin osa päästä tulee.
Vuonna 2017 keskeytyksiä taas oli 5 kpl ja lisäksi kaksi (luultavasti vammaan) keskeytettyä matsia, joissa oli laskettu pisteet. Lisäksi kannattaa huomata, että vuosina 2015 ja 2017 kisoissa oli huomattavasti vähemmän ottelijoita kuin aiempina vuosina.
Kiistänkin siis koko ilmiön olemassaolon. Sitä en osaa sanoa, miksi juuri 2013 kisoissa on ollut niin vähän keskeytyksiä sekä aiempiin että myöhempiin kisoihin verrattuna, mutta kypäristä tai niiden puutteesta se ei kyllä millään logiikalla johdu.
Siihen sisältyi myöskin 3 vuotisen aineiston poikkileikkausvertailu vuosien 2010-2013 väliltä, jolloin AIBA ensimmäistä kertaa lanseerasi uudenlaisen kilpasarjan (World Series Boxing) vanhojen sarjojen rinnalle, jossa oteltiin ilman kypärää. Otin kuvakaappauksen vertailun tuloksista:
Huomioitavan arvoinen seikka on myös se, että sekä WSB:n kilpailija-, tuomari-, sekä pistetuomaripooli oli samaa kuin niissä joissa kypärä oli käytössä.
Ja mitä tulee keskeytyksiin pakkiin lyömällä, artikkelin alkumetreillä todetaan tutkimuksessa huomioitavan vain päähän kohdistuvat iskut.
Luultavimmin siksi, ettei junnujen tai naisten sarjoista ole tehty vastaavanlaisia tutkimuksia. Vetoaminen miesten tutkimusaineistoon jonka suorasta vertailukelpoisuudesta naisiin tai junnuihin ei ole tieteellistä näyttöä, olisi PR-imagon näkökulmasta helposti kyseenalaistettavissa ja saattaisi johtaa ongelmiin. Aihe on myös luonnollisesti "Naiset ja lapset ensin!" -mentaliteetin varjossa huomiotaherättävämpi.
Viimeksi muokattu:
